Jul 30, 2010

Päiväunia

Voi mitä ihastuttavia blogeja! Pari valokuvaajaa on onnistunut tavoittamaan häivähdyksen maailmaa, jonne vanhemmilla ei yleensä ole asiaa.



Jul 27, 2010

Unikoululaiset

Kodissamme asuu terroristi, jota on tähän saakka suojeltu kuin suurta aarretta (koska hän on sellainen!). Kahdeksankiloinen gangsterimme on saanut rellestää öisin mielensä mukaan vanhempien hyysätessä häntä parhaansa mukaan. Se loppu ny.

Vekara ei ole koskaan ollut hyvä nukkumaan, mutta ryömimisen, kuuman ilman, paikanvaihdosten ja korvatulehduksen myötä tilanne meni aivan mahdottomaksi: ipana on herännyt siemailemaan maitoa öisin keskimäärin tunnin välein. Me oomme olleet niin riekalaina, että ei oo tosikaan.

Unikoulutukseen siis, koko perhe.

Vuorokausi 1, lauantai

Ensimmäisenä iltana ipana nukahti yöunille vähän turhan aikaisin, kello 19.40. Sitä ennen oli tehty normaalit iltapuuhat: syöty, luettu ja laulettu. Iltamaitonsa ukko sai sylissä ja sen jälkeen isi laittoi hänet omaan sänkyyn. Uni tuli noin kymmenen minuutin riehumisen jälkeen sinnikkään tassuttelun ansiosta.

21.40 ukko heräsi huutaen. Viiden minuutin tassuttelun jälkeen hän oli kiihdyttänyt itsensä jo raivon partaalle, eikä sylikään auttanut. Tilkka vettä pullosta ja ukko simahti kymmenen minuuttia myöhemmin.

Edellinen toistui koko yön tunnin välein lukuun ottamatta kello kahta, jonka molemmin puolin vekara nukkui peräti kaksi tuntia.

Mutta jotain edistystäkin: ukko söi maitoa vain kerran, kahdelta. Kuudelta hän heräsi selkeästi nälkäisenä. Hän oli "pitkästä" yöstä huolimatta myös normaalia väsyneempi.


Unikouluohjeiden mukaan selkeä päivärytmi auttaa vauvaa nukkumaan paremmin myös öisin. Tässä onkin kovasti parantamisen varaa, pitkällä kesälomalla kun rytmiä ei ole ollut justiinsa ollenkaan. Päiväksi laadittiin siis aikataulu, jota pyrimme mahdollisuuksien mukaan noudattamaan (ainakin kursiivisesti, vekara kun ei ymmärrä vielä kellosta mitään). Kas näin:

6.30-7 Vekara herää
7-10 Aamupuuhat: puhdas vaippa, päivävaatteet, aamupalaa. Tarvittaessa pienet unet.
10-11 Aamupäiväunet
11.30 Lounas
Vapaata seurustelua
14.30-16.30 Päiväunet
17 Päivällinen
Vapaata seurustelua
19 Iltapuuhat: iltapalaa, kylpy, yövaatteet, satu, laulut, unimaito.
20 Nukkumaan

Idea on, että vanhemmat päättävät, milloin syödään ja nukutaan eikä pienen ihmisen tarvitse stressata itseään moisilla päätöksillä. Päiväohjelma osoittautuikin heti hyväksi ideaksi, ipana nukkuu kun on oikeasti väsynyt ja syö hyvällä ruokahalulla, kun sapuskaa ei tuputeta joka välissä.


Vuorokausi 2, sunnuntai

20.30 Vekara nukahti yöunille noin vartin riehumisen ja tassuttelun jälkeen
21.30 Heräsi itkien, tutti oli hukassa. Tilanne korjaantui tutin asentamisella.
00.00 Heräsi kätisten, rauhoittui noin minuutin tassuttelun jälkeen. Olin niin riemuissani, että olisin voinut järjestää juhlat.
... 00.10 Poksautellessani vielä henkisiä shamppanjapullonkorkkeja ipana aloitti kätinän uudestaan. Arvelin, että hän on nälkäinen. Ipana ottikin koko satsin maitoa ja simahti sitten tyytyväisenä.
n. 03.20 Kätinää. Tassuttelu ei auttanut, mutta ukko nukahti saatuaan hieman vettä.
05-06.30 Kätinää, joitakin kertoja tassuttelua ja vettä.
6.30 Ukko heräsi. Maitoa.

Voi riemun päivää, kaksi kolmen tunnin unipätkää ja koko yö yhdellä syötöllä! Päivällä vekara otti kahdet yli tunnin tirsat, voi ihme ja kumma. Tätä ei oo ennen tapahtunut, vanhemmat tuulettavat!


Vuorokausi 3, maanantai

20.20 Vekara nukahti rauhallisesti yöunille noin viiden minuutin tassuttelun jälkeen
00.00 Ipana heräsi syömään
03.30 Tutti hukassa
04.30 Tutti hukassa taas
05.00 Toinen ruokailu
... josta eteenpäin yleistä härväilyä, ilmeisesti uni oli loppua kesken.
6.30 Vekara sai luvan nousta ylös

Jatkamme harjoituksia, palaan aiheeseen. Vinkkejä ja kokemuksia uniasioista otetaan vastaan!


Linkkejä unikoulusta:

Unikoulu kotona
Lapsen unesta
Tassuhoito-ohjeita
Kokemuksia

Jul 18, 2010

What a Wonderful World

Ipana päätti herättyään, että nyt on korkea aika aloittaa maailmaan tutustuminen. Aamun ensimmäisten minuuttien (!) aikana hän ehti kaataa hiilihangon (kahdesti), levittää koirien raksut, puraista toista koiraa jalasta ja kuolata puhelimeni niin, että näppäimet ovat hieman jumissa. Kun sain hänet kiinni, hän roikkui pöytäliinan reunassa.

