Mar 30, 2010

Mar 29, 2010

Vauvan rytmissä

 Päiväunilla liitomursun kanssa <3

Vekara on viime aikoina tarjonnut sen verran haastetta vanhemmilleen, että energiaa ei juuri ole jäänyt kirjoittamiseen. Syynä on vauvan uusi rytmi, joka mukailee hyvin tarkasti Imetystukilistan kokemuksia. Onneksi sentään ihan joka päivä ei ole näin haastava, välillä ipana on helppo ja hyvän tuulinen ihan aamusta iltaan :)

6-7 Herätys
Vekara herää (yleensä) hyväntuulisena, riippumatta siitä onko yöllä nukuttu vai ei. Syödään pitkään ja nautiskellen, seurustellaan, vaihdetaan vaippa ja päivävaatteet, halitaan ja naureskellaan. Äiti on väsynyt, mutta onnellinen. Usko selviämiseen on vahva.

8-16 Virka-aika
Vauva syö, nukkuu, juttelee, nauraa, viihdyttää ja on viihdytettävänä. Viime päivinä hän on erityisesti harjoitellut päristämistä, kurkistus-leikkiä ja kyljeltä kyljelle pyörähtelyä. Vekara on jo sangen vuorovaikutteinen ja osaa vaatia seuraa ja huomiota. Onneksi hän osaa myös viihdyttää itse itseään.

17-21 Iltahulinat
Vekaran isi tulee töistä kotiin. Rauhallisen jutustelun asemesta rytmin määrää vekara: kannetaan, hyssytetään, syötetään, nukutetaan, viihdytetään ja ihmetellään, että mitä vielä voitaisiin tehdä, kun kaikki kevätjuhlaliikkeetkin on jo käytetty. Kaikki tehdään vuoroissa: syödään, käydään vessassa ja saunotaan. Huokaillaan ja toivotaan, että ipana rauhoittuu. Uskonpuute ja epätoivo vaanivat nurkissa, mutta viimeisellä epätoivon hetkellä vekara joko nukahtaa tai muuttuu silmän räpäyksessä kiukkupussista nauravaksi naperoksi.


22-05 Yöunilla
Nukutaan ja syödään. Ensimmäinen unipätkä on hieman pidempi, kolmesta neljään tuntia. Seuraavaksi syödään noin kahden ja puolen tunnin päästä ja vielä kerran kahden tunnin kuluttua. Huonona yönä syödään tiheämmin tai valvotaan vatsavaivaisena tai muutoin kiukkuisena.

... ja sitten onkin taas herätyksen aika...

Mar 25, 2010

Hei hei..

Nyt se sitten lähtee, nimittäin tukka. Vau.fi tietää kertoa, että noin viikon päästä karvan irtoaminen on pahimmillaan. Jaahas, viemäri ei vielä eilen mennytkään ihan tukkoon.

Hei hei, oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Mar 19, 2010

Hei mulla on kädet!

Vekara löysi eilen, kahden kuukauden ja kahden viikon iässä kätensä. Voi mitä husimista! Käsi menee suuhun, sitä tutkitaan ja sillä tartutaan ihan kaikkeen mahdolliseen: tuttiin, äidin paitaan, leluihin, verhoihin, puklurätteihin.. Ihmeellinen elämä, ihana ipana <3

Mar 18, 2010

Kantoliinoja ja kipulääkkeitä

Sain kysymyksen kantoliinoista. Testailimme niitä mäyräkoirilla jo ennen vekaran syntymää, mutta päivitetty postaus lienee paikallaan.

Parin ensimmäisen viikon ajan kannoin vekaraa kengrupussissa, jonka sain - kuten kaikki muutkin kantoliinani - lainaksi ystävältäni. Pussi on tosi kätevä kun vauva on pieni ja kippurassa, mutta käyttöikä on niin lyhyt, että sellaisen ostaminen ei välttämättä ole järkevää. Olen bongannut pusseja Vauva-lehden tilaajalahjana, kannattaa tsekata!


Kun vekaran asento aukesi parin-kolmen viikon iässä, siirryin trikoiseen MaM Eco -liinaan (kuva yllä). Se on ollut verraton apu arjessa! Vekara on sylissä viihtyvää sorttia, enkä saisi mitään tehtyä ilman liinaa. Eilen viimeksi ipana vetäisi liinassa parin tunnin päiväunet. Trikoisen liinan etu on siinä, että se mukautuu vekaran asennon mukaan, mikä helpotti varsinkin kun lapsi oli pieni ja liinailu oli meille molemmille vielä uusi juttu.

Nyt kun vekara lähestyy kolmen kuukauden ikää, siirryn vähitellen kudottuun liinaan. Vekara nimittäin painaa jo sen verran, että joustavassa liinassa kantaminen käy hankalaksi.

Käyttöä odottaa vielä Manducan kantoreppu. Se päässee tositoimiin lähempänä kesää, kun vekara kannattaa päätään paremmin ja uloskin uskaltaa mennä vähän vähemmissä vaatteissa.

* * *

Kantoliinojen lisäksi testissä ovat olleet taas viime aikoina kipulääkkeet. Tulen pian hulluksi jatkuvan migreenin kanssa. Ei auta Panadol, ei hieronta, ei akupunktio. Pari päivää olo on ok ja sit taas häviää näkö. Pitäisi saada nukkua kunnolla ja lopettaa imetys. Kumpikaan ei varsinaisesti ole vaihtoehto, joten tyydyn kärsimään ja valittamaan. Argh.

Mar 15, 2010

Kestovaippoja kaupan


Vekaran söpöt Guerilla Fluff -kestovaipat ovat käymässä pieniksi. Kiinnostuneet voivat lunastaa ne itselleen Huuto.netissä :)

Mar 11, 2010

Vauva matkalla

Kahden kuukauden ikäisenä vekara on päässyt ensimmäiselle pidemmälle automatkalleen Pohjanmaalle. Lähes seitsemän tunnin matka sujui käsittämättömän helposti: vekara söi parin tunnin välein ja kahdesti pysähdyimme huoltoasemalle vetryttämään lihaksiamme. Lopun aikaa vekara nukkui päiväunia ja katseli tyytyväisenä mobileaan.

Talviloma mummulassa on sujunut sukulaisiin tutustuessa. Vekara on jaksanut hienosti lukuisat kyläilyt ja on nukkunut yöt hienosti omassa unikeinussaan. Mainio kapistus muuten, mahtui matkalla pieneen tilaan ja oma sänky luo turvallisuuden tunnetta, kun ympäristö on muuten vieras.

Vekara on pidentänyt yöuniaan niin, että nukkuu ensin kolmesta neljään tuntiin, syö ja nukkuu sitten vielä reilun parin tunnin pätkän. Hirveys on siinä, että hän herää ihan virkkuna viimeistään puoli kuudelta. Onneksi olen itsekin älynnyt mennä nukkumaan kymmenen tienoilla, niin pysyn jotenkin mukana vekaran rytmissä.

Alkuviikko oli poikkeuksellisen raskas muutenkin, kun rota-rokote teki vekaran mahan todella kipeäksi. Eilen illalla onneksi vihdoin olo helpottui, kun poppamummi antoi lapsoselle reiki-hoitoa, vyöhyketerapiaa ja ihan perinteistä kakan härnäystä kuumemittarilla. Helpottunut vekara nukkui tämän jälkeen kuusi tuntia putkeen (!) ja on edelleen itse aurinko.

Huomenna on ikävä päivä, kun joudumme jättämään viimeiset hyvästit mummulleni. Hautajaisissa aion nuuhkuttaa vekaran tuoksua aina, kun tuntuu oikein pahalta. Kirjoitin mielestäni kauniin muistopuheenkin elämän kiertokulusta, mummun kuolemasta ja vekaran syntymästä.

Mar 5, 2010

Oo Las Palmas..

Vaihtuikohan mun vauva siellä vyöhyketerapiassa? Vekara kun nukkuu yönsä kahden tunnin pätkissä ja tämä vaihdokas, joka ulkoisesti muistuttaa erehdyttävästi aviomiestäni, veteli viime yönä ensin 3,5 tuntia unta putkeen ja syönnin päälle vielä neljä lisää.

Tässähän on kuin olis pidemmälläkin lomalla ollut, kun on näin makeasti nukkunut.

Mar 4, 2010

Luontaishoidoissa




Tämän viikon äiti ja vekara ovat käyttäneet itsensä hoitamiseen ja hemmotteluun.

Imettämisellä, vauvan kanniskelulla ja sohvalla nukkumisella olen onnistunut saamaan itseni niin jumiin, että vähäisiin yöuniin yhdistetty lihasjännitys laukaisee migreenin vähintään joka toinen päivä. Ei kiva, ei tosiaankaan. Sain lääkäriltä suhteellisen kovat lääkkeet, mutta mielummin pärjäisin ilman, ihan vekarankin turvallisuuden takia.

Maanantaina kävin hierojalla ja seuraavana päivänä oli kuin olis selkäänsä saanut. Tunnin hieronnalla päästiin vasta alkuun, joten sitä kivaa luvassa lisää lähiviikkoina. Ajattelin seuraavaksi testata auttaisko turvehieronta, kun sitä kovasti mulle kehuttiin. Tänään sain joka tapauksessa täsmähoitoa akupunktiolla: neulatyynyn virkaa toimittivat ristiselkäni lisäksi muun muassa ohimot, takaraivo ja pääläki. Sitten kun saisi vielä vekaran hoksaamaan, että yöllä voi nukkua hieman enemmäin kuin puolitoista-kaksi tuntia kerrallaan niin saattais migreenikin helpottaa.

Vekara on valittanut vatsaansa viime päivinä sen verran ahkerasti, että kiikutin hänet eilen vyöhyketerapeutille. Vekara on tottunut käsiteltävänä olemiseen, kun on syntymästä asti saanut mummiltaan reiki-hoitoa. Hän nautiskelikin silmin nähden jalkapohjien hieronnasta ja jutteli innoissaan vyöhyketerapeutille. Eijaliisa ei luvannut välitöntä apua vatsanpuruihin ja viime yö olikin varsinaista hulinaa, kun vekara söi tunnin välein ja piereskeli kaiken lopun ajan. Piereskely jatkuu edelleen (!), joten jotakin on suolistossa selvästi tapahtunut. Vekaran vyöhyketerapia jatkuu ensi viikolla hyväksi havaitussa Koivun hyvän olon hoitolassa.

Nyt menen toimittamaan äidin tärkeintä tehtävää - ruuvaamaan mobileen lisää kierroksia. Vekara jaksaa jutella ja nauraa mobilelleen loputtomasti. Suloista!

Mar 3, 2010

Mitä vauva maksaa?

 Tuorein varustehankinta on Mandukan kantoreppu. Uuh, luv it!


Pikkusiskoni, joka on kova viisastelemaan, sanoisi, ettei lapsen saaminen maksa mitään. Hän on yhtä aikaa oikeassa ja väärässä: vauva itsessään ei tosiaankaan maksa mitään, mutta tarvikkeisiin saa uppoamaan pienen (tai suuren) omaisuuden.

Pidimme ennen vekaran syntymää suurpiirteistä kirjaa siitä, mihin kaikkeen rahaa menee ja kuinka paljon. Nyt voisin kurkata viivan alle, jos uskaltaisin.

Väistämättömiä kustannuksia ovat olleet terveydenhuollon maksut, kun kotisynnytys ei varsinaisesti ollut vaihtoehto. Odotusajan lääkärikäynteihin kului noin 200 euroa, ja synnärin lasku oli noin 170 euroa. Toinen yhtä vääjäämätön kustannus on tietysti äitiysloma ja vanhempainvapaa - tämän taloudellista vaikutusta emme ole kovin tarkkaan viitsineet laskea.

Vekaralle otettiin myös syntymättömän lapsen vakuutus, 250 euroa ensimmäinen vuosi. Törkeän kallis, mutta jos vekara on epäonninen ja sairastaa paljon, haluan saada hoitoa nopeasti enkä todellakaan roikkua keskellä yötä juoppojen keskellä Malmin terveysaseman päivystyksessä.

Muutamissa isoimmissa hankinnoissa emme hirveästi tuijotelleet hintaa. Jokaisen pennin arvoiseksi ovat osoittautuneet Bugaboon Cameleon rattaat (1000 euroa) ja Maxi Cosin turvaistuin (170 euroa) -  tyylikkyys ja käyttömukavuus ovat napakymppejä. Kallis hankinta oli myös Mawokin kehtosänky (200 euroa), jossa vekara on toistaiseksi nukkunut päiväunia. Kehto näyttää toimivan sitä paremmin, mitä enemmän painoa vekara saa. Tuorein hankintani on Mandukan kantoreppu (120 euroa), joka on tuoteryhmänsä kalleimpia, mutta ergonomisesti paras sekä lapselle että kantajalle. Nämä kaikki siis ostettiin syystä tahi toisesta uutena.

Ystävien ansiosta on säästynyt varmaan kuukauden palkan edestä rahaa, kun lainaksi on saatu esimerkiksi sitteri, itkuhälytin, imetystyyny ja kantoliinat. Paljon on hankittu myös käytettynä, muun muassa pinnasänky (60 euroa patjan kanssa), lämpöpussi ja kestovaippoja. Kestovaippoihin on mennyt reilu sata euroa, mutta toivon mukaan ne ajan oloon maksavat itsensä takaisin (ja jos eivät maksa, niin ainakin luonto kiittää).

Sekalaiseen tilpehööriin saisi käytettyä loputtomasti rahaa. Olemme ostaneet vaatteita, harsoja, mobilen, tuttipulloja - ihan kaikkea mahdollista.


Yöpöytä kävi pieneksi, kun syöttöjä varten tarvittiin aluksi niin monta asiaa:
tuttipulloja, maidonkerääjiä, rintakumeja, juotavaa, rintavoidetta... nyt selvitään onneksi jo vähemmällä varustelulla.


Rahaa on mennyt tietysti myös omiin tarpeisiini, esimerkiksi äitiys- ja imetysvaatteisiin, joita on tarvittu vuoden aikana melkoinen pino. Tässäkin onneksi ystävät ovat rientäneet apuun, eikä kaikkea ole tarvinnut ostaa. Tähän voin heittää vain jonkun arvion, joten sanotaan 300 euroa.

Siispä: meidän vekara kustansi jotakuinkin 3000 euroa ennen kuin ensimmäinen elinkuukausi oli täynnä.
Halvemmallakin olisi päässyt. Enemmänkin olisi voinut käyttää. Ensi kerralla on jo edullisempaa :D