Perhevalmennuksessa opittua

Perhepeti eli sänky, jossa vanhempien lisäksi nukkuu myös vekara (tai useampi), ei ole neuvolan tätien suosikki.

Pari päivää sitten perhevalmennuksessa kauhisteltiin muun muassa sitä, miten huonontava vaikutus lapsella on parisuhteeseen, jos parisängyssä nukkuukin kahden sijasta kolme. Se jäi sitten kysymättä, että mitä jos sängyssä nukkuu nyt jo neljä henkeä (kaksi ihmistä ja kaksi koiraa), että paljonko se viides siinä sitten haittaa.

Teoria ei myöskään ota huomioon sitä, että tavalla tai toisella lapsi on vanhempien välissä aina, ei ainoastaan silloin kun nukkuu siinä fyysisesti.

Toinen syy lapsen nukuttamiseen alusta asti omassa sängyssä on se, että kun lapsi tottuu nukkumaan yksin, hänet on helppo siirtää puolivuotiaana omaan huoneeseen. Me ei arvattu, että nykynuoret tosiaan itsenäistyy jo näin varhain ja siksipä yritämme nyt kuumeisesti ratkaista, onko vekaran oma huone a) käytävässä b) vaatekomerossa vai c) meidän suihkussa.

Bugaboo Cameleon ja turvaistuin

Vihdoinkin esittelyssä talouttamme suuresti köyhdyttäneet mutta runsaasti ilahduttaneet kärryt, Bugaboon Cameleonit. Sekä kärryt että turvaistuin ovat peräisin BabyCaresta Hollannista, josta ne kotiutuivat huomattavasti Helsingin liikkeitä edullisempaan hintaan. Erittäin lämpimät suositukset heti alkuun ao. liikkeen palvelusta: sähköposteihin vastattiin puolen tunnin viiveellä jopa lauantai-iltana, lähetyksen seuranta tuli sähköpostiin automaattisesti vähintään kerran päivässä ja Matkahuolto toi kärryt lähimpään Siwaan viikossa. Erittäin jees. 

Bugikset ovat kalliit, mutta täyttävät kaikki ne kriteerit, joita kärryille asetimme. Toisin sanoen:

1) Ne ovat pienet ja näppärät. Riittävän kapeat bussiin, kevyet kuljetettavaksi mukana ulkomaanmatkoilla ja kääntyvien etupyöriensä takia helposti käsiteltävät myös kauppojen ahtailla käytävillä. Tarvittaessa etupyörät voi lukita tai vaihtoehtoisesti puskea rattaita isot pyörät edellä esimerkiksi lumihangessa, mökillä tai metsälenkillä. Tästä päästäänkin kohtaan kaksi eli..

2) Ne mukautuvat. Heittoaisan ansiosta lapsen kulkusuuntaa voi vaihtaa lennossa. Tämä helpottaa elämää esimerkiksi kovassa tuulessa tai lumisateessa ulkoiltaessa. Aisaa voi myös nostaa ylöspäin ja välttyä näin kanssamatkustajien vihalta bussissa, kun rattaat eivät tuki koko käytävää. Bugaboiden kangas ei varsinaisesti ole mikään lämpöeristyksen ihme, mutta lämpöpussilla kärryistä saa myös arktisiin oloihin sopivat.

3) Teleskooppiaisan korkeutta voi säätää portaattomasti. 

4) Pienet etupyörät voi naksauttamalla vaihtaa isompiin. 

5) Kaikki kankaat ovat irroitettavissa, pestävissä ja vaihdettavissa. BabyCenterin tarjoukseen kuuluivat sekä canvasit että fleecet, joten pesu onnistuu näppärästi ilman paniikkia.

6) Ne ovat yhdistelmät. Vaunujen lisäksi paitsi rattaat, ja vielä yhdistettävissä turvakaukaloon. Kas tähän tapaan:

Ystävien suosituksesta turvakaukaloksi valikoitui Maxi-Cosin CabrioFix, johon vekara mahtunee lähes koko ensimmäisen elinvuotensa. Mies valitsi värin, pirtsakan Pumpkinin. Me like. Ja kuinka kätevää onkaan, kun ostoksille ei tarvitse raahata koko systeemiä, riittää, kun naksauttaa kaukalon kiinni runkoon.

