23. raskausviikko

Jotakin järkevää piti kirjoittaa, mutta sain ystävältä niin hyviä uutisia, että meni ajatukset ihan jumiin. Yritän kumminkin.

Viikko vierähti labrassa ravatessa. Olemme yrittäneet selvittää, johtuuko alavatsan jomotus ja supistelu kenties jostakin tulehduksesta vaiko kohdun kasvamisesta. Yksi selitys voi olla myös julmettu kiire töissä yhdistettynä yh-viikkoon esikoisen kanssa. Eipä päässyt sohva kotona kulumaan. 

Maltillisten kilareiden jälkeen ("Et kyllä enää jätä mua kaksin ton riehujan kans!") mies katsoi parhaaksi häipyä Vekara muassaan mökille. Minä jäin kotiin syömään karkkia ja nukkumaan. Ehkä ei kyllä pitäis sitä karkkia niin syödä, kun painoa on tullut jo seitsemän kiloa (kröhöm). Sf-mittakin huitelee yläkäyrällä kuten Vekaraa odottaessa. Että joulusuklaita odotellessa.

Pikku Kakara jumppailee jo ahkerasti, yrittää tunkea pyllynsä ulos kyljestäni ja hikottelee kovasti, mikä tuntuu samalta kuin olisi elohiiri - noh, siellä niin. Hassu pieni.

Odotus sujuu supistuksia lukuun ottamatta kaikin puolin rauhallisesti. Voin paljon paremmin kuin ekalla kierroksella, jolloin oli joka viikko jotakin uutta vaivaa ja kremppaa. Ehkä kroppa on nyt paremmin perillä siitä, mitä keskivartalon tienoilla tapahtuu. 

Kuvatessa oli joku hieno idea, mutta lopputuloksesta ei saa mitään selvää. Rv 23.

Olen ymmärtänyt, että osa lukijoista seuraa Vekaravaaraa ennen kaikkea suuruudenhullujen ja yhtäkkiä alkavien remonttiemme takia. Seuraavaksi uutisia heille. Alakerran oleskelutilojen ja yläkerran makkarien välinen portaikko on edennyt sillä viissiin, että seinään tehtiin pari viikkoa sitten uusi reikä, josta rapisee aivan pirusti puruja sekä vessan oven eteen että eteisen rappuun. Mieheni rakensi uusia portaita noin puolimatkaan, kunnes loppui aika, rahat ja hermot. Sittemmin asia ei ole edennyt. Motivaatio remontin jatkamiseen noussee sitä korkeammalle mitä kylmemmiksi sää käy, sillä makuuhuoneeseemme pukkaa aika viileä tuuli eristämättömästä ulkoseinästä.

Valmistuu ihan silmissä.

En kuitenkaan käy moittimaan miestäni  hitaasti etenevästä remontista, sillä minusta on aivan käsittämätöntä, että joku ylipäänsä osaa suunnitella portaat niin, että piirustuksissa on otettu huomioon hyvin rajallinen tila sekä askelnousulle ja -leveydelle asetetut vaatimukset. Ja sitten vielä rakentaa ne, tuosta noin vaan. Kuten naapurin pappa totesi, muut tekevät mitä osaavat ja mun mies tekee mitä haluaa. On se ihana.

22. raskausviikko

Hetken aikaa oli sellainen olo kuin olisi ajanut autolla seinään. Aiheuttajana rakenneultra, missä selvisi, että odotan kaikin puolin mallikasta poikaa. POIKAA. Villiä poikaa. V O I  E L Ä M Ä.

Pari viikkoa meni tietoa prosessoidessa. Viisi vuotta lisää sota-, merirosvo- ja poliisileikkejä. Ei yhtään prinsessamekkoja, kaupunkilomia teini-ikäisen tyttäreni kanssa eikä äidin ja tyttären välistä elämänmittaista suhdetta. Sniff.

Onneksi lapset ovat muutakin kuin biologiaa. Mulla on jo yksi mainio pikkutyyppi, joka rakastaa matkustaa, käydä kahviloissa, leipoa ja kiertää kaupoissa äidin kanssa. En epäile hetkeäkään, etteikö uudesta ipanasta tulisi ihan yhtä täydellinen ja rakas juuri sellaisena kuin on.

