Mar 6, 2013

Tämän haluan muistaa

Olen aika pieni, kolmen tai neljän vanha. Olen mummolassa hoidossa. On kevät, tai ehkä varhainen kesä. Ulkona tuoksuu multa, ja pienet lehdet kahisevat koivuissa.

Makaan mummun ja papan sängyssä, punaoranssin villahuovan alla. Sänkyä vastapäätä on ovi, ja oven päällä kello. Se tikittää.

Ikkunasta näkyy sininen taivas. Mummu istuu vieressäni puisella tuolilla, ja kertoo satua kolmesta tytöstä. Rakastan kolmen tytön seikkailuja. Vasta aikuisena tajuan, että hän keksi niitä siinä kertoessaan, tai ehkä hän kertoi muistoja omasta lapsuudestaan ja leikeistään siskojensa kanssa.

En halua nukahtaa. Katselen lipaston päällä olevia tavaroita: 1-vuotiskuvaani, Vitalis-voidetta ja vanhaa herätyskelloa, jonka kova ääni kauhistuttaa ja kiehtoo minua. Liinan alta pilkistää mummun kampa. Kun hän vuosia myöhemmin kuolee, kampa on ainoa esine, jonka haluan itselleni. Se muistuttaa minua näistä hetkistä.

Mummu istahtaa sängylle ja silittää minua jalasta. Kosketus rauhoittaa laukkaavan mieleni. Mummun käsien tuntu jää mieleeni: saksilla lyhyeksi leikatut kynnet, leveät ja pyöreät sormenpäät, ryppyinen ja pehmeä iho.

Liu´un unen siniseen hattaraan, mutta tämä hetki painuu mieleeni. Ei ole kiire mihinkään, koko maailmassa yhdessä makuuhuoneessa, mummolan turvallinen tuoksu ja kosketus joka kertoo, että minua rakastetaan niin täydellisesti, ettei ikinä milloinkaan.