Mummolan vauvaturvallisuuden testaaminen alkaa än-yy-tee NYT.

Jul 13, 2010

Ryömylä

Mökillä :D

Tekisi mieleni aloittaa samalla vanhalla virrellä yöunien puutteesta, mutta iloitsen sen sijaan siitä, että vekara on vihdoin oppinut nukkumaan päivällä. *tuulettaa*

Kyllä maalla ja mummolassa on mukavaa, saas nähdä, kotiudutaanko täältä ikinä milloinkaan. Ylpeänä äiti kirjoittaa, että vekara oppi ryömimään muutamia päiviä sitten melko tarkkaan kuuden kuukauden iässä. Kannusteena toimi Maailman Paras Lelu Ikinä, pilttipurkin kansi. Ei ehkä olis kannattanut sijoittaa yhtään rahaa ipanan kehittäviin, hauskoihin ja värikkäisiin leluihin, kun ilo löytyi kierrätysastiasta.

Mummun kanssa käytiin ostoksilla, ja nyt on vekara varustettu matkasängyllä ja matkasyöttötuolilla; mikä nerokas keksintö muuten, kiitän lapsellista ystävääni suuresti vinkistä. Täysin kypsyneenä jatkuvaan rattaiden pakkailuun ja Bugisten hervottomaan kuljetuskassiin päädyimme ostamaan myös matkarattaat, Gracon Mosaicit. Valintaperusteena muun muassa se, että ne olivat ainoat oikeasti pieneen tilaan taittuvat kärryt, mitkä mummolan pienehköltä paikkakunnalta löytyivät. Ihan suhteellisen hyvältä vaikuttavat, vaikka eivät tietysti ole likimainkaan normirattaiden veroiset työntää.


Matkarattaat

Takaisin aurinkoon, iloisia kesäpäiviä kaikille!

Jul 6, 2010

Puolivuotiaita ajatuksia



Kun aloitin bloggaamisen, päätin kirjoittaa kaikesta, niin hyvästä kuin pahastakin. Ihanista asioista siksi, että muistaisin. Tummemmista sävyistä siksi, että jos en ole rehellinen edes itselleni, niin koko hommassa ei ole mitään järkeä - sillä itselleni minä kirjoitan, vaikka kovasti arvostan jokaista lukijaani.

Ipana on nyt puolivuotias, ajatella! Olo on samanlainen kun pari vuotta sitten vuorikiipeilyn jälkeen: hengästynyt, uupunut ja oudon riemukas - selvisinpä, minä!

Tänä vuonna on sekä otettu että annettu isolla kädellä. Oma lapsi on suurin mahdollinen lahja, josta vastalahjaksi taivas kutsui yhden rakkaimmista ihmisistäni (muun muassa - jessus mitä kaikkea muutakin paskaa voi puoleen vuoteen mahtua).

Voimiani on koeteltu ja venytetty enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Olen käynyt äärirajoillani ja toisellakin puolella, kun ei enää kerta kaikkiaan jaksa. Jaksamista olen pohtinut muutenkin paljon: olemmeko me nykyäidit heikompia kuin isovanhempani, jotka hoitivat lapsikatraansa ohella työnsä ja maatilansa - ilman nykyaikaisia mukavuuksia. Minun lisäkseni moni ystävistäni uupuu jo yhden lapsen kanssa totaalisesti. Toisaalta, mummuni on sitä mieltä, että lapsia kannattaa hankkia perä jälkeen useampi, niin isommat hoitavat pienempänsä. Minun on vaikea kuvitella, että kukaan ystävistäni tekisi niin - me olemme tottuneet tekemään täysillä kaiken, mihin ryhdymme ja annamme kaiken lapsillemme, kun he sitä tarvitsevat.

Puolivuotispäivän kunniaksi jätin ipanan isänsä ja muiden sukulaisten kanssa mökille ja painelin itse äitini kesäpaikalle yöksi. Olipa ihana nukkua, vaikka univelka ei juurikaan vähentynyt. Ipana ja iskä pärjäsivät hyvin ilman minuakin ja toisinpäin, ei tehnyt yhtään pahaa olla vähän erossa laumastani.

Palaan töihin jo reilun kuukauden kuluttua, kun ipana on noin 8,5 kuukautta. Tuntuu oikein hyvältä: olen ollut täysipäiväinen äiti puolen vuoden ajan ja nyt tuntuu siltä, että olen valmis haastamaan itseäni myös kodin ulkopuolella - se hyödyttää varmasti koko perhettämme. Ipana ei onneksi vielä mene hoitoon vaan jää iskänsä kanssa kotiin.

Puolivuotiaan mielestä parasta maailmassa on kaurapuuro, jota hän vetää pohjattomaan napaansa mieluiten hedelmäsoseen kanssa. Yökkäilystä päästiin, kun älysin murskata kauraryynit hienoiksi ennen keittämistä. Kaiken vapaa-aikansa ja osan öistä ipana käyttää ryömimisen harjoitteluun; ipana tosin aikoo harjoitustyylistä päätellen lähteä suoraan konttaamaan.

Lopuksi vielä strategiset mitat viime viikon neuvolasta: pituutta on nyt 68 senttiä ja painoa tasan kahdeksan kiloa. Hampaita nolla, kiukkuprosentti 80, kun liikkuminen ei onnistu toivotulla tavalla. Yöitä ei edelleenkään nukuta, mutta ehkä sekin aika joskus vielä koittaa.