Emme ole ainoat Bugiksiin hullaantuneet, samaiset rattaa vilahtelevat usein muun muassa paparazien kuvissa.

Ben Affleck ja Jennifer Garner

Brad Pitt

Gwen Stefani

Viikonloppuna saimme vihdoin aloitettua hoitonurkkauksen rakentamisen. Raportoin, kun saamme sen valmiiksi!

Braxton Hicks eli miksi loppuviikko kuluu sairaslomalla

Hupsista vaan, eilisaamun neuvolasta tieni ei kulkenutkaan töihin vaan takaisin kotiin. Loppuviikko sairaslomaa, syynä Braxton Hicksit eli harjoitussupistukset, jotka eivät saisi vielä tässä vaiheessa raskautta tuntua kipeinä. Määräyksenä tehdä kaikkea kivaa eli uida, tanssia, katsoa elokuvia, tavata ystäviä, syödä ja levätä. Kiellettyjen asioiden listalla työn tekeminen ja siivoaminen.

Oikeasti on ärsyttävää, koska haluaisin vielä olla töissä. Aikahan tässä tulee pitkäksi, jos nyt jo pitää jäädä kotiin. Mutta kattellaan päivä kerrallaan, toivottavasti ens viikolla voi taas mennä suolakaivokselle singahtelemaan :D

Kahden viikon päästä on ylimääräinen lääkärikäynti juurikin edellä mainitusta syystä. Muuten sekä vekaralla että emoaluksella asiat ovat mallillaan, keräämme painoa, liikumme ja voimme hyvin. Anoppi kävin eilen antamassa akupunktiota kramppeihin, suppareihin ja kipeisiin lonkkiin ja ainakin viime yön nukuin sikeämmin kuin pitkiin aikoihin.

Muistelin jostakin lukeneeni, että näillä viikoilla olisi hyvä aloittaa vekaran liikkeiden laskeminen. Mielikuvani oli, että kymmenen liikettä vähintään pitäisi tuntua. Aattelin, että no sehän käy järkeen, kun niitä tuntuu vähintään kymmenen tunnissa.

Tarkistin asian.

Kymmenen liikettä päivässä on riittävä. Kymmenen liikettä tunnissa on... jokseenkin vilkas lapsi?


Maha kasvaa nyt nätisti keskikäyrällä, todistusaineistona kuvat viikoilta 26+4 ja 28+5.

Siililapaset vauvalle

Nyt jakoon lähtee kenties rakkain käsityöohjeeni, pienen pienet siililapaset vauvalle. Omalle vekaralle puikoissa oli tietysti parasta mahdollista 100 prosenttista alpakkalankaa. Lopputulos ei ole niin sileä kuin peruslangalla, mutta sitäkin pehmeämpi ja mukavampi ihoa vasten. Neulomiseen käytin muuten nelosen bambupuikkoja, tämä ohjeen testaajille tiedoksi.

Tämän helpommaksi ja nopeammaksi ei lapasten teko tule :D

Luo 24 silmukkaa.
Neulo 16 kerrosta 1 oikein 1 nurin joustinneuletta ja sen jälkeen 20 kerrosta sileää neuletta. Peukaloa ei tarvita.
Tee kärkikavennukset. Neulo ensin yksi kerros sileää valkoisella langalla. Sen jälkeen I ja III puikon alussa neulo 1 oikein ja tee sitten ylivetokavennus. II ja IV puikon lopussa neulo ensin kaksi oikein yhteen ja vielä 1 oikein. Jatka joka kerroksella kunnes silmukoita on jäljellä 4 ja päättele lanka.
Lisää "piikit". Piikkejä varten tarvitset pörrölankaa, jota myy esimerkiksi Fiina-Neule. Itse ompelen langan parsinneulalla käden selkäpuolen silmukoiden päälle. Muista nyppiä piikit pystyyn!
Silmät ja nenä syntyvät niin ikään parsinneulalla ja mustalla langalla.
Hifistelijä voi vielä ommella sisäpuolelle fleece-kankaan, jolloin lapanen on entistäkin pehmeämpi ja lämpimämpi (katso kuva).

Tässä vastaavat lapaset tositoimissa, käärön sisällä työkaverin Luka-poika.

Mallia voi tietysti soveltaa myös aikuisten lapasiin. Mullakin on omat siilit, tietysti!

Dream, dream, dream..

Siihen nähden kuinka vähän enää pystyn nukkumaan, ehdin nähdä uskomattoman paljon unia.

Viimeksi mielessä on ilmeisesti ollut ristiäiset. Unessa ystävien vauva (joka on oikeasti jo yli puolivuotias) piti kastaa. Jostain syystä ystävät päätyivät siihen, että vauvan nimeämisen sijaan he antavatkin kolmevuotiaalle esikoiselleen uuden nimen. Vauva jäi siis vauvaksi, mutta Matiaksen nimi vaihtui Otsoksi. Terveisiä vaan Ylivieskaan :D

Omat uneni ovat kyllä varsinaista mielikuvituksen köyhyyttä äitini uniin verrattuna. Viime viikolla hän valitti väsymystään, koska hirviporukka oli ollut passissa hänen olohuoneessaan koko yön. Eikä edes suotta, sillä hirvi oli kuin olikin rymistänyt alakerran läpi pakomatkallaan.

Epäselväksi jäi, miten jahdissa lopulta kävi.

Täs ny on ollu vähä kaikenlaista

Lainasin otsikon ystävän t-paidasta. Ihan loistava. Minäkin haluisin tommosen; aina on vähän kaikenlaista elämässä.

Yritin nukkua päiväunet, mutta teki mieli siivota. Raskaushormoonit vastaan maalaisjärki 1-0. Koko ajan tekee mieli pyykätä, järjestää, pyyhkiä, kutoa, ommella ja vaihtaa tavaroiden paikkaa. Tulokset eivät tosin ole kovin mainittavia vaikka kuinka lyllerrän ympäriinsä. Harri kutsuu minua Boungka Boungxiksi, mikä on ilmeisesti verbalisointi siitä, miltä näytän.

Odotan että pesänrakennusvietti herää myös miehellä, koska hoitonurkkaus on edelleen rakentamatta. Ehkä tässäkin auttaa ns. viime hetken paniikki. Porakone alkaa laulaa viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäis oikeastaan olla jo matkalla sairaalaan. Ei se mitään, mies aloitti kuitenkin valmistautumisen vauva-arkeen hankkimalla meille sen sortin palonsammutuskaluston, että voitais perustaa Käpylän VPK tänne meidän kaksioon.

Vauvan odottaminen on monessakin mielessä matkustamista ajassa. Viikot ja päivät saavat uudet koodit, joissa jokaisella hetkellä on merkityksensä: nyt kasvatetaan kättä, jalkaa, silmäripsiä ja aivoja. Raskaus on myös matkustamista ajassa taaksepäin isovanhempien lapsuuteen, aikaan, jolloin kaikki oli yhteistä. Vauvaihmiset ovat ihmeellisen yhteisöllisiä ja avuliaita: yksi antaa tarvikkeita, toinen tuo ruokaa, kolmas tarjoutuu hieromaan väsyneitä jalkoja, neljäs kantaa kassikaupalla vaatteita. Ole hyvä, ota tästä, ei maksa mitään. Ihan kun olisi päässyt salaseuran jäseneksi.

Lorna Sage kirjoittaa elämäkerrassaan, että "Pregnant, I was my own prison". Viimeisinä kuukausina raskaana oleva on tuomittu kovaan työhön, altistettu erilaisille fyysisille kivuille ja sekoitettu kemikaaleilla, jotka vaikuttavat henkiseen tasapainoon ja häiritsevät unta. Tämä, pohtii puolestaan Andrew Cullen, olisi missä tahansa muissa olosuhteissa rikos ihmisoikeuksia vastaan.

Onneksi on paljon hyvääkin. Niin kuin salaseuralaiset. Ja oikeus nukkua päiväunet töissä. Säännöllinen hieroja, pöytään kannettu ruoka ja uudet harrastukset. Ja vauva, joka seitsemältä aamulla ilmoittaa napakalla potkulla, että "äiskä, mua ei väsytä enää!".

Elämä helpommaksi, osa 1

Kun reilussa puolessa vuodessa kerää kymmenisen kiloa lisää painoa ja vieläpä melkein yksinomaan mahaan, muutamat lisävarusteet ovat enemmän kuin tervetulleita.

Ihan ensiksi vaatekaappiini eksyi tämä hyvin vaatimattoman näköinen, mutta sitäkin nerokkaampi keksintö: rintaliivien ympärysmitan kasvattaja. Voi kyllä. Vekara puskee yksiötään ylöspäin semmosta vauhtia, että kylkiluut venyy ja paukkuu. Ja ympärysmitta kasvaa. Kas vain kuinka kätevää onkaan, kun koko liivivaraston uusimisesta selviää muutaman euron jatkopalalla. Löytyy esimerkiksi Stokkan alusvaateosastolta.

Koska maha painaa - päivä päivältä enemmän - toinen must have ovat tukivyöt. Ystävä lainasi omaa Anita-merkkistä vyötään, joka kiristetään tarranauhalla napakasti lantiolle. Erittäin toimiva niinä päivinä, kun vekara tuntuu tipahtavan tielle. Kyllä, välillä se tuntuu justiinsa siltä. Anitaa myy ainakin Bebes, hintaa himppasen yli neljäkymppiä.

Itse ostin Taikapilvestä Carriwellin tukivyön (yllä), jossa ei ole erillistä kiristyssydeemiä, vaan tuki on kudottu kankaaseen. Kokonaisvaltaisen napakka, toimii esimerkiksi lenkillä. Kustansi kokonaista 14 euroa. Carriwellin vyö on muuten suhteellisen pientä kokoa: siinä missä Anitan S on vieläkin aika reilu, Carriwellin M on jo aika napakka.

Venyvä nahka kutisee välillä sen verran ankarasti, että rasvaaminen on lähes välttämätöntä. Äippä tykkää hieronnasta, nahka tykkää hieronnasta, vauva tykkää hieronnasta ja me kaikki rakastamme Weledan raskausajan öljyä. Suhteellisen tyyristä, mutta riittoisaa. Edullisimman tarjouksen olen toistaiseksi löytänyt Verkkoapteekista, mistä tilasinkin sitä kerralla koko raskauden tarpeisiin.

Äkkiseltään luulisi, että imetystyynyä tarvitaan vasta kun vauva on syntynyt, mutta ei, työkaverin lainaama rapiseva pötkylä on jo kovassa käytössä. Kun mahallaan ei voi sattuneesta syystä enää nukkua, selällään tulee kauhean huono olo ja kyljellään ei meinaa omituisen vartalonmallin takia pysyä, imetystyyny auttaa! Illalla rakennan nukkumapaikkaa mäyräkoiran hartaudella ja punkean itseni mahdollisimman mukavasti paikoilleen imetystyynyn avulla.

Seuraavaksi haluaisin itselleni uudet lonkat. Mielellään semmoset valmiiksi venähtäneet. Lonkkien löystyminen ei tunnu kivalta, voin kertoa. Kai nyt jostain saa uusia lonkkia, kun irtokäsiäkin on jo tarjolla.

Ihan totta. On.

Pregnancystore myy Zaky-irtokäsityynyjä ja lupaa, että lapsonen ei huomaa, vaikka äiti häipyisi kesken päiväunien kaffelle. Nerokasta. Vai?

Kantoliinat testissä

Kun kantoliinan testaamiseen tarvittavaa vauvaa ei ole saatavilla, on otettava käyttöön toiseksi paras vaihtoehto - mäyräkoira.

Näin meillä eilen:

Epätieteellisessä, mutta sitäkin huvittavammassa testissä sekä käyttäjät että asiakkaat olivat liinoista ínnoissaan. Korkeimmat pisteet saa kudottu kankainen liina, joka antaa riittävästi tukea niin kantajalle kuin köllöttelijällekin. Mauri otti liinan heti omakseen ja oli hyvin närkästynyt, kun hänet palautettiin takaisin lattialle.

Trikoinen liina vaatii enemmän harjoittelua. Sekä kantaja että kannettava antavat moitteita huterasta sidonnasta, joka ei mahdollista samanlaista rentoutta kuin kudottu liina.

Kengrupussi on varmaan ihan hyvä kengrulle (ja ehkä vauvalle), mutta mäyrän kantamiseen sitä emme suosittele.

Hämmentävintä testissä oli kuitenkin tämä:

Oletteko ikinä nähneet meidän räyhäävää Urhoa näin rauhallisena?

Villasukat vauvalle

Talvivauva tarvii mitä ilmeisemmin villasukkia. Pieniä villasukkaohjeita löytyy esimerkiksi Novitalta, jonka ohjeesta omani on yksi sovellus. Kas näin:

Perussukat Nalle Aloeverasta


Sukkien koko 70/80 cm
(omat lisäykseni punaisella, tein vauvalle sopivat noin 60 senttiset sukat)

Langanmenekki

Nalle Aloevera oranssi (219) sukkiin 50 g / Sukkapuikot Novita nro 3 / Tiheys 24 s sileää neuletta = 10 cm
Reggae ombré turkoosi, noin 30 g / Sukkapuikot 5

Luo 40 (28) s ja jaa s:t tasan neljälle puikolle: 9,11,9,11 s. Kerroksen vaihtumiskohta on aina I ja IV puikon välissä. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 8 cm (14 krs).

Aloita kantatilkku neulomalla I puikon s:t IV puikolle = 20 s. Jätä muut s:t odottamaan. Käännä työ, *nosta 1.s neulomatta ja neulo muut s:t nurin. Käännä työ, nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s oikein*, toista *-* vielä 9 kertaa. Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 8 (5) kertaa = 16 (10) krs.

Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapohjan kavennukset: jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aiemmin. Neulo työn oikeasta reunasta kunnes toisessa reunassa on jäljellä 7 (4) s. Tee ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) ja käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo 6 (4) s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo kunnes on jäljellä 6 (3) s, tee ylivetokavennus. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän s:t pysyvät samana eli 8:na. Kun sivus:t loppuvat, jaa kantalapun s:t 2 puikolle 4 ja 4 (3 ja 3).

Poimi sitten vapaalle puikolle kantalapun vasemmasta reunasta 9 (6) s. Neulo poimitut s:t kiertäen oikein I puikolle. Neulo II ja III puikon silmukoilla joustinneuletta. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 9 s ja neulo poimitut s:t kiertäen oikein IV puikolle. Jatka neulomista näillä kaikilla 46 s:lla siten, että neulot puikoilla II sekä III edelleen joustinneuletta ja puikoilla I sekä IV sileää oikeaa.

Tee kiilakavennukset: neulo I puikon 2 viimeistä s:aa oikein yhteen ja tee IV puikon alussa ylivetokavennus. Toista tällaiset kavennukset joka 2.krs (yht. 2 kertaa) kunnes työssä on jäljellä 40 s. Jatka mallineuleita kunnes jalkaterän pituus kantapää mukaan laskien on n. 9 cm (12 krs) ja aloita kärkikavennukset (joustin jatkuu edelleen puikoilla II ja III). Neulo I sekä III puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 o ja neulo II sekä IV puikon alussa 1 o ja tee ylivetokavennus. Tee tällaiset kavennukset joka krs kunnes jäljellä on 8 s. Katkaise lanka, vedä s:iden läpi, kiristä ja päätä hyvin. Tee toinen sukka samoin. Muista aloittaa toisen sukan neulominen langan kuvion samasta kohdasta.

Neulomisen ihanuus kulminoituu mielestäni pitkälle siihen, että saan käsitellä kauniita ja pehmeitä lankoja, juoksuttaa niitä sormissani ja katsoa, kuinka lanka kietoutuu puikolle, putoaa, muodostaa kuvion ja lopulta valmiin vaatteen.

Tällä kertaa sukkalangaksi valikoitus RosaMatildaShopista yksi ihanimmista tuttavuuksistani ikinä, täysmerinovillainen hahtuvalanka Reggae ombré. Myyjä lupaa ihanan pehmeää ja kutisematonta villahahtuvaa, joka ei katkeile neulottaessa. Laimea kuvaus, lanka on oikeesti vielä tuhat kertaa ihanampaa.

Siksi oli pakko tehdä vielä yhdet villapöksyt, ohje sama kuin aiemmin tässä blogissa.