Aug 30, 2009

Hyvät ja pahat

Aina ei voi olla niin hyvä päivä.

Synkkiä pilviä kerääntyy heti aamusta, kun vaaka armollisesti kertoo, että viikossa on onnistunut keräämään painoa puolitoista kiloa.

Oloa eivät kohenna yhtään liitoskivut, joiden takia ei pysty istumaan, seisomaan tai makaamaan.

Aamupäivä päättyy väistämättä kyyneliin vaatehuoneessa, kun yhdetkään housut eivät mahdu jalkaan.

Miten voi olla, ottaen huomioon maailman raskaana olevien naisten määrän, että äitiysvaatteita ei saa juuri mistään?! Paitoja on tarjolla onneksi pilvin pimein, samoin mekkoja, joita voi haalia normaalien mallistojen isommista kokoluokista.

Mutta housut, niiden hankkiminen on jokseenkin mahdotonta. Okei, farkkuja on kivoja ja edullisia, mutta entäs jos joskus haluaisi laittaa jotain siistimpää päällensä? Toistaiseksi olen onnistunut löytämään yhdet mustat suorat housut, jotka maksoivat lähes sata euroa. Anteeksi nyt vaan, mutta sata euroa on tasan liikaa housuista, joita voi käyttää pari kuukautta.

Vihjeitä mammahousuista otetaan vastaan, ettei tarvitsisi taas pian kyynelehtiä vaatehuoneessa.

Aug 25, 2009

Puolivälissä!

Äkkiähän se sitten tuli, puoliväli. Ainakin tässä blogissa, kun vasta viikko sitten aloitin :D

Odotus on kyllä nimensä veroinen. 9 kuukautta. 4 jäljellä. Etappeja toisensa perään: ensimmäinen ultra. 12 viikkoa. 16 viikkoa. Rakenneultra. Sukupuoli. 23 viikkoa, nythän se jo melkein selviäisi. 38. 40. 42, eikö se jo synny? Synnytys, meneehän kaikki hyvin.

Ja voi pientä vauvaa. Ensimmäinen yö yhdessä. Hymy. Nukkuuko se? Syökö se? Onko sillä kaikki hyvin?

Parasta kai totutella uuteen tunteeseen. Huoli. Se on toinen sana välittämiselle. Elämää suuremmalle rakkaudelle.

 20 + 4

Mahaani on ilmeisesti avattu disko, joka on auki ympäri vuorokauden.

Ympärysmitta on kasvanut lähes 20 senttiä normaalista, painoa on tullut pari kiloa.
Kakara on parikymmentä senttiä pitkä, painaa hieman alle puoli kiloa ja on juuri alkanut maistaa omalla kielellään.

Aug 24, 2009

Vesijuoksukenkä pelastaa maailman - tai ainakin möhömahan päivän

Aina välillä kohdalle osuu Harvinainen Luksus eli arkivapaa. Joskus Harvinainen Luksus yhdistyy vielä Mahtavaan Tuuriin, tunnetaan myös ystävänä, joka on saanut lastenhoitajan kotiin.

Harvinaisen Luksuksen ja Mahtavan Tuurin voi käyttää monellakin tapaa, yksi parhaista lienee uimakassin pakkaaminen ja Uimastadionille suuntiminen.

Siinä missä uinti on tehokasta yksilöurheilua, vesijuoksu on leppoisampaa ja sosiaalisempaa hommaa. Tunti vedessä lillumista, aurinkoa ja ihanaa seuraa. Mitä sitä voisi enempää toivoa? Ensi kerralla tosin pitää ottaa vähän iisimmin; muutama napakka supistus muistutti illalla, että ihan täysiä ei enää kannata vetää, vaikka mieli tekisikin.

Vesijuoksun ystäville suosittelen erittäin lämpimästi vesijuoksukenkien hankkimista. Toisin kuin vesijuoksuvyössä, kengät jalassa asento on automaattisesti parempi, liike ottaa tehokkaammin keskivartaloon ja lusmuamisen mahdollisuutta ei ole. Kengät eivät sitä paitsi hierrä ja purista samaan tapaan kuin vyö, vaikka olisi isokin maha.


