Omaa aikaa

Olenko muistanut leuhkia, että mulla on nykyään säännöllisesti omaa aikaa. Vuosi siinä meni, mutta näin on, kaksi tuntia joka viikko!

Maanantaisin työpäiväni alkaa vasta puolen päivän maissa. Ipana sen sijaan pitää viedä päiväkotiin viimeistään kymmeneltä, että hän ehtii mukaan aamupäivän ulkoiluun ja lounaalle. Joten mulle jää siinä luppoaikaa, jonka voin käyttää ihan miten lystään.

Useinmiten menen salille (aattelin, että sen vois kyllä lopettaa, kun oon käynyt jo ainakin viidesti, eikä mun lihakset oo kasvanu yhtään!), toisinaan taas vaeltelen kaupoissa ihan vaan siitä ilosta, että voin. Joskus käyn yksin lounaalla tai kahvilassa juomassa maailman isoimman kermavaahtokaakaon.

Kyllä on asiat mallillaan.

Kirjoittaja huomauttaa, että viljelee teksteissään mielellään huumoria.

Naapurin kissakin olis halunnut tänään päiväkotiin.

Lapsen maailma

Jos vekara saisi päättää, hän käyttäisi kaikki päivänsä siivoamiamiseen. Luutut, mopit ja ennen kaikkea imurit, niitä hän rakastaa yli kaiken. Aamulla ensimmäisenä hän avaa silmänsä, alkaa hurista ja kaivaa komerosta imurin. Illalla viimeisenä sanomme imurille hyvää yötä ja laitamme sen yöksi lepäämään.

Kaikista parasta taaperon itsensä mielestä olis, jos hän sai imuroida nakupyllynä ilman vaippaa. Ehkä hänestä tulee alaston siivooja, vähän niinku Jamie Oliver on alaston kokki?

Kysymys kuuluu: miten säilytämme asian tilan tällaisena sanotaan seuraavat 20 vuotta? Mua ei haittais yhtään, vaikka vekara hoitais kaiken meidän talossa tapahtuvan siivouksen.

Blessed

My written English is poor but since I don´t speak any Turkish, I must write in English anyway. Bu sizin için, Cisil.

Sometimes in life I feel so blessed with all the things I have: my beautiful home, my loved Hubbie and the little Toddler, my sunshine. Top of all that, comes days like this.


I came home from work, freezing and tired. I curled up to säkkituoli (what the hell is "säkkituoli" in English?) with the Baby and we read he's favorite animal book. World stops, we are in no hurry.

Just when I think I could not be any happier, I read comments from my other blog. And there is this reader from Turkey, Cisil, doing everything in her power to make us feel welcome on our holiday to Istanbul. An Angel she is, really is.


Not to be too sentimental, I must tell you: feeling so happy I decided to make a BIG cup of hot chocolate with marshmallows, whipped cream and chocolate syrup. BIG mistake. Not feeling so good anymore :P

- 22 astetta

Sateenkaaren väreissä

Kuva ei tosiaankaan kerro kaikkea, mutta tämän verran se paljastaa:


Arvatkaa sata kertaa, onko jätkä oppinut kolhuistaan? Ei. Ei vähääkään. Oh joy.

Jäniksen vuoden ensiloikkia

Rain check sorryy.. täällä ollaan! Päivät juoksevat viestikilpaa toistensa perässä, eikä bloggaamiselle tunnu olevan aikaa eikä paikkaa. Perjantaisin olen edelleen ipanan kanssa kotosalla, mutta ainakin eilen hän oli niin kovasti uhmatuulella, että en saanut edes leipääni syödä saati istua koneelle. Tänään on onneksi ollut paljon hauskempaa, kun Vekaravaaran väki kävi ystäväperheen kanssa lunastamassa ipanan synttärilahjakortin HopLoppiin. Suosittelen kaikkia lapsellisia kokeilemaan, mainio lahjavinkki myös kaikille alle kouluikäisille kummilapsosille ja sen semmoisille.

Vekara on melkoinen yhdistelmä täydellistä itsesuojeluvaiston puutetta ja rasavilliä luonnetta, mistä todisteena on sini-violetti-musta-keltainen otsa, jonka ipana on viime päivinä toistuvasti onnistunut kolhimaan kaatumalla / tippumalla / lyömällä johonkin. Yritän huomenna napata todistusaineistoa - tosin ensi viikolla on virallinen yksivuotiskuvaus, että tuleepahan ikuistettua ainakin viimeistään silloin.

Muuten valtakunnassa kaikki ennallaan: ipana opettelee kovaa vauhtia syömään itse, onnistuu pissaamaan pottaan jo monta kertaa päivässä, käy mielellään päiväkodissa, rakastaa lumikolan kyydissä istumista, leikkii imurilla aamusta iltaan eikä edelleenkään osaa nukkua öisin.

Torstaina satoi taas lisää lunta. Leikin iPhoneni Hipstamatikilla matkalla päiväkotiin, tässä vähintäänkin outo lopputulos.

Uusi blogi!

Vekaravaaran väki on perustanut uudelle kodilleen oman blogin. Jos olet kiinnostunut remontoinnista, omituisesta kommuunikokoonpanostamme tai muuten vaan tirkistelynhaluinen, toivotamme sinut tervetulleeksi Pitkän koiran majataloon!