Hoitovapaalla taas

Syksyn alussa havahduin siihen, että koko ajan oli kiire. Kiire töihin, kiire kotiin, kiire liikkumaan, kauppaan, siivoamaan, milloin minnekin. Edessä oleva talvi tuntui pitkältä ja raskaalta. Paljon ihania asioita elämässä, mutta ei aikaa eikä energiaa niistä nauttimiseen. Kiukutti, kun en jaksanut olla sellainen äiti, puoliso, ystävä, työntekijä enkä ihminen, kuin olisin halunnut (vanha perfektionisti kun ei voi olla mitään vain osittain - kaikelle pitää antaa kaikkensa).

Työkaveri kertoi siirtyvänsä nelipäiväiseen työviikkoon. Nopea surffaus Kelan sivuille paljasti, että minäkin voisin: laki suo oikeuden 80 prosenttiseen työaikaan kaikille pienten lasten vanhemmille.

Harkitsin asiaa ehkä kolme minuuttia. Kerroin puolisolle ja esimiehelle. Molemmat nyökyttelivät hyväksyntänsä.

Joten tässä ollaan, ipanan kanssa viettämässä leppoisaa perjantaita kotona. Ajellaan pikkuautoilla, siivotaan, käydään kaupoissa, jutellaan ja askarrellaan. Ei oo kiire mihinkään.

Yhtäkkiä jaksan taas leipoa. On myös aikaa vain olla, istua ja kutoa. On paljon enemmän annettavaa ihmisille ympärillä, itselle ja töihin. Vähemmän on vain rahaa, valitettavasti. Sitäkin enemmän on iloa ja energiaa, jota edes marraskuun pimeys ei voi viedä.

Tässä on hyvä olla, tasapainossa itsensä ja maailman kanssa. Kannattaa kokeilla.

Tätä et lukenut kasvatusoppaasta

Tein koirien kanssa tottelevaisuusharjoituksia: istu, maate, odota. Ipanakin halusi, ei kouluttaa koiria vaan totella. Siinä minä sitten käskytin ja kaikki kolme makasivat hiljaa paikoillaan.

Miten ihmeessä en keksinyt tätä aikaisemmin?! Antakaa kasvatuksen Nobel, ratkaisin juuri kuinka uhmaikäinen saadaan kuriin.

Lopuksi huikkasin "vapaa", ja kaikki kolme juoksivat intopiukeana hakemaan palkkionsa - kylmän makaroonin.

Rakas joulupukki!

 


Tosi kiva, että oot taas tulossa. Meidän perheestä kukaan ei oo ollut oikein kilttinä, mutta ollaan me silti lahjamme ansaittu.

Lapsonen toivoo Herra Vissailia (Finn McMissile, kuvassa), ja oonkin kuullut, että tää asia olis jo hallussa. Lisäksi toivelistalla olis nää:

Joulupukki, sun apureille tiedoksi, että lahjatoiveita koordinoi lapsosen äiti.

Äitilläkin on ainakin kaksi toivetta mielessä. Arvaatko, mitkä ne vois olla? Isi ja äiti yhdessä ilahtuis sähköhammasharjasta ja seurapeleistä, mitä me voitais joskus illankähmässä pelata, kun ipana on mennyt nukkumaan.

Nähdään pian!

Voi kyllä.

Herne neneässä

Mieluiten jakaisin ympärilleni vain hyvää energiaa, mutta tänä aamuna meni herne nenään ja kiukuttaa.

Haluaisin näet punaiset housut ipanalle. Ipana tykkää punaisesta (kuten melkein kaikista muistakin väreistä), ja hänen punaiset housunsa ovat melkein kuluneet puhki. Surffasin siis Lindexin sivuille. Ja voi rumasanarumasana, yksi ja sama housumalli on jaoteltu värien mukaan tytöille ja pojille "sopivaksi". Joo. Poikien olis kunniallista käyttää sinisiä, vihreitä ja ruskeita housuja, mutta punaiset on kuulkaa tyttöjen housut. Kyllä näin on. Vuonna 2012.

Siinä ne on. Tyttöjen pöksyt.

Treffeillä

Iltapäivällä päiväkodissa odotti tomera ipana.
- Ishi, ishi, tänään mennään uimaan.

Mikäpä siinä, tuumasi isi, kun kerran niin ponnekkaasti pyyntö esitettiin.

Autossa matkalla uimahalliin ipana tuumi ääneen, että jokohan (päiväkotikaveri) Iiris on uimassa. Hämmentyneelle isille ipana selitti, että he ovat sopineet Iiriksen kanssa tapaamisen uimahallille.

Ja toden totta, uimahallin lastenaltaassa ipanaa odotti iloisesti hymyilevä Iiris. Iiriksen vanhemmat tiesivät kertoa, että ipana ja Iiris olivat menneet päivällä naimisiin.

Ehtivä ipana, etten sanoisi.

Rikkinäistä juustoa

 Nalle tapaa serkkunsa Korkeasaaressa 23.9.

Aika on kiinnostavalla tavalla suhteellista. Kun vasta odotin lapsostani, äidiksi jo ennättänyt ystäväni huokaisi minulle kerran, että "sää et tajua, miten paljon tunteja yhdessä päivässä on".

Totta. Kahden aikuisen taloudessa ilta on täynnä ohjelmaa, jos pitää siivota JA ehtiä kauppaan. Lapsiperheessä ehditään yhden illan aikana siivota, käydä kaupassa, selvittää kymmenen kiukkukohtausta, katsoa Pikku Kakkonen, lukea kirjaa, pestä ja lajitella pyykkiä, tehdä ruokaa, piirtää, leikkiä autoilla ja käydä metsäretkellä. Jossain välissä äiti ja iskä myös harrastavat ja nukuttavat ipanan, kunnes kaatuvat itsekin puoli kuolleina sänkyyn. Se mitä ei oikeasti ehdi tehdä, on istua hetkeäkään sohvalla tai käydä järkevää, syvällistä keskustelua.

Blogin kirjoittamisen kanssakin on ollut vähän niin ja näin. Energia ei yksinkertaisesti riitä kokonaisten, kauniiden tekstien muodostamiseen. Päätin kuitenkin koota ipanaa koskevia FB-päivityksiä yhteen, jotta nekin tulevat tallennettua myöhemmäksi ilokseni.

12. kesäkuuta
"Äiti, tarvisin lääkettä, koska olen allelkinen."
"Ai mille?"
"Sulle."

15. elokuuta
Nukahtamaisillaan oleva lapsonen tarrasi hädissään käteeni: "Äiti, hilviöt haukkaa mua just pyllystä!"

9. syyskuuta
Ipana, riehuttuaan viikonlopun mummulassa: "Nämä sotkut eivät taida olla meidän. Mummu ja pappa, siivotkaa heti paikalla!"

23. syyskuuta
"Ipana, anna äitille pusu!"
"Kuule, sinä sait jo yhden tolstaina aamulla päiväkolissa. Ensi viikolla tiistaina saat sitten toisen."

25. syyskuuta
"Ja sitten me tarvitaan (pitsaan) sitä, sitä... sitä rikkinäistä juustoa!"