Päiväkodin kesäloma

Lammassaari 6/12

Sisällä talossa viuhuu pyörremyrsky. Luulen niin, ihan en voi olla varma, koska se liikkuu niin liukkaasti. Voi se olla myös ipana. En ole ikinä tavannut toista lasta, jossa olisi niin paljon virtaa kuin meidän kakarassa. Sellainen energiapesäke kun on, se ei paljoa tarvi muuttuakseen hirmumyrskyksi. En nimittäin oo koskaan tavannut myöskään yhtä uhmakasta lasta, paitsi työkaverin tytär Selma, joka sai yhtenä iltana niin kauheat kilarit, että ensin oksensi ja sen jälkeen pyörtyi. (Kestämistä vaan sinne!). Ehtymätön riehuenergia ja melkoinen uhma on yhdistelmä, jonka ylikiehumista on joka tapauksessa syytä välttää. Hänet on parasta pitää kiireisenä tai hän keksii tekemistä ihan itse. Kuten yhtenä aamuna, kun sotki sekä seinät että koiran viiliin ja nauroi makeasti päälle.

Edessä on kuusi viikkoa kesälomaa päiväkodista. Olen kauhusta jäykkänä. Odotukseni loman suhteen liittyvät lähinnä hengissä selviämiseen.

Onneksi on kesäinen kaupunki, jossa voi vaikka retkeillä. Pari viikkoa sitten otimme koko jengi pyörät alle, suihkimme Arabianrantaan ja patikoimme reilun kilometrin matkan Lammassaareen. Voi että olikin jännää juosta pitkospuilla ja pysähtyä tuon tuostakin ihmettelemään lintuja, leppäkerttuja ja muurahaisia. Perillä söimme kunnon eväät, että jaksoimme vielä palata kotiinkin. Sinä iltana ipana ei jaksanut enää tehdä mitään kovin isoja tuhoja. Vanhemmat 1, ipana 0.


Mutta mitä tehdä sadepäivinä? Älkää ehdottako muistipelejä tai elokuvia, tarvitaan jotakin järeämpää, mihin energian voi suunnata. Helsingissä on HopLop ja Merimaailma, mutta mitäs muuta?