Dec 31, 2014

33. raskausviikko

Tekisi mieli valittaa närästyksestä, mutta koska olen viime viikot elänyt pääosin konvehdeilla ja rasvaisella ruoalla, lienee viisainta pysyä hiljaa. Lonkkia särkee öisin ja se tuskin johtuu minusta, joten siitä valitan vähäsen.

Muuten elo on odottelua. Ei mitään jännittävää raportoitavaa. Minut on vallannut ameebamainen väsy ja saamattomuus, ja nukun lähes puolet vuorokaudesta. Lopun aikaa tuskailen sitä, miten iso ja kömpelö olen.

Viikonloppuna kotiutuu pinnis, ja muutama muu asia pitäisi vielä hankkia. Ja sitten taas vähän lisää odottelua. Onneksi esikoisen synttärit odottavat ihan kulman takana, joten tiedossa on vieraita ja ohjelmaa.


Dec 15, 2014

31. raskausviikko

"Toivoisin, että pikkuveli syntyisi jo."
 
Ja vähän myöhemmin: "Voidaanko myydä pikkuveli sitten kun se syntyy, että saisin vähän omaa rahaa?"

Melkein 5-vuotias on ihana. Valppaana on tosin oltava heti aamusta - tässä kuluneen viikon keskustelunavauksia klo 6.30 pimeässä makuuhuoneessa:

- Tiesitkö, että atsteekkien kulta on kirottua?
- Eikö niin, että salama ja sähkö on eri asioita?
- Nallen palokello soi! Herätys!
- Mun elämä on pilalla, ihan pilalla.
- Tiesitkö, että sika ja possu on sama asia?
- Jos olis pomminosturi, niin sillä sais hajotettua koko meidän talon.
- Äiti, halaan käsillä sua ja jaloilla vauvaa.

Vauva kasvaa, maha kasvaa, lonkkasärky kasvaa, univelka kasvaa... Alan olla aika kypsä vanhempainvapaalle.

Dec 2, 2014

29. raskausviikko

 
Tein ipanalle joulukalenterin. Karkkia, legoukkoja, värikyniä ja kaikenlaista muuta pientä.

Viime yönä laskin, että kävin hereillä yhdeksän kertaa. Herään, kun lonkat puutuvat ja pitää vaihtaa kylkeä. Herään, kun pikku kakara riehuu. Herään, kun esikoinen näkee painajaisia ja kun hän pissaa sänkyyn. Herään, kun mies kuorsaa ja kun mun pitää käydä vessassa. Koska kaikki yöt ovat tällaisia, olen päivät ihan pihalla. Unohtelen asioita. Ihmettelen, kun en pääse postilaatikon avaimella sisälle kotiin. 

Jäljellä on luojan kiitos enää 14 työpäivää. Yhtään enempään en pystyisi. Neuvolasta tarjottiin supistusten takia jo saikkua, mutta en ottanut. Ehdin minä kotonakin vielä kypsyä.

Iso mamma, siro vauva. Rv 29.

Mutta noin muuten: kaikki hyvin. Luovutin, ja ostin uuden talvitakin. Se, millä selvisin esikoisen odotuksen loppuun asti, oli ratketa saumoistaan, kun tungin sen päälleni. Kymmenisen viikkoa vielä. Odotan jännityksellä, millaisiin mittoihin vielä pääsen.