Seuraavaksi pitäis keksiä sille nimi. Maailman vaikein ja hauskin tehtävä. Pulla ei ehkä käy, vaikka toisaalta esikoistakin kutsutaan Possuksi.

Fyysisesti olen voinut mainiosti. Energiaa on vaikka mihin. Se tosin kostautuu supistuksina, joten nyt pitäisi osata ottaa rauhallisesti, etten ihan vielä joudu sairauslomalle.

Tuleva isoveikka usuttaa minua syömään enemmän, jotta vauva valmistuisi nopeammin. Hänellä on kiire päästä opettamaan tohottamista."Ja sitten me äiti tohotetaan ja riehutaan täällä yhdessä!"
V O I  E L Ä M Ä.

19. raskausviikko, kosmetiikka ja raskaus

En tiedä mitä mahalleni tapahtui, mutta alkuviikosta se tuntui yhtäkkiä olemattoman kevyeltä. Juuri kun ehdin ilahtua alituisen pissahädän helpottamisesta, loppuviikosta maha tuntui siltä, että se tipahtaa tielle. Kävin sitten ostamassa kunnon tukivyön, ettei maha putoa ja selkäkin pysyy toivottavasti hyvässä ryhdissä.

Rv 19, viikon asu: tukisukat.

Kanssaodottajien yhteisössä olemme pohtineet aihetta raskaus ja kosmetiikka. Nythän on niin, että odottaja saa ensimmäisessä neuvolassa käteensä ison pinon ohjeita siitä, mitä pitäisi suuhunsa laittaa tai olla laittamatta. Liikunnan merkityksestäkin puhutaan, mutta kemikaaleja ei mainita edes sivulauseessa.

Muualla Euroopassa ollaan enemmän hereillä. Tiukimmin suhtautuu Tanska, joka ohjeistaa odottajaa luopumaan esimerkiksi meikkaamisesta. Ruotsissakin suositellaan vähentämään kemikaalien käyttö minimiin. Tutkimuksissa on saatu viitteitä muun muassa siitä, että raskaudenaikainen kemikaalialtistus voi aiheuttaa poikalapselle hedelmättömyyttä ja syöpää. Tanskalaisessa tutkimuksessa puolestaan äidinmaidosta löydettiin yli sataa siihen kuulumatonta kemikaalia - ja mihinkäs muualle ne siitä kulkeutuvat kuin pienen vauvan elimistöön.

Juu, tiedetään, tuotteet testataan tarkasti eikä markkinoille pitäisi päästä vaarallisia aineita. Ongelma on se, että vaikka yksittäiset tuotteet testataan, kukaan ei tiedä, miten kemikaalien cocktail reagoi keskenään. Ainakin minulla on päivittäisessä käytössä puhdistusaineita, rasvoja, dödöä, meikkejä, hiustenhoitotuotteita.. kymmeniä eri tököttejä. Itseni ehostamisesta en ajatellut luopua, mutta valitsen aina kun mahdollista luonnonkosmetiikkaa. 

Lopussa kiitos... Vai miten se oli.

Vekaran iltasatu loppuu:

- Sen pituinen se.

Väsynyt vekara kääntyy kohti seinää, tempaisee peiton korviin ja jupisee:

- Onneksi ei tarvi enää kuunnella tuota höpinää.

18. raskausviikko

On se hyvä, että voin blogistani tarkistaa, mikä raskausviikko on menossa. Lääkäri kun kysyi asiaa pari päivää sitten, lähin veikkaukseni oli "kohta puolivälissä". Ajatukset harhailevat muutenkin ihan omilla teillään. Tässä yhtenä päivänä jouduin ajelemaan pari ylimääräistä kierrosta liikenneympyrässä, kun unohdin kesken matkan, minne olin menossa.

Tätä ette osanneet odottaa! Rv 18.

Omituisten raskausvaivojeni saaga jatkuu. Jalkapöytäni on alkanut ilman syytä turpoilemaan ja särkemään. Kipu iskee yleensä yön aikana, jatkuu pari päivää ja häviää sitten itsestään. Saa kertoa, jos keksit mistä tämä johtuu ja miten tästä pääsee eroon.

Maha kasvaa sellaista tahtia, että ihoa on alkanut kutittaa. Käytän viime raskaudessa hyväksi havaittua keinoa ja lotraan aamuin illoin Weeledan raskausöljyä. Törkeän hintaista, mutta olkoon, jos se pitää nahan kuosissa.

Jatkuva nälkäni on vihdoin helpottanut! Hurraa, voin taas syödä niin kuin normaalit ihmiset. Vekaraa odottaessa himoni kohdistuivat Dracula-pastilleihin, parmankinkkuun ja suklaasuukkoihin, nyt voisin syödä ahmia voimakkaita juustoja, suklaavanukkaita ja italialaistyyppistä salamia. Tämä on hämmentävää, sillä jos edellistä raskautta ei oteta lukuun, en ole syönyt punaista lihaa 18 vuoteen. Lapseni tulevat selkeästi ruokatottumuksissa enemmän isäänsä kuin äitiinsä.

Suoritin pienen aikamatkan itseeni, kun kaivelin esiin viisi vuotta sitten käyttämiäni raskauskledjuja. Osasta aika oli ajanut vauhdilla ohi. Osasta taas huomasi, että tyylini on viidessä vuodessa muuttunut aika paljon (kohti keski-ikää). Ja sitten oli vaatteita, jotka muistuttivat hauskalla tavalla vanhaa minua. Peilistä katsoi tuttu tyyppi, ja kuitenkin jotenkin ihan erilainen. Vähän kuin olisin uskaltautunut kokeilemaan jotakin ihan uutta, vaikka puinkin päälle vanhan itseni.

Itse tehty säkkituoli

Säkkituoli, tuo lastemme rakastama mutta ah niin ruma istuin. Meilläkin oli sellainen, lahjaksi saatu, käytössä likaantunut ja vekaran kuulakärkikynällä somistama keltainen rumilus. Vaan eipä ole enää! Ompelin nimittäin säkkituoliin uuden päällisen, joka sopii paremmin vekaran huoneen sisustukseen ja on lisäksi irroitettava ja vesipestävä.

Säkkituolin päällystäminen, näin se käy:

Ostin Ikeasta 2 metrin palan 150 cm leveää kangasta ja taitoin sen päälypuolet vastakkain kahtia. Toiselle lyhyelle sivulle ompelin vetoketjun ja toisen ompelin umpeen (kohta 1). Lakanakankaasta tein toisen samanlaisen pussin täytteitä varten (mutta ilman vetoketjua).

Tämän jälkeen pyöräytin työn niin, että ommellut saumat tulivat kohdakkain työn keskelle ja kankaasta muodostui tetra. Sitten ompelin pitkän sivun kiinni (kohta 2).

 Täyttäminen ei sujunut ihan ongelmitta.

Lopuksi sujautin vuoripussin päälykangaspussin sisään. Vetoketjun ansiosta päälimmäisen kankaan voi heittää helposti pesuun, mikä on lapsiperheessä erittäin suotava ominaisuus.

 


















Esimerkiksi Etola myy säkkituolintäytettä, mutta paljon halvemmalla pääset, jos etsit vanhoja säkkituoleja nettikirppiksiltä.

17. raskausviikko

Mun kuvat vaan paranee viikko viikolta! 

Takki ja pöksyt, H&M Mama, raitapaita Zarasta ja espadrillokset Holly&Whyten.

Tuleva lapsonen on saanut lempinimen Laskiaspulla, ja on viime aikoina kunnostautunut jumppaamalla niin ahkerasti, että äitikin sen jo tuntee. Kävin ylimääräisessä ultrassa katsomassa mitä bebelle kuuluu, ja hyvin näyttää tyyppi kasvavan. Yritimme silmät selällään tiirata jalkoväliin, mutta Pulla pysytteli tiukassa risti-istunnassa. Kassi-tilanne on siis toistaiseksi arvoitus.

Tällä viikolla voi taas hämmästellä Pullan kasvuvauhtia. Pituutta ei tule juurikaan lisää, mutta tyyppi tuplaa painonsa seitsemässä päivässä. 

Olen aina nähnyt paljon unia, mutta tällä viikolla olen saanut seurakseni harvinaisen realistiselta tuntuvat painajaiset. Yö toisensa perään elän uudestaan joko maailmanhistorian tapahtumia tai oman elämäni suurimpia kriisejä. Viime yönä istuin tunnin sohvalla sydän hakaten, kun en meinannut toipua näkemästäni unesta millään. Siinä ahdistuksessa tuli mieleeni tämä

Ollaan lempeitä toisillemme.