Hulluuttaa on se, ettei vesijuoksukenkiä ilmeisesti edelleenkään myydä missään urheiluliikkeessä. Omani ostin Stockmannilta noin 40 euron hintaan, suosittelen kysymään myös Anttiloista tai kääntymään nettikauppojen puoleen.

Ja sitten vaan kauhomaan!

Aug 23, 2009

Käsityö päivässä pitää mielen virkeänä (tai ainakin sormet kipeänä)

Meidän taloudessamme suosituin sanonta on, että kun ite tekkee, saa justiinsa semmosta kun sattuu tulemaan. Meillä on käynnissä jatkuva remontti, ainainen värkkäys, liedellä porisee liemi tai soppa, kellarissa on ainakin yksi auto osina ja minulla on kymmenen käsityötä työn alla.

Aina silloin tällöin sattuu niin, että jotakin tulee myös valmiiksi. Kakaraa varten on saatu tehtyä seuraavaa:

Köllöttelyalusta.

Päällä on Marimekon Kulkue -kangas, takapuolella beige-valko-ruudullinen tikki. Ajatus oli, että naperon ei tarvitsisi syödä lattialta kaikkia koirankarvoja. Testikäyttö osoitti, että koirankarvat siirtyvät hyvin helposti myös köllöttelyalustalle :D




Vaunupeite.

Inspiraatiosta kiitos kuuluu rakkaalla ystävälleni Saaralle. Materiaalina Debbie Blissin jumalaisia lankoja, jotka käytännössä puhdistavat itse itsensä, jos joku vaikka sattuisi peitolle oksentamaan. Vihreä reunus on helmineuletta, keltaisella keskellä 5 x 5 ruudukkoa. Reunoja varten piti käydä kirjastosta lainaamassa viisikymmentäluvulla tehty pitsinvirkkausopas, mutta lopputuloksesta tulikin melkein yhtä hyvä kuin mummo olisi sen tehnyt. Melkein.

Seuraavat kötöstykset ovat työn alla. Lupaan kuvia, jahka ne valmistuvat.

Aug 21, 2009

Mies raskaana

Viime viikkoina olen nauranut harvinaisen monta kertaa ääneen kirjaa lukiessani.

Syynä on ystävältä lainaksi saatu aivan loistava opus, Andrew Cullenin From Here to Paternity - The Diary of a Pregnant Man. Kirjaa ei valitettavasti ole suomennettu, mutta Amazonista löytyy alkuperäinen versio.

Andrew on englantilainen elokuvakäsikirjoittaja, joka alkoi kirjata ajatuksiaan muistiin kuultuaan vaimonsa olevan raskaana. Kirja on yhtä aikaa sekä hellyttävän romanttinen että täysin absurdi, koominen ja jännittävä matkakertomus kohti vanhemmuutta.

Suosittelen varauksetta, vaikka kirja aiheuttaakin hervottomia naurukohtauksia pitkin matkaa.

Tuesday 1 October

We went to register the pregnancy with her GP. In the waiting room, she said, "Are there any questions you want to ask the doctor?"

I said, "What the hell do we do now?"

Meille tulee vauva!

.. Mutta mistä te sen tiedätte?

En muista ilmoittaneeni musiikkileikkikouluun olevani raskaana. En myöskään tiedä ilmoittaneeni asiasta lasten kirjakerhoon. Ja kuitenkin piff vaan ja yhtenä päivänä postilaatikko on täynnä sen sadan sortin vauva- ja lapsiaiheista mainosta. Suomi on tosiaan rekistereiden luvattu maa. Sitä kun erehtyy ostamaan lähikaupasta Vauva-lehden ja höyläämään Plussa-korttia bonusten toivossa, tulee samalla paljastaneensa yhtä jos toista olennaista ties kenelle.

