Dec 29, 2009

15 Minutes of Fame

Vekaravaarakin sai oman varttituntinsa julkisuudessa eilen, kun Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli "Milloin julkistaa raskaus?". Itseni lisäksi jutussa haastateltiin ihanaa, kaunista ja rohkeaa ystävääni Saaraa (pääkuvan söpö Oiva on muuten kummilapsoseni!) sekä entistä työkaveriani Sirpaa (siinä vasta sähäkkä rouva, jolta asiat eivät jää tekemättä!).




Kuvat Hesarin nettisivuilta


Täytyy sanoa, että kyllä se on yksi elämän tähtihetkiä, kun saa oikein Pohjoismaiden suurimmasta sanomalehdestä lukea, että "näyttää valtavalta". NOT. Koetan kestää.

Statistiikkani laahaa onnettomasti jäljessä, mutta toivotan joka tapauksessa kaikki uudet lukijani tervetulleiksi Vekaravaaraan. Vierastan toimittajan ajatusta siitä, että täällä jaellaan neuvoja - ennemminkin yritän kertoa mikä on toiminut omalla kohdallani ja toivon, että sitä kautta myös joku muu saisi ideoita, apua ja vinkkejä omaan raskauteensa.

* * *

Minä oon siis edelleen yhtenä pakettina. Eilen kävin pitkästä aikaa uimassa ja se tuntuu sopivan loppuraskauteeni sen verran hyvin, että menen heti huomenissa uudestaan (vaikka muistutankin kovasti niin poloisia valaita, jotka ajautuivat viikonloppuna rantaan Uudessa Seelannissa). Muuten olo on suhteellisen hyvä, tosin oikean puolen kylkiluiden alta särkee ihan hemmetisti (joku sisäelin siellä taitaa huutaa hoosiannaa, kun vekara punkee pyllyänsä kohti kylkiluitani).

Jos vielä saisi itse kengät jalkaansa, niin sepä olis mainiota!

Dec 27, 2009

38+2

Vauva on täysiaikainen!

Vekara antoi meidän syödä jouluruuat rauhassa, katsotaan miten käy uuden vuoden ja perunasalaattien kanssa. Itse olen suhteellisen kypsä siihen, että herään joka ikinen yö supistuksiin - neuvolassa lohdutettiin, että synnytyksen pitäisi sitten sujua helpommin, mutta välillä tuntuu, että tiukempi ja tiiviimpi rutistus olisi hauskempi kuin viikkokausia jatkuvat on-off -jomotukset. Tosin mahan kiristelyllä, vihlonnalla, paineen tunteella ja poltoilla saattaa olla joku yhteys myös viime päivinä syödyn ruuan määrään rolleyes.gif

Tällä erää ei muuta raportoitavaa. Menen taas tekemään lumitöitä, vaikka vekara on jo osoittanut itsepäisyytensä, eikä ole ylenpalttisesta rehkimisestäni tietääkseenkään. Joulupäivänä vietin kolme tuntia ulkosaunassa/lumihangessa/kylpypaljussa ja mitä tuumaa siitä vekara - nukkuu onnellisena ja rentoutuneena koko päivän. Sama juttu synnytystä edistävien akupisteiden kanssa - ei tulosta.

Ensi vuotta odotellessa siis. Kyllä hänen ennen pitkää on pakko syntyä.

Dec 22, 2009

Mitä odottava äiti todella tarvitsee?

Listasin jo aikaisemmin ehdottomat elämän helpottajat, mutta nyt kun oma odotukseni lähenee vääjäämättä loppuaan, päivitän listani (ja otan mielelläni vastaan myös lukijoideni ehdotuksia sen täydentämiseksi!).

Eli mitä odottava äiti todella tarvitsee?

Mammajooga. En voi mitenkään ylistää Studio Manipuran joogaa liiaksi. Apua niin raskauden vaivoihin kuin henkiseen valmistautumiseenkin. Viimeisten raskausviikkojen ainoat hetket, jolloin tunnen oloni täydellisen hyväksi, olen viettänyt Manipuran salissa.

Anitan tukivyö. Kolmesta tukivyöstäni ehdottomasti paras. Tarrakiinnityksen ansiosta helppo pukea ja riisua. Vyö on kulkenut mukanani raskauden puolivälistä lähtien helpottamassa vatsan painoa ja loppuraskaudessa myös öisiä lonkkasärkyjä.

Veledan raskausajan öljy. Joka ilta, kutinaan ja nahan venymiseen. Raskausarpien määrä viikolla 38: nolla.

Sopivat vaatteet. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin huonosti istuvat, rumat, kiristävät tai muuten epäsopivat vaatteet. Raskausaikana sopivien vaatteiden merkitys korostuu potenssiin sata. Se, mikä kenellekin on sopiva, jää jokaisen itsensä ratkaistavaksi. Mutta suosittelen: ei kannata kärvistellä pienissä ja ahdistavissa vaatteissa. Omat suosikkivaatteeni ovat lähtöisin pääasiassa kolmesta paikasta: HM:n mammavaateosastolta sekä rakkaiden ystävieni Saaran ja Hannan vaatekaapista.

Tukisukat. Turvotukseen, kramppeihin ja levottomiin jalkoihin.

Hieronta. Itselläni tuntuu toimivan erityisesti shiatsu, joka hoitaa kroppaa kokonaisvaltaisesti, pehmeästi ja kunkin päivän voinnin huomioon ottaen. Suosittelen hierojan tapaamista jo ennen kuin vaivoja ilmenee.

.. ja huumoria & huolenpitoa. Mikään ei ole arvokkaampaa hankalana päivänä kuin tukipuhelu tai -viesti ystävältä tai äidiltä, tiukka halaus ja kunnon nauru <3


Pikkusiskon ja -veljen näkemys meidän perheestä :D

Dec 20, 2009

Näin unta, että..

... Sami Sykkö (entinen Hesarin muotitoimittaja, nykyinen Glorian päätoimittaja) antoi minulle tyylivinkkejä synnytykseen. Että miten laittaa tukka ja miten kannattaa meikata, että on tyylikäs kaikissa tilanteissa :D

Dec 17, 2009

Ei tule pieni vauva

Neuvolassa päiviteltiin valtavaa mahaani nyt sitten oikein kahden terveydenhoitajan ja yhden kätilön voimin. On se iso. Miten se onkin noin iso?

Iso on joo. SF-mitta 36,5 senttiä (alakäyrän mitta olisi 30 senttiä, keskikäyrän 33 senttiä ja yläkäyrän 35 senttiä). Toistaiseksi kuitenkaan ei tehdä mitään, paitsi viikon päästä taas tutkitaan tilannetta uudestaan.

Vekarakaan ei oo mitenkään erityisen pieni, painoarvio tänään 3,1 kiloa. Siitäpä voi sitten laskeskella, että jos painoa tulee tästä eteenpäin noin 150 grammaa viikossa, niin ei tuu pientä vauvaa, tulee vähän isompi vauva.

Yksiö 36+4




Mutta jotain hyvääkin: vauva on aloittanut matkansa alaspäin! Jeesh. Alkoikin jo hieman nyppiä, kun monta viikkoa on supistellut yötä päivää ilman tulosta

Dec 15, 2009

Äititukka ja muita myyttejä

Vitsailin Facebookissa, että lienee aika hankkia äititukka.

* * *

Eltsu menee parturiin. Onko aika leikata The Äititukka?


Pauliina
Millainen on äititukka?

Eltsu
Legendaarisen äititukan kulmakivi on helppohoitoisuus. Tämän vuoksi esimerkiksi lyhyehkö polkkatukka-permanentti on suosittu "äititukka". Permanentti on siitäkin kiva, että siinä ei niin huomaa juurikasvua eikä sitä tarvi laittaa tai leikata, että voi sitten seuraavan kerran käydä parturissa esimerkiksi lapsen yksivuotissynttärien tienoilla, kun "tää tukkahan on vielä ihan hyvä".

Saija
Se tulee kyllä itsestään. Se on sitä, kun juurikasvu esittäytyy, eikä enää jaksa pestä hiuksiaankaan niin usein. Lisäksi kampaamokäyntien välit venyvät ja aina on hieman ylikasvanut malli. Tämä onnistuu lyhyille ja pitkille hiuksille oikein mallikkaasti. Tarvitsee vain tehdä riittävän monta mukeloa. :D

Toivottavasti tulee/tuli kiva kampaus!

Sirpa
Voi ei :D Mullakin kampaaja viikonloppuna, mutta en vielä tuohon lähde :D

Eltsu
^^ Onneksi mun kampaaja soittaa mulle kotiin, jos edellisestä käynnistä on yli kuus viikkoa :D Ja kuivasamppoo, siinä kotiäidin elämän pelastus!

Tanja
Jaa tääkö se mun ylikasvaneen tukkani selitys onkin. T. Kahden lapsen äiti


Hanna
Mä kävin viime viikolla parurissa, mutta en kyllä sanois että tää on mikään äititukka... Enemmän aikaa menee laittamiseen ku ennen. Kuivashampoota ostin kyllä...


JP
Älä edes leikilläsi!!

Huomaan ettei Hartsa ole vielä kommentoinut mitenkään. Lienee pökrännyt kauhuissaan näppäimistölle. :P



U
Et helvetis! Sanoo yyhoo joka kynsisaksilla leikka joka päivä toista puolta kun huomaa, että toinen puoli on pidempi. Mutta oikeasti - tukan pesusta tulee hyvin erilainen asia kuin ennen - se on niitä harvoja aikoja kun olet itsesi kanssa - - se on taivaallinen hetki joka saa enkelit laulamaan - joten ET pyyhi tätä mahdollisuutta. Amen.


Liisa
Olen myös juuri lähdössä kampaajalle; otanko sitten mummolookin? Nutturalle ei yllä, mutta hapsottamaan saadaan kyllä !

Eltsu
JP:n helpotukseksi voin kertoa, että päädyin väri-malli-yhdistelmään "Milla Magia". Mutta olis kyllä mahtava, jos mun äiti vois ottaa mummolookin!

JP
JP is content.


Hanna
Hyvä, ettet heittäytynyt äiti-tukka linjalle! Se ei jotenki oo ihan sua :D Ja toisekseen, ei se oo mikään pakollinen vanhemmuuteen kuuluva riitti. Nimim. äiti joka käynyt 5 viikon välein kampaajalla. AINA.

* * *

Vakavasti puhuen olen mietiskellyt äitiyteen ja identiteettiin liittyviä asioita paljonkin viime vuosina. Äitimyytti elää vahvana niin mediassa, puheissa kuin omissa ajatuksissammekin. Se on mielikuva siitä, millainen pitäisi olla ollakseen hyvä ja kelvollinen tehtävässään.

Ajattelin pitkään, että minusta ei ole äidiksi. En jaksa istua hiekkalaatikolla, en osaa leikkiä pikkuautoilla, rakastan työtäni ja suhtaudun siihen kunnianhimoisesti ja intohimolla enkä ole valmis luopumaan minulle tärkeistä asioista - matkoista, kulttuurista ja tyylistäni esimerkiksi - lapsen takia. No good for mama siis.

Onneksi ystäväni ovat minua viisaampia ja rohkeampia. Heistä tuli äitejä, jokaisesta omanlaisensa. Yksi viihtyy lapsen kanssa kotona, yksi palasi pian takaisin töihin, yhdelle sopii oloasu ja toinen pitää tinkimättä kiinni rokista tyylistään. Ja ennen kaikkea: omille lapsilleen he ovat riittävän täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat.

Minäkin hoksasin, että äitiys ei sulje pois minuutta vaan rikastaa sitä entisestään. Missään ei tosiaan ole lakia, joka määrää minut luopumaan säännöllisistä parturikäynneistäni. Missään ei sanota, että lapsen kanssa pitää pysyä kotona ja haista aamusta iltaan korvapuusteilta ja mäntysuovalta.

Huokaus ja helpotus. Äitiys ei ole tukasta kiinni, joten kyllä minäkin taidan tästä selvitä.

Me and my kinda mama style, raskausviikko 37.



P.s. Lisää pohdintojani aiheesta ja aiheen vierestä joulun jälkeen Helsingin Sanomissa :O

Dec 10, 2009

35+6

Neuvolalääkärissä selvinnyttä:

Vekara ei ole vielä juurikaan laskeutunut eikä varsinkaan kiinnittynyt. Pahus.

Lääkäri on antanut periksi eikä enää käske ottamaan iisimmin, kun tietää etten kuitenkaan tottele 8D

Painoa on tullut 14 kiloa. Nyt jo. Voe helevetti.

SF-mitta on 34,5 senttiä. Se menee jopa yläkäyrän yli. Vekara on kuitenkin ihan keskiverto. Toistaiseksi.

Totuuden kertoi Elsa, kolme vuotta: "Oletpas sinä pullea ystävä".

Elsa taitaa olla oikeassa.. vai mitä?


Dec 9, 2009

Naisen logiikka

Harri luki lehdestä, että raskaus pienentää naisen aivoja väliaikaisesti noin kahdeksan prosenttia. Luulen, että kyse on tilastollisesta keskiarvosta, omat aivoni ovat pienentyneet ainakin neljänneksen.

Aivojen pienentymisen huomaa siitä, että katsoo bussipysäkillä ohi ajavaa linjuria ja tajuaa sen mentyä, että ei nostanut kättä pystöön pysähtymisen merkiksi. Pienentyneen kapasiteetin huomaa myös, kun tajuaa tuijottaneensa kaupan kastikehyllyä poissaolevasti viisi minuuttia eikä muista yhtään, mitä tuli ostamaan. Sen huomaa matkalla juhliin, kun tajuaa, ettei pysty muistamaan a) paikkaa, b) aikaa, c) päivää tai d) kaikkia edellä mainittuja.

Olen kuin dementoitunut mummo: en selviä enää päivittäisistä askareista, mutta yksi taito on ja pysyy - kutominen. Sormet kiertävät lankaa kuin itsestään, vaikka pää humisee tyhjyyttään.


Kietaisuvillatakki valmistui viime viikolla. Ohje löytyy Anu Harkin sympaattisesta kirjasta "Puikoissa". Langat on kaapista löytyneitä jämiä, eikä siksi näytä ihan samalta kuin mallikuvassa. Nyt keskityn joululahjoihin, lisää vekaran vaatteita luvassa siis vasta myöhemmin.

Dec 4, 2009

Vauvoja ja haikaroita




Kätilöopiston Haikaranpesä lienee harvoja - ellei peräti ainut - synnytysosasto Suomessa, joka haluaa tutustua asiakkaisiinsa kunnolla ennen synnytystä.

Haikaranpesä järjestää asiakkailleen omat valmennukset, joissa käydään perinpohjaisesti läpi kaikki sairaalaan lähtemisestä aina siihen hetkeen asti, kun tuore perhe kolmisen päivää myöhemmin kotiutetaan. Valmennuksissa on aikaa kysyä, puhua ja tutustua - Harri testasi etukäteen esimerkiksi ilokaasun (mutta ei tunnustanut, että siitä olisi ollut suurempaa vaikutusta).

Haikaranpesään haetaan raskauden puolivälin tienoilla ja sinne pääsee, mikäli raskaus on täysiaikainen ja sujunut ilman suurempia ongelmia. Osaston ideologiana on mahdollisimman yksilöllinen ja perhekeskeinen syntymä, jossa asiakkaiden toiveet ja tarpeet huomioidaan niin hyvin kuin se on lapsen ja äidin turvallisuuden ja resurssien puitteissa mahdollista.

Pyrkimyksenä on, että perhe saa viettää yhdessä ensimmäiset päivät perhehuoneessa ja tutustua rauhassa toisiinsa - tästä syystä osastolla on esimerkiksi oma keittiö, josta isien tehtävänä on hakea ruokaa perheelleen silloin kun perhe haluaa. Osastolla ollaan - myös synnytyksen aikana - omissa vaatteissa, toki sairaalan kaavun saa, jos ihan välttämättä haluaa (Harri olis halunnut, mutta isille niitä ei kuulemma ole jaossa).

Valmennusten lisäksi kaikki asiakkaat tavataan etukäteen synnytyssuunnittelussa. Nimi on tietysti sikäli harhaan johtava, että synnytystä ei voi etukäteen kovin tarkkaan suunnitella. Kysyin Harrilta ennen suunnittelua, että miten hän on ajatellut synnytyksen sujuvan. Kas näin: "Me mennään illalla sairaalaan yöksi ja aamulla haikara on tuonut meille vauvan. Miksi sen nimi muuten olis Haikaranpesä?"

Voi elämä. Kätilön pojalle saattaa vielä tulla jokunen yllätys matkan varrella :D

Suunnittelussa emme maininneet mitään haikaroista. Ilokaasusta ja akupunktiosta sen sijaan oli puhetta. Vekaran pitäisi vain malttaa odottaa vielä kuusitoista päivää, ja sitten sopii syntyä. Jännityksellä odotamme, kumpi tulee ensin: vekara vai joulupukki?

Dec 1, 2009

Sweet dreams..

Kuka väitti, että äitiyslomalla on aikaa?! Joka päivälle on niin paljon treffejä ja liikuntaa ja neuvolaa ja hierojaa ja kampaajaa, että Vekaravaara on vakavan laiminlyönnin kohteena. Pahoitteluni teille. Omasta puolestani olen ainoastaan iloinen, että ehdin tavata ystäviä ja kutoa ja ommella ja joogata. Muun muassa.

Asioita, joita ei mainita kirjassa "Äitiyden onni ja autuus": Olen siirtynyt nukkumaan lattialle. Koirat ja mies nukkuvat edelleen sängyssä. Tämä ei johdu (pelkästään) siitä, että koirat eivät suostuneet nukkumaan lattialla.

Vekaran matkatessa alaspäin liitoskivut ovat sitä luokkaa, että lonkat tuntuvat olevan tulessa. Lisäksi kakara painaa jo niin paljon, että myös ylävatsalihakset (tai niiden rippeet) ovat tulessa. Jostain syystä kova lattia on osoittautumassa sänkyä armollisemmaksi nukkumapaikaksi. Lisäksi tarvitaan vain tukivyö, tukisukat ja kuusi tyynyä. Käännetään kylkeä tunnin välein, käydään vessassa kahdesti yössä ja herätään virkeänä uuteen aamuun  - not.

Jotta vekara nukkuisi maailmaan saavuttuaan äitiään paremmin, hänelle hankittiin viimeisen päälle makea sänky. Vaunu-Aitasta kotiutettiin siis Sovgungan unikeinu, jossa ruotsalaiskokemusten mukaan kasvaa älykkäitä, onnellisia, terveitä, hyvin nukkuvia ja iloisesti rupsuttelevia lapsosia. Tulevat vanhemmat ovat lupauksista haltioissaan.
Unikeinun parhaisiin puoliin kuuluu se, että sen voi seinän lisäksi kiinnittää minkä tahansa oven päälle. Erittäin kätevää, kun kakaran kanssa on tarkoitus yöpyä niin mummolassa, mökillä kuin malesian sukulaisillakin. Koko hökötys painaa kantopussukoineen kolmisen kiloa ja kantaa lasta parikymmentäkiloiseksi asti (eli vekaran äiti olisi voinut nukkua siinä painonsa puolesta vielä tokaluokkalaisenakin..). Plussaa myös siitä, että pienessä makuuhuoneessa keinu jättää lattiatilan vapaaksi.

Tältä se näyttää meillä (huomatkaa taustalla olevat Barbapapa-valot, joita ei edelleenkään ole asennettu).


Testikokemuksia luvassa myöhemmin, sillä mäyrien kanssa suoritettuja kokeiluja emme pidä erityisen luotettavina (tosin niitäkin on tehty). Unikeinulla on muuten uusi kansainvälisempikin nimi, joten jos googlaatte sänkyä, kannattaa etsiä myös hakusanalla "Mawok".

Nov 26, 2009

Tunnustuksia marjapuskasta

Yksi asia on jäänyt tunnustamatta.

Pesänrakennusvietti, tiedättehän tämän hormooni-mieliala-coctailin, joka auttaa ihmistä valmistautumaan elämänmuutoksiin. Ilmenee esimerkiksi tarpeena siivota ja laittaa koti valmiiksi uudelle tulokkaalle.

Omani alkoi kyllin viattomasti mansikoista. Ennen heinäkuista ranskanmatkaa ajattelin säilöä pakasteeseen hieman mansikoita talven varalle. Ostin viiden kilon laatikon. Sitten ostin vielä toisen viiden kilon laatikon, ihan varmuuden vuoksi, ettei lopu kesken.

Mansikoita seurasivat vadelmat. Järkeilin, että kannattaa säilöä myös vadelmia, koska talven mittaan en voi raskauden takia hankkia täydennystä ulkomaisista pakastemarjoista. Menin torille ja ostin - öh - laatikollisen vadelmia. Jätin huomioimatta lähipiirin sarkastiset kommentit maanisesta säilömisen tarpeestani.

Elokuun alussa kypsyivät viinimarjat ja karviaiset. Siskon rippijuhlissa istuin ämpärin kanssa marjapuskassa ja keräsin kaiken, minkä irti sain. Vieraiden kanssa seurustelu on yliarvostettua, marjastaminen se pitää ihmisen järjisssään! (Tai sitten ei.)


Hullu marjastaja.


Sitten tulivat omenat. Kokemuksesta tiedän, että niiden pakastaminen ei kannata. Mutta luuletteko, että raskaana oleva voi jättää hyvää ruokaa säilömättä? Ratkaisu löytyi Mehuasemalta. Monta viikkoa keräsin omenoita pusseihin, kärräsin ne puristettavaksi ja ajoin tyytyväisenä takaisin kotiin peräkontti täynnä mehua. Sata litraa mehua. Saa nauraa. (Paitsi suurin osa on jo juotu, hah!)

Viimeisenä kypsyivät mustikat. Huomautan, että tässä vaiheessa täynnä on paitsi oma pakastin, myös taloyhtiön säilytyskapasiteetti. Mustikoiden kanssa pysyin maltillisena. Vain viisi litraa, kun ei enää mihinkään yhtään enempää marjaa mahtunut.

Vaikka mikä tulisi, meidän perheeltä eivät marjat tänä talvena lopu.

Tunnustin hulluuteni.

Tunsin parantuneeni.

Huokaus ja helpotus, sesonki on ohi.

Kunnes.

Joulu alkoi lähestyä.

Ostin kaksi kiloa porkkainoita. Samana verran lanttuja. Batattia, perunaa.

Pitäähän sitä laatikoita olla, niin ettei lopu kesken.

Kaksi ihmistä ja niin paljon ruokaa, että sitä pitää jo jakaa pois. Tavallaan voisi olla hyvä, jos vauva kohta syntyisi. Toisaalta, voihan olla, että tämä on vasta esivalmistelua varsinaista pesänrakennusta varten. Toivottavasti kuitenkaan - ei.

Nov 24, 2009

Päiväkirja ihollani

Eilen tajusin, että kolmisen viikkoa enää ja vauva on täysiaikainen. Herraisä! Jos hän vielä sattuu syntymään etuajassa niin *hyperventilaatio* enoovalmisenoovalmisenoovalmisenoovalmis.

On jäänyt vissiin toi henkinen valmistautuminen hieman aineellisen puolen jalkoihin. Vaan siksi se synnytyskin taitaa oman aikansa ottaa, että ehtii viimeistään siinä valmistautua vauvan saapumiseen. Tai sitten ei. Ei kai siihen koskaan voi olla ihan valmis. Olo on samanlainen kuin ulkomaille muuttaessa: jännittää niin että tekis mieli perua koko juttu. Ja oikeasti ei ees halua perua, kun tietää, että edessä on Suuri Seikkailu.

* * *

Siltä varalta, että olette kirjoitusteni tai kuvissa ainaisesti esiintyvän torsoni perusteella epäilleet, mahtaako minulla olla päätä ollenkaan, katkaisen huhuilta siivet julkaisemalla kuvan, jossa näkyy mahani lisäksi myös nuppini. Pääosissa myös selkätatuointini, jotka ovat tosin ns. under construction eli odottavat aikaa, jolloin saan taas asettua neulan alle. (Siis tatuointineulan. Anoppi pisteli kyllä viimeksi viime viikolla hanuriini akupunktioneuloja helpottamaan saamarinmoisia lonkkakipujani.)

Mutta siis, tulee vielä päivä, kun selkä saa lisää väriä, vähän kukkasia tai kuvat yhdistävän taustan. Niin ikään haluan ikuistaa iholleni perheeni, minulle kaikista rakkaimmat ihmiset maailmassa.

Nyt kuitenkin asiaan, tässä itsensäpaljastelu-mahakuva viikolta 33.



Tiedättekö muuten miten tatuointeihin niksahtaneet tulevat vanhemmat juhlistavat jälkikasvuaan? Aivan, ottamalla lisää tatuointeja. Sitä ennen täytyy kuitenkin toteuttaa Legacyn pöydällä tekemäni lupaus; uhkasin nimittäin tatuoijalleni, että ennen seuraavaa tatuointikertaa teen jotain mukavampaa ja helpompaa - esimerkiksi synnytän - kun selän hakkaaminen sattui niin saamaristi.

Puudutukset on nössöille, ainakin tatuointistudioissa. Synnäristä en vielä tiiä.

Nov 22, 2009

Se oli sitten siinä

Nyh loppui työnteko. Huomisesta alkaen olen sairaslomalla äitiysloman alkuun asti mellow.gif

Ihan yllättäen iltapäivällä sain koko mahan kestosupistuksen, joka ei ottanut laantuakseen. Kaksi tuntia krampattuani soitin Kättärille ja pääsinkin tutkimuksiin ja käyrille. Vekaralla ja mulla on onneksi kaikki hyvin, mutta kun ihan vielä ei tarvis syntyä, niin pakko ottaa iisisti. Ilmeisesti mun supistusherkkä kohtu yhdistettynä villiin vekaraan, joka venyttelee ja jumppaa taukoamatta, ei ole kaikista maailman otollisin yhdistelmä..

Vekara painaa 2,1 kiloa, ja jos jatkaa kasvua samaa mallia loppuun asti, syntyy sangen keskiverto 3,5 kiloinen kakara (paitsi jos menee joulun yli, niin saattaa tulla vähän suklaakiloja ph34r.gif ). Ultrassa ruudulle napsahti ensimmäisenä pallit, että siinä mielessä sukupuolesta ei edelleenkään ole epäselvyyttä.

Pää on ihan sekaisin, kun vekara meinaa syntyä ja yhtä aikaa pitäis pystyä käsittelemään myös edellisessä viestissä pohtimaani surua blink.gif Liikaa asiaa, ei ihan kapasiteetti riitä..

Nov 21, 2009

Circle of Life

Elämä on tosiaan arvaamatonta. Tässä on se kohta, jossa käärme puraisee häntäänsä, alku ja loppu ovat yhdessä ja samassa pisteessä - elämä paiskaa kättä kuoleman kanssa.

Yksi elämä on alkamassa, toinen päättymässä.

Olen pohjattoman surullinen ihmisestä, joka pitkän ja onnellisen elämän elettyään on ennemmin tai myöhemmin pääsemässä luojansa luokse. Yhtä aikaa sisälläni asuu ilo, uusi ihminen ja uusi elämä, joka tuo mukanaan enemmän onnea ja rakkautta kuin mikään tähän asti.

Ilo ja suru samassa kyyneeleessä.

Nov 14, 2009

Vekara sai valot

Tervetuloa Mainoksen uhrit ry:n virallisille kotisivuille! Lapsenhoitonurkkauksessa on nyt myös valot, ei tosin ihan perinteisintä mallia, mutta sitäkin paremmat. Toivon.

Monenmoista lamppua ehdittiinkin jo katsastaa, kunnes uusimmassa Vauva-lehdessä näimme kuvan tästä:

X
Barbapapat rivissä, mikäs sen parempaa :D Saabin nokka kohti Helsingin keskustaa ja Pohjois-Espaa, Ombrellinon ovesta sisään, kympit tiskiin ja se on siinä! Tosin kuvasta poiketen vekaran valosarjassa on enemmän violettia ja pinkkiä kuin sinistä.

Näyttää sangen hauskalta hoitonurkkauksessa, lupaan kuvia kunhan saamme valot asennettua paikoilleen. Mikä parasta, polttimot ovat ledejä, joten ne antavat tarpeeksi näkyvyyttä yöllisiin vaipanvaihtoihin, mutta eivät killota niin kovasti, että koko mökki heräisi. Eivätkä kuumene, joten sopii pitää päällä vaikka koko yön.

Ombrellinosta bongasin muuten myös isoja Myyrä-tarroja, jos joku innostui seinäkuvasta, mutta ei halua ryhtyä maalauspuuhiin. Ihana kauppa, olisin voinut ostaa koko butiikin tyhjäksi :D

Nov 9, 2009

Hoitonurkkaus on valmis! (nyt jo...)

Niin, minä oon sitten se toinen syyllinen tähän blogiin. Nykyään kai ei tarvi enää tunnustaa isyyttä; riittää kun kertoo kirjoittavansa raskausblogia?

Meikäläisen tehtäviin on tähän mennessä (siis SEN jälkeen) kuulunut lähinnä turhat huolestumiset, tulevan äidin olon helpottaminen, mukaan lukien kokkailu, tavaroiden nostelu, hieronta ja muistuttelu siitä, ettei mitään raskasta saa tehdä. Lisäksi olen opetellut ihan uuden - ilmeisesti naisen loogisen päättelyn tuloksena syntyneen - tavan laskea aikaa (30+4, 31+2, jne...), yrittänyt eläytyä erilaisiin kiputiloihin (mikä on hieman haastavaa), huolestunut turhaan, yrittänyt arvata ihmisenalun raajojen sijantia hyvin herkillä sormillani vatsanahan, -lihasten rippeiden ja muun jännän läpi. Niin joo, ja olen minä jonkun kerran saattanut huolestua seikasta jos toisesta ihan turhaa - ai, sanoin vain?

Mutta ennen kaikkea meikäläisen tehtävänä on ollut, tai sellaisen tehtävän minä olen itselleni keksinyt, hoitonurkkauksen rakentaminen. No nyt se on sitten valmis ja pitäisi keksiä muuta puuhaa, ennenkuin alan taas huolestumaan turhaan.


Ensiksi oli syvennys, joka oli ihan vähän täynnä kaikkea.


... muutaman tunnin raivauksen jälkeen...




.. ja erinäisiä rakennuspäiviä myöhemmin. Tarvittaessa verhon voi nykäistä nurkkauksen eteen, jos vaikka tulee vieraita (silloin pitäis kai pedata myös sänky?) tai öiseen aikaan, jotteivat muut makuuhuoneessa nukkuvat häiriinny hoitotoimenpiteistä.


Takaseinässä on myyrä. Sen maalasi eräänä lauantaina Eltsu.

Muutenhan tämä odottavan isän rooli on vähän erikoinen: tietää, että jotain hienoa tapahtuu, mutta ei oikein pääse itse osalliseksi. Vähän niinkuin bileet seinän takana - tai jotain.
Mutta eiköhän tässä pääse parin kuukauden päästä ihan tarpeeksi osallistumaan, että siinä mielessä ei hirveästi kannata murehtia.

Nov 6, 2009

Vauvan (tai hiihtopummin) pipo

Tein Reggae Ombren hahtuvavillalangasta vielä piponkin vekaralle. Ei aavistustakaan, tuliko siitä yhtään sopivan kokoinen. Mäyrä ei ainakaan ollut hyvin tyytyväinen.



Toinen näyttää pipossa ihan hiihtopummilta.




Pitkän harkinnan jälkeen kävin eilen sikapiikillä. Kättä aristaa ja piikki aiheutti mahtavat supparit noin vuorokaudeksi, mutta toistaiseksi muita oireita ei ole ilmaantunut.

Nov 5, 2009

Tilauksessa kiukkuinen vekara

Odotus sujuu leppoisasti vuoroin töissä ja sairaslomalla. Tänään oli taas lääkärineuvola ja sekä vekaralla että mammalla on kaikki hyvin.

Harria naurattaa, että vekara on raivotarjonnassa. Hän kuvittelee, että meille syntyy hyvin kiukkuinen vauva :D

Maha ei oo viimeisen kahden viikon aikana suunnattomasti kasvanut (hanuri kyllä on), tässä kuitenkin tuorein otos, viikkoja 30+4.



Vekara yrittää kovasti asettua paikoilleen, mutta suuntima on hieman liikaa oikealla. Itsepäinen poika ei suostu uskomaan, että mun lonkasta ei pääse ulos, ei vaikka kuinka yrittäisi (hän on yrittänyt jo kaksi viikkoa).

Kas tässä myös viimeisemmät tilastot, tällä viikolla rapsahtaa kymmenen kilon painoraja rikki. Huh. Kursiivilla merkityt kopioin paperisesta raskauskalenteristani.

vk 26 + 1000 g, yht. +6,5 kg, +2 cm, yht. + 19 cm 
vk 27 + 800 g, yht. +7,3 kg, +0 cm, yht. + 19 cm 
Vauva liikkuu paljon ja mahan läpi erottaa selvästi, mikä osa ruumiista missäkin on. Revenneet vatsalihakset vaikeuttaa elämää päivä päivältä enemmän.

vk 29 + 1500 g (750 g viikko), yht. +8,8 kg, +0 cm, yht. + 19 cm SF 26 cm

Löystyvät lonkat kipuilevat. Tarviin unta, mutta särky haittaa nukkumista. Sairauslomalle neljäksi päiväksi supistusten takia 28+4.

vk 30 + 300 g, yht. +9,1 kg, +1 cm, yht. + 20 cm
Vauvan hikka tuntui ensimmäisen kerran 29 +1. Vekara myös hakee paikkaansa ponnekkaasti - lonkastani. Lonkkia särkee edelleen. Tajusin, että vauva syntyy kohta ja mahani lakkaa elämästä omaa elämäänsä. Se tuntui surulliselta.

vk 31 + 700 g, yht. +9,8 kg, +3 cm, yht. + 23 cm SF 27,5

Taas viikko sairaslomaa supistusten takia. Vekara on jo noin 36 senttiä pitkä ja painaa yli puolitoista kiloa! Koko ajan on kova jano, ja alkuraskauden etova olo on tehnyt come backin.

Nov 3, 2009

Mammajoogaa




Voiko olla parempaa tapaa aloittaa uusi viikko kuin joogatunti? Epäilen vahvasti. Vaikka olisi nukkunut yönsä huonosti, kärvistellyt kipeän selän/lonkkien/vatsalihasten/yleisen vitutuksen kourissa, joogatunnilla stressi unohtuu ja kivut helpottavat.

Manipuran äitiysjoogassa olen oppinut rauhoittamaan itseni hengittämällä eri tekniikoilla, herättämään vauvan halaamalla vatsalihaksilla ja seisomaan suorassa, vaikka vartalon painopiste on muuttunut täysin. Yksi tärkeimmistä oivalluksista on ollut se, miten tärkeää on hengittää kahden edestä - syvään, rauhallisesti ja tehokkaasti. Olen rentoutunut ja nauttinut.

Joogaohjaaja Malla Rautaparta on myös erinomainen synnytysvalmentaja. Hän lähestyy asiaa sekä fysioterapeuttina, joogaohjaajana että kulttuuriantropologina ja hakkaa mennen tullen neuvolan perhevalmennukset, joista ei oikeasti ole justiinsa mitään hyötyä. Mallan ansiosta synnyttäminen ei tunnu vain kivuliaalta vaan näyttäytyy pikemminkin voimaannuttavana kokemuksena. Lämpimästi suosittelen Mallan joogatuntien lisäksi myös hänen kirjaansa Kantamisen kausi.




Äitiysjoogakurssiin kuuluu kolmen tunnin luento mammoille ja heidän palvelijoilleen. Kyllä, Malla käyttää synnytyksen tukihenkilöistä nimitystä palvelija - ettei vaan jäis epäselväksi, että millä asenteella kuuluu tähän junaan hypätä. Heviä settiä ja tiukkaa asiaa alusta loppuun. Arvostan.

Joogatuntien oppeja täydentää Kätilöopiston sairaalan Haikaranpesään ilmoittautuneille tarjottu rentoutuskurssi. Perjantai-ilta kului kivasti pöristellessä synnytyslaulua Hilkka-Liisa Vuoren opastuksella.

Mallan luennolla tajusin, että vekara syntyy ihan kohta. Se tuntuu ihanalta. Samalla tuli myös haikea olo. Syntymän jälkeen vauva ei oo enää yksin mun. Hän ei kulje mun mukana kaikkialle eikä tyhjä maha enää elä omaa elämäänsä. Täytyy ottaa kantoliina mukaan synnärille, niin saan jatkaa symbioosiani pikkuisen kanssa mahdollisimman tiiviisti.

Oct 30, 2009

Perhevalmennuksessa opittua

Perhepeti eli sänky, jossa vanhempien lisäksi nukkuu myös vekara (tai useampi), ei ole neuvolan tätien suosikki.

Pari päivää sitten perhevalmennuksessa kauhisteltiin muun muassa sitä, miten huonontava vaikutus lapsella on parisuhteeseen, jos parisängyssä nukkuukin kahden sijasta kolme. Se jäi sitten kysymättä, että mitä jos sängyssä nukkuu nyt jo neljä henkeä (kaksi ihmistä ja kaksi koiraa), että paljonko se viides siinä sitten haittaa.

Teoria ei myöskään ota huomioon sitä, että tavalla tai toisella lapsi on vanhempien välissä aina, ei ainoastaan silloin kun nukkuu siinä fyysisesti.

Toinen syy lapsen nukuttamiseen alusta asti omassa sängyssä on se, että kun lapsi tottuu nukkumaan yksin, hänet on helppo siirtää puolivuotiaana omaan huoneeseen. Me ei arvattu, että nykynuoret tosiaan itsenäistyy jo näin varhain ja siksipä yritämme nyt kuumeisesti ratkaista, onko vekaran oma huone a) käytävässä b) vaatekomerossa vai c) meidän suihkussa.

Oct 27, 2009

Bugaboo Cameleon ja turvaistuin

Vihdoinkin esittelyssä talouttamme suuresti köyhdyttäneet mutta runsaasti ilahduttaneet kärryt, Bugaboon Cameleonit. Sekä kärryt että turvaistuin ovat peräisin BabyCaresta Hollannista, josta ne kotiutuivat huomattavasti Helsingin liikkeitä edullisempaan hintaan. Erittäin lämpimät suositukset heti alkuun ao. liikkeen palvelusta: sähköposteihin vastattiin puolen tunnin viiveellä jopa lauantai-iltana, lähetyksen seuranta tuli sähköpostiin automaattisesti vähintään kerran päivässä ja Matkahuolto toi kärryt lähimpään Siwaan viikossa. Erittäin jees. 

Bugikset ovat kalliit, mutta täyttävät kaikki ne kriteerit, joita kärryille asetimme. Toisin sanoen:



1) Ne ovat pienet ja näppärät. Riittävän kapeat bussiin, kevyet kuljetettavaksi mukana ulkomaanmatkoilla ja kääntyvien etupyöriensä takia helposti käsiteltävät myös kauppojen ahtailla käytävillä. Tarvittaessa etupyörät voi lukita tai vaihtoehtoisesti puskea rattaita isot pyörät edellä esimerkiksi lumihangessa, mökillä tai metsälenkillä. Tästä päästäänkin kohtaan kaksi eli..





2) Ne mukautuvat. Heittoaisan ansiosta lapsen kulkusuuntaa voi vaihtaa lennossa. Tämä helpottaa elämää esimerkiksi kovassa tuulessa tai lumisateessa ulkoiltaessa. Aisaa voi myös nostaa ylöspäin ja välttyä näin kanssamatkustajien vihalta bussissa, kun rattaat eivät tuki koko käytävää. Bugaboiden kangas ei varsinaisesti ole mikään lämpöeristyksen ihme, mutta lämpöpussilla kärryistä saa myös arktisiin oloihin sopivat.


3) Teleskooppiaisan korkeutta voi säätää portaattomasti. 

4) Pienet etupyörät voi naksauttamalla vaihtaa isompiin. 

5) Kaikki kankaat ovat irroitettavissa, pestävissä ja vaihdettavissa. BabyCenterin tarjoukseen kuuluivat sekä canvasit että fleecet, joten pesu onnistuu näppärästi ilman paniikkia.

6) Ne ovat yhdistelmät. Vaunujen lisäksi paitsi rattaat, ja vielä yhdistettävissä turvakaukaloon. Kas tähän tapaan:




Ystävien suosituksesta turvakaukaloksi valikoitui Maxi-Cosin CabrioFix, johon vekara mahtunee lähes koko ensimmäisen elinvuotensa. Mies valitsi värin, pirtsakan Pumpkinin. Me like. Ja kuinka kätevää onkaan, kun ostoksille ei tarvitse raahata koko systeemiä, riittää, kun naksauttaa kaukalon kiinni runkoon.

Emme ole ainoat Bugiksiin hullaantuneet, samaiset rattaa vilahtelevat usein muun muassa paparazien kuvissa.


Ben Affleck ja Jennifer Garner


Brad Pitt


Gwen Stefani

Viikonloppuna saimme vihdoin aloitettua hoitonurkkauksen rakentamisen. Raportoin, kun saamme sen valmiiksi!

Oct 22, 2009

Braxton Hicks eli miksi loppuviikko kuluu sairaslomalla

Hupsista vaan, eilisaamun neuvolasta tieni ei kulkenutkaan töihin vaan takaisin kotiin. Loppuviikko sairaslomaa, syynä Braxton Hicksit eli harjoitussupistukset, jotka eivät saisi vielä tässä vaiheessa raskautta tuntua kipeinä. Määräyksenä tehdä kaikkea kivaa eli uida, tanssia, katsoa elokuvia, tavata ystäviä, syödä ja levätä. Kiellettyjen asioiden listalla työn tekeminen ja siivoaminen.

Oikeasti on ärsyttävää, koska haluaisin vielä olla töissä. Aikahan tässä tulee pitkäksi, jos nyt jo pitää jäädä kotiin. Mutta kattellaan päivä kerrallaan, toivottavasti ens viikolla voi taas mennä suolakaivokselle singahtelemaan :D

Kahden viikon päästä on ylimääräinen lääkärikäynti juurikin edellä mainitusta syystä. Muuten sekä vekaralla että emoaluksella asiat ovat mallillaan, keräämme painoa, liikumme ja voimme hyvin. Anoppi kävin eilen antamassa akupunktiota kramppeihin, suppareihin ja kipeisiin lonkkiin ja ainakin viime yön nukuin sikeämmin kuin pitkiin aikoihin.

Muistelin jostakin lukeneeni, että näillä viikoilla olisi hyvä aloittaa vekaran liikkeiden laskeminen. Mielikuvani oli, että kymmenen liikettä vähintään pitäisi tuntua. Aattelin, että no sehän käy järkeen, kun niitä tuntuu vähintään kymmenen tunnissa.

Tarkistin asian.

Kymmenen liikettä päivässä on riittävä. Kymmenen liikettä tunnissa on... jokseenkin vilkas lapsi?


Maha kasvaa nyt nätisti keskikäyrällä, todistusaineistona kuvat viikoilta 26+4 ja 28+5.


Oct 21, 2009

Siililapaset vauvalle

Nyt jakoon lähtee kenties rakkain käsityöohjeeni, pienen pienet siililapaset vauvalle. Omalle vekaralle puikoissa oli tietysti parasta mahdollista 100 prosenttista alpakkalankaa. Lopputulos ei ole niin sileä kuin peruslangalla, mutta sitäkin pehmeämpi ja mukavampi ihoa vasten. Neulomiseen käytin muuten nelosen bambupuikkoja, tämä ohjeen testaajille tiedoksi.

Tämän helpommaksi ja nopeammaksi ei lapasten teko tule :D

Luo 24 silmukkaa.
Neulo 16 kerrosta 1 oikein 1 nurin joustinneuletta ja sen jälkeen 20 kerrosta sileää neuletta. Peukaloa ei tarvita.
Tee kärkikavennukset. Neulo ensin yksi kerros sileää valkoisella langalla. Sen jälkeen I ja III puikon alussa neulo 1 oikein ja tee sitten ylivetokavennus. II ja IV puikon lopussa neulo ensin kaksi oikein yhteen ja vielä 1 oikein. Jatka joka kerroksella kunnes silmukoita on jäljellä 4 ja päättele lanka.
Lisää "piikit". Piikkejä varten tarvitset pörrölankaa, jota myy esimerkiksi Fiina-Neule. Itse ompelen langan parsinneulalla käden selkäpuolen silmukoiden päälle. Muista nyppiä piikit pystyyn!
Silmät ja nenä syntyvät niin ikään parsinneulalla ja mustalla langalla.
Hifistelijä voi vielä ommella sisäpuolelle fleece-kankaan, jolloin lapanen on entistäkin pehmeämpi ja lämpimämpi (katso kuva).




Tässä vastaavat lapaset tositoimissa, käärön sisällä työkaverin Luka-poika.


Mallia voi tietysti soveltaa myös aikuisten lapasiin. Mullakin on omat siilit, tietysti!

Oct 19, 2009

Dream, dream, dream..

Siihen nähden kuinka vähän enää pystyn nukkumaan, ehdin nähdä uskomattoman paljon unia.

Viimeksi mielessä on ilmeisesti ollut ristiäiset. Unessa ystävien vauva (joka on oikeasti jo yli puolivuotias) piti kastaa. Jostain syystä ystävät päätyivät siihen, että vauvan nimeämisen sijaan he antavatkin kolmevuotiaalle esikoiselleen uuden nimen. Vauva jäi siis vauvaksi, mutta Matiaksen nimi vaihtui Otsoksi. Terveisiä vaan Ylivieskaan :D

Omat uneni ovat kyllä varsinaista mielikuvituksen köyhyyttä äitini uniin verrattuna. Viime viikolla hän valitti väsymystään, koska hirviporukka oli ollut passissa hänen olohuoneessaan koko yön. Eikä edes suotta, sillä hirvi oli kuin olikin rymistänyt alakerran läpi pakomatkallaan.

Epäselväksi jäi, miten jahdissa lopulta kävi.

Oct 17, 2009

Täs ny on ollu vähä kaikenlaista

Lainasin otsikon ystävän t-paidasta. Ihan loistava. Minäkin haluisin tommosen; aina on vähän kaikenlaista elämässä.

Yritin nukkua päiväunet, mutta teki mieli siivota. Raskaushormoonit vastaan maalaisjärki 1-0. Koko ajan tekee mieli pyykätä, järjestää, pyyhkiä, kutoa, ommella ja vaihtaa tavaroiden paikkaa. Tulokset eivät tosin ole kovin mainittavia vaikka kuinka lyllerrän ympäriinsä. Harri kutsuu minua Boungka Boungxiksi, mikä on ilmeisesti verbalisointi siitä, miltä näytän.

Odotan että pesänrakennusvietti herää myös miehellä, koska hoitonurkkaus on edelleen rakentamatta. Ehkä tässäkin auttaa ns. viime hetken paniikki. Porakone alkaa laulaa viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäis oikeastaan olla jo matkalla sairaalaan. Ei se mitään, mies aloitti kuitenkin valmistautumisen vauva-arkeen hankkimalla meille sen sortin palonsammutuskaluston, että voitais perustaa Käpylän VPK tänne meidän kaksioon.

Vauvan odottaminen on monessakin mielessä matkustamista ajassa. Viikot ja päivät saavat uudet koodit, joissa jokaisella hetkellä on merkityksensä: nyt kasvatetaan kättä, jalkaa, silmäripsiä ja aivoja. Raskaus on myös matkustamista ajassa taaksepäin isovanhempien lapsuuteen, aikaan, jolloin kaikki oli yhteistä. Vauvaihmiset ovat ihmeellisen yhteisöllisiä ja avuliaita: yksi antaa tarvikkeita, toinen tuo ruokaa, kolmas tarjoutuu hieromaan väsyneitä jalkoja, neljäs kantaa kassikaupalla vaatteita. Ole hyvä, ota tästä, ei maksa mitään. Ihan kun olisi päässyt salaseuran jäseneksi.

Lorna Sage kirjoittaa elämäkerrassaan, että "Pregnant, I was my own prison". Viimeisinä kuukausina raskaana oleva on tuomittu kovaan työhön, altistettu erilaisille fyysisille kivuille ja sekoitettu kemikaaleilla, jotka vaikuttavat henkiseen tasapainoon ja häiritsevät unta. Tämä, pohtii puolestaan Andrew Cullen, olisi missä tahansa muissa olosuhteissa rikos ihmisoikeuksia vastaan.

Onneksi on paljon hyvääkin. Niin kuin salaseuralaiset. Ja oikeus nukkua päiväunet töissä. Säännöllinen hieroja, pöytään kannettu ruoka ja uudet harrastukset. Ja vauva, joka seitsemältä aamulla ilmoittaa napakalla potkulla, että "äiskä, mua ei väsytä enää!".

Oct 16, 2009

Elämä helpommaksi, osa 1


Kun reilussa puolessa vuodessa kerää kymmenisen kiloa lisää painoa ja vieläpä melkein yksinomaan mahaan, muutamat lisävarusteet ovat enemmän kuin tervetulleita.

Ihan ensiksi vaatekaappiini eksyi tämä hyvin vaatimattoman näköinen, mutta sitäkin nerokkaampi keksintö: rintaliivien ympärysmitan kasvattaja. Voi kyllä. Vekara puskee yksiötään ylöspäin semmosta vauhtia, että kylkiluut venyy ja paukkuu. Ja ympärysmitta kasvaa. Kas vain kuinka kätevää onkaan, kun koko liivivaraston uusimisesta selviää muutaman euron jatkopalalla. Löytyy esimerkiksi Stokkan alusvaateosastolta.


Koska maha painaa - päivä päivältä enemmän - toinen must have ovat tukivyöt. Ystävä lainasi omaa Anita-merkkistä vyötään, joka kiristetään tarranauhalla napakasti lantiolle. Erittäin toimiva niinä päivinä, kun vekara tuntuu tipahtavan tielle. Kyllä, välillä se tuntuu justiinsa siltä. Anitaa myy ainakin Bebes, hintaa himppasen yli neljäkymppiä.



Itse ostin Taikapilvestä Carriwellin tukivyön (yllä), jossa ei ole erillistä kiristyssydeemiä, vaan tuki on kudottu kankaaseen. Kokonaisvaltaisen napakka, toimii esimerkiksi lenkillä. Kustansi kokonaista 14 euroa. Carriwellin vyö on muuten suhteellisen pientä kokoa: siinä missä Anitan S on vieläkin aika reilu, Carriwellin M on jo aika napakka.

Venyvä nahka kutisee välillä sen verran ankarasti, että rasvaaminen on lähes välttämätöntä. Äippä tykkää hieronnasta, nahka tykkää hieronnasta, vauva tykkää hieronnasta ja me kaikki rakastamme Weledan raskausajan öljyä. Suhteellisen tyyristä, mutta riittoisaa. Edullisimman tarjouksen olen toistaiseksi löytänyt Verkkoapteekista, mistä tilasinkin sitä kerralla koko raskauden tarpeisiin.


Äkkiseltään luulisi, että imetystyynyä tarvitaan vasta kun vauva on syntynyt, mutta ei, työkaverin lainaama rapiseva pötkylä on jo kovassa käytössä. Kun mahallaan ei voi sattuneesta syystä enää nukkua, selällään tulee kauhean huono olo ja kyljellään ei meinaa omituisen vartalonmallin takia pysyä, imetystyyny auttaa! Illalla rakennan nukkumapaikkaa mäyräkoiran hartaudella ja punkean itseni mahdollisimman mukavasti paikoilleen imetystyynyn avulla.

Seuraavaksi haluaisin itselleni uudet lonkat. Mielellään semmoset valmiiksi venähtäneet. Lonkkien löystyminen ei tunnu kivalta, voin kertoa. Kai nyt jostain saa uusia lonkkia, kun irtokäsiäkin on jo tarjolla.

Ihan totta. On.

Pregnancystore myy Zaky-irtokäsityynyjä ja lupaa, että lapsonen ei huomaa, vaikka äiti häipyisi kesken päiväunien kaffelle. Nerokasta. Vai?

Oct 7, 2009

Kantoliinat testissä

Kun kantoliinan testaamiseen tarvittavaa vauvaa ei ole saatavilla, on otettava käyttöön toiseksi paras vaihtoehto - mäyräkoira.

Näin meillä eilen:


Epätieteellisessä, mutta sitäkin huvittavammassa testissä sekä käyttäjät että asiakkaat olivat liinoista ínnoissaan. Korkeimmat pisteet saa kudottu kankainen liina, joka antaa riittävästi tukea niin kantajalle kuin köllöttelijällekin. Mauri otti liinan heti omakseen ja oli hyvin närkästynyt, kun hänet palautettiin takaisin lattialle.


Trikoinen liina vaatii enemmän harjoittelua. Sekä kantaja että kannettava antavat moitteita huterasta sidonnasta, joka ei mahdollista samanlaista rentoutta kuin kudottu liina.

Kengrupussi on varmaan ihan hyvä kengrulle (ja ehkä vauvalle), mutta mäyrän kantamiseen sitä emme suosittele.

Hämmentävintä testissä oli kuitenkin tämä:



Oletteko ikinä nähneet meidän räyhäävää Urhoa näin rauhallisena?

Oct 5, 2009

Villasukat vauvalle

Talvivauva tarvii mitä ilmeisemmin villasukkia. Pieniä villasukkaohjeita löytyy esimerkiksi Novitalta, jonka ohjeesta omani on yksi sovellus. Kas näin:

Perussukat Nalle Aloeverasta


Sukkien koko 70/80 cm
(omat lisäykseni punaisella, tein vauvalle sopivat noin 60 senttiset sukat)

Langanmenekki

Nalle Aloevera oranssi (219) sukkiin 50 g / Sukkapuikot Novita nro 3 / Tiheys 24 s sileää neuletta = 10 cm
Reggae ombré turkoosi, noin 30 g / Sukkapuikot 5

Luo 40 (28) s ja jaa s:t tasan neljälle puikolle: 9,11,9,11 s. Kerroksen vaihtumiskohta on aina I ja IV puikon välissä. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 8 cm (14 krs).

Aloita kantatilkku neulomalla I puikon s:t IV puikolle = 20 s. Jätä muut s:t odottamaan. Käännä työ, *nosta 1.s neulomatta ja neulo muut s:t nurin. Käännä työ, nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s oikein*, toista *-* vielä 9 kertaa. Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 8 (5) kertaa = 16 (10) krs.

Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapohjan kavennukset: jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aiemmin. Neulo työn oikeasta reunasta kunnes toisessa reunassa on jäljellä 7 (4) s. Tee ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) ja käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo 6 (4) s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo kunnes on jäljellä 6 (3) s, tee ylivetokavennus. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän s:t pysyvät samana eli 8:na. Kun sivus:t loppuvat, jaa kantalapun s:t 2 puikolle 4 ja 4 (3 ja 3).

Poimi sitten vapaalle puikolle kantalapun vasemmasta reunasta 9 (6) s. Neulo poimitut s:t kiertäen oikein I puikolle. Neulo II ja III puikon silmukoilla joustinneuletta. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 9 s ja neulo poimitut s:t kiertäen oikein IV puikolle. Jatka neulomista näillä kaikilla 46 s:lla siten, että neulot puikoilla II sekä III edelleen joustinneuletta ja puikoilla I sekä IV sileää oikeaa.

Tee kiilakavennukset: neulo I puikon 2 viimeistä s:aa oikein yhteen ja tee IV puikon alussa ylivetokavennus. Toista tällaiset kavennukset joka 2.krs (yht. 2 kertaa) kunnes työssä on jäljellä 40 s. Jatka mallineuleita kunnes jalkaterän pituus kantapää mukaan laskien on n. 9 cm (12 krs) ja aloita kärkikavennukset (joustin jatkuu edelleen puikoilla II ja III). Neulo I sekä III puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 o ja neulo II sekä IV puikon alussa 1 o ja tee ylivetokavennus. Tee tällaiset kavennukset joka krs kunnes jäljellä on 8 s. Katkaise lanka, vedä s:iden läpi, kiristä ja päätä hyvin. Tee toinen sukka samoin. Muista aloittaa toisen sukan neulominen langan kuvion samasta kohdasta.

Neulomisen ihanuus kulminoituu mielestäni pitkälle siihen, että saan käsitellä kauniita ja pehmeitä lankoja, juoksuttaa niitä sormissani ja katsoa, kuinka lanka kietoutuu puikolle, putoaa, muodostaa kuvion ja lopulta valmiin vaatteen.

Tällä kertaa sukkalangaksi valikoitus RosaMatildaShopista yksi ihanimmista tuttavuuksistani ikinä, täysmerinovillainen hahtuvalanka Reggae ombré. Myyjä lupaa ihanan pehmeää ja kutisematonta villahahtuvaa, joka ei katkeile neulottaessa. Laimea kuvaus, lanka on oikeesti vielä tuhat kertaa ihanampaa.

Siksi oli pakko tehdä vielä yhdet villapöksyt, ohje sama kuin aiemmin tässä blogissa.


Sep 30, 2009

Raskaus ja hieronta

Miten fantastisen hyvä olo! Tekisi mieli sanoa, että olen löytänyt elämäni miehen, jonka kanssa en ole naimisissa :P Joka tapauksessa olen löytänyt vähintäänkin elämäni hierojan. Julkiseen rakkaudentunnustukseen en ole vielä valmis, mutta voitte etsiä häntä hierontayritys Rhombosta. Olen käynyt elämäni varrella monella hyvällä hierojalla, mutta nyt löytyi paitsi teknisesti taitava jamppa, myös ihminen, jonka käsistä hehkuu voimakas positiivinen energia. Nice!

Shiatsussa käyminen on joka palkkapäivä toistuva arjen luksukseni. Tunnissa korjaantuvat niin kehon kuin mielenkin virheasennot.

Rhombon nettisivuilla osataan kertoa, että Shiatsu on japanilaisten kiinalaisesta akupunktiosta kehittämä hoitomuoto, jossa käydään käden, peukalon ja kyynärpään painallusten sekä erilaisten venytysten avulla koko kehon meridiaanit läpi. Hoidon aikana painellaan myös näillä meridiaaneilla sijaitsevia akupisteitä. Kun energia saadaan virtaamaan vapaasti, keho tasapainottuu ja elinvoimaisuuden myötä häiriötilat heikkenevät ja vähitellen poistuvat.

Shiatsun luvataan auttavan muun muassa stressin, väsymyksen, masennuksen, fibromyalgian, unettomuuden, päänsäryn, niska-hartian jännitystilojen, heikentyneen vastustuskyvyn, ummetuksen ja ruoansulatusvaivojen hoidossa.

Ainakin siitä tulee hemmetin hyvä olo. Eltsu suosittelee, todellakin!

Sep 28, 2009

Tukivyön metsästys, osa 1

Yritin löytää helpotusta revenneiden vatsalihasten aiheuttamaan epämukavuuteen. Instrussa ja äitiysliikkeissä tarjottiin selän tukivöitä, joista olisikin varmaan apua, jos kipeänä olisi tosiaan selkä, ei maha.

Kysyin neuvoa myös joogaopettajaltani, joka reagoi avunpyyntööni vastakysymyksellä "Sun vatsalihaksille on tapahtunut mitä?!". Hämmennyksestä huolimatta hän yritti keksiä pari liikesarjaa, joilla voin yrittää vahvistaa vielä toiminnassa olevia lihaksia.

Raportoin tilanteen kehittymisestä. Kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan, jotta pystyisin vielä a) käymään töissä ja b) nukkumaan.

Sep 27, 2009

Enteitä ja ennustuksia

Vekara on ollut - lyhyitä hengähdystaukoja lukuun ottamatta - hereillä puolitoista vuorokautta putkeen. Mitä ihmettä hän hommaa? Toivottavasti tämä ei ennakoi elämää syntymän jälkeen..

Eilen juhlissa tapaamani kätilövieras oli kovasti sitä mieltä, että vekara syntyy keisarinleikkauksella. Hän tuli tähän lopputulemaan vertailemalla keskenään mahani kokoa ja muotoa suhteessa takapuoleeni.


Oli miten oli, tässä juhlapalloni. Hyvin jaksoin vielä valssata kymmenen sentin koroissa puolille öin, mutta letkajenkan jätin suosiolla väliin. Tää päivä onkin mennyt ihan rötvätessä mies, koirat ja karkkipussi kainalossa.

Sep 24, 2009

Ensimmäinen neuvolalääkärikäynti eli miksi liikunta ei kannata

Selvisi sitten sekin, miksi istuminen on mulle niin vaikeaa ja väsyttää kovasti ylävatsalihaksia. Neuvolalääkäri analysoi tilanteen "kudosten heikkenemäksi", mikä suomeksi tarkoittaa suurinpiirtein samaa, että ennen raskautta akrobatialla timmiksi treenatut syvät- ja ylävatsalihakseni ovat revenneet. Kyllä. Voi elämä, ei ihme jos on välillä vähän epämiellyttäviä tuntemuksia.

Jos olo käy kovin tukalaksi, tilannetta "voidaan yrittää helpottaa". Se jäi epäselväksi, että miten.

Asia voi korjaantua tai olla korjaantumatta raskauden jälkeen. Se ainakin on selvää, että akrobatiatunnit saavat odottaa pitkälle ensi kevääseen. Jos korjaannusta ei tapahdu, lihakset kursitaan leikkaamalla kasaan sitten joskus, kun lapsiluku on täynnä.

Sanoin miehelle, että jos siihen kerran joudutaan, niin haluan sit kunnon sixpackin, bua ha ha.

Muuten neuvolassa kaikki hyvin. Rautakuuri on tehonnut hyvin, painoa on tullut vain hieman liikaa (*virn*) ja mahakin on kasvanut hyvin (edelleen keskikäyrän yläpuolella, mutta ei nyt niiin valtava enää).

Ja, mikä hämmentävintä, sain eilen tietää, että minut aiotaan vakinaistaa ensi viikolla. Ihan puskista tuli ilmoitus, kesken kaiken työpaikan rekrykiellon. Olen saletisti ainoa, jonka raskaus on vauhdittanut vakinaistamista. Haluavat kuulemma varmistaa, että palaan äitiyslomalta takaisin. Mikä tapahtunee näillä näkymin elokuun alussa, kun hoitovastuu siirtyy miehelle. Erittäin mukavaa.

Sep 22, 2009

Tilastotieteilyä

Maanantaiaamuisin kodissamme tapahtuu vertaansa vailla oleva jännitysnäytelmä, johon ottavat osaa vekara, vekaran emoalus, mittanauha ja puntari. Jännitysnäytelmän aikana selviää paljonko ihmisen nahka voi viikossa venyä sekä se, miksi keskiviikkona jalkaan mennet housut ovat sunnuntaina liian pienet.

Hoksasin kivuta puntarille vasta raskausviikon seitsemäntoista tienoilla. Siitä eteenpäin kehitystä on tapahtunut seuraavasti:

vk 18: paino +/- 0 lähtöpainoon; vyötärön ympärys 81 cm, lisäystä raskauden alusta 8 senttiä
vk 19: + 1kg, yht. +1 kg; + 3 cm, yht. + 11 cm
vk 20: + 0, yht. +1 kg; + 2 cm, yht. +13 cm
vk 21: + 200 g, yht. +1,2 kg; +0, yht. + 13 cm
vk 22: + 1,9 kg (!), yht. +3,9 kg; -1 cm (!), yht. +12 cm (mitä ihmettä tällä viikolla tapahtui?!)
vk 23: + 700 g, yht. + 4,6 kg; +3 cm, yht. + 15 cm (SF-mitta eli häpyluu-kohdunpohja 21 cm)
vk 24: + 800 g, yht. +5,4 kg; + 2 cm, yht. + 17 cm
vk 25 + 100 g, yht. +5,5 kg, +0, yht. + 17 cm

Itseään voi stressata tai olla stressaamatta vertaamalla omia statsejaan netistä löytyviin kaavioihin ja käppyröihin. Tällaista hauskaa olen toistaiseksi löytänyt:

Viitteellisen painonnousun taulukko, jonka mukaan painoa olisi saanut tähän mennessä kertyä viitisen kiloa. Tästä määrästä uutta verta on parisen kiloa, rintoja, kohtua ja lapsivettä reilu kilo ja rasvaa ja vekaraa kumpaistakin vajaa kilo. Loput on jotain mystistä solun ulkoista nestettä (ja tässä tapauksessa myös suklaasuukkoja, veikkaan).

Toinen painonnousua seuraava taulukko on raskauslaskuri, joka armollisesti ilmoittaa sopivaksi painonnousuksi tässä vaiheessa reilut kuusi kiloa. Vekara painaa reilut 700 grammaa ja on jo kolmisenkymmentä senttiä pitkä.

Babycenterin sivuilta löytyy yhtä jos toista hauskaa, muun muassa arvio painon noususta raskauden aikana. Ennusteeni on maltillinen 13,6 kiloa, josta oma osuuteni on 8,6 kiloa ja vekaran osuus tasan viisi kiloa (syntymäpainoarvio 3,4 kiloa). Hmp. Laskuri saavutti tuloksen pituuteni ja lähtöpainoni perusteella, mutta tässäkään ei otettu huomioon mamman nauttimien suklaasuukkojen määrää. Veikkaan, että ihan näissä rajoissa ei taideta pysyä, en minä eikä vekara 8D

24+4


Sep 21, 2009

Miltä se tuntuu?

Miltä tuntuu olla raskaana? Ystävien kanssa vietettynä viikonloppuna sain useampaankin otteeseen yrittää kuvailla, miltä se tuntuu.

Jokainen raskaus on kaiketi ihan erilainen, vaihtelua on niin odottajissa kuin tulevissa lapsosissakin -absoluuttista totuutta ei ole olemassa. Raskauden jokainen vaihekin on erilainen, jokainen päivä erilainen kuin edellinen tai seuraava. Oikeastaan ihan jokainen hetki on uniikki, aamulla olo on erilainen kuin päivällä, iltapäivällä tai illalla. Yöstä puhumattakaan.

Alkuraskaudesta muistan päällimäisenä ristiriitaisen olon. Toisaalta olin mahdottoman onnellