Mummolassa

Junailin ipanan kanssa mummolaan. Tuntematon mies tarjoutui auttamaan rinkan nostamisessa hattuhyllylle. Olin juuri kiittämässä, kun ipana rupesi keulimaan sille: "Mun isi on ainakin sata kertaa vahvempi kuin sinä!"

Mummolassa oli mukavaa, niin kuin aina. Ipana piti mummun ja papan kahden vuorokauden ajan tiukasti otteessaan. Mummu esitti viltti harteillaan kuningatarta ja ipana oli pahvitöttöröllä ratsastava ritari. Pappa leipoi hiki hatussa laskiaispullaa ja lämmitti takkaa makkaranhimoiselle vekaralle. Kiitokseksi hänet sidottiin tuoliin ja määrättiin pysymään vankilassa. 

En ole asunut kotikotona yli kymmeneen vuoteen. Itse asiassa en ole asunut lainkaan siinä talossa, missä vanhemmat nyt asuvat. Ja silti, aina kun menen sinne, mun kylpytakkini on saunan naulassa odottamassa. Sen suurempaa turvan ja rakkauden tunnetta en osaa edes kuvitella.

Herätyskello

Ääni pimeässä:

"Twiuu, twiuu, tää olis semmonen helätyskello, joka matkii lintuja. Klaak, klaak, klaak, äiti, helää!"

Pienet nakkisormet silittävät poskea ja höpötys kiihtyy:

"Nyt olis hyvä hetki leipoa laskiaispullia. Nyt. Pannaan sokelia ja hiiiilloa ja keeelmavaahtoa ja mantelimassaaa ja.. äiti, helää, nyt leivotaan!"

Henkilöstöjohtaja

Ipana rakensi legoista panssarivaunun. Kyydissä oli porukkaa kuin Village Peoplessa: timpuri, poliisi, palomies - ja henkilöstöjohtaja.

Ai kun minä nauroin. Mistä se on semmosen sanan edes oppinut, henkilöstöjohtaja.