Perheen kasvattaminen ei muutenkaan ole mitään köyhien eikä kipeiden hommaa. Vauva itsessään on hankintahinnaltaan varsin kohtuullinen, mutta varusteisiin saa upotettua kivasti palkan jos toisenkin.

Me päätettiin, että ollaan tässä suhteessa maltillisia ja tehdään järkeviä hankintoja.

Eihän esimerkiksi rattaista oo mikään pakko maksaa tonnia, kun puolta halvemmallakin saa ihan kelvolliset kiesit.

Kunnes.

Testiajovuorossa olivat Bugaboot.

Minä näin niistä unta. Monena yönä.

Mies tuijotteli mietteliäänä tyhjyyteen. Kysyin mitä hän ajattelee.

Bugaboita.

Peli oli menetetty. Tänään lähti tilaus Hollantiin. Vauvan lisäksi heikkopäisesti voi rakastua näköjään myös vauvan varusteisiin.

Oh my.

Aug 20, 2009

Shake it!

19+6

Raskaus tuo ulottuville ihan uusia liikuntamuotoja. Torstaissa parhautta on Bailatino Mama, jossa ryhmä möhömahoja veivaa hiki otsalla tsa tsa tsaata ja (yrittää) keikuttaa sitä paikkaa, missä ennen sijaitsi vyötärö. Tanssimisen perään tehdään vielä lihaskunto-osuus, jossa yritetään treenata lihaksia, joita oikeastaan ei ole tuntenut enää moneen kuukauteen.

Töissä mietin sitä, että kuinkahan pitkälle työkavereiden pinna venyisi, jos ryhtyisin oikein hankalaksi. Tuntuu nimittäin siltä, että kaikki ovat liikuttavan huolissaan möhömahaisen työtoverinsa jaksamisesta ja asiat yritetään tehdä odottavalle äidille mahdollisimman helpoksi ja miellyttäväksi. Lähimmät työtoverit käyttäytyvät onneksi vielä ihan normaalisti, mutta olis tosi kiva tehdä ihmiskoe, jossa testaisin kuinka pitkälle voin mennä, ennen kuin mulle pannaan kampoihin.

Siirryn pohtimaan ihmiskoetta olohuoneen sohvalle jäätelön kanssa. Ihan seitsemältä ei vissiin vielä voi mennä yöunille, vai kuinka?

Aug 19, 2009

Vekaravaara

Tärkeimmät ensin: vekaran arvioitu saapumisaika on tammikuun kahdeksas. Tämänhetkinen paino 300 grammaa, pituus parikymmentä senttiä. Mielipuuha varpaiden syöminen ja volttien heittäminen.

Tähän mennessä tapahtunutta: äidin vyötärö on hävinnyt aikoja sitten. Myös tuleva isä on kerännyt muutaman raskauskilon. Äiti on oksentanut ruokakaupassa, muuten kaikki on sujunut käsikirjoituksen mukaan. Saatamme palata tarkemmin aiempiin tapahtumiin myöhemmin tai sitten emme.

Rakenneultrassa puhuttua:
Eteläeurooppalainen lääkäri: She on shatavarmasti poikha.
Tuleva äiti: Mutta ei kun minä aattelin, että se on tyttö.
Mies: (nauraa niin, ettei meinaa tuolilla pysyä)
Lääkäri: Katsho, shiinä on pipheli. Ala valmishtautua, she on vilkas pieni poikha.

Okei, äidinvaistot ei siis ihan vielä toimi kovin hyvin. Parempaa onnea jatkossa.

Unohdetaan mekot ja rusetit. Luvassa on jotakin ihan muuta. Traktoreita ja lentokoneita kenties? Kauhistelen tulevalle isälle, että en minä edes tiiä, mitä poikien kanssa tehdään. Hän lohduttaa: Ei poikien kanssa tarvi mitään erityistä tehdä. Ne järjestää ihan itse äitille tekemistä.

Näillä mennään. Innokkaan odottavana kohti tammikuuta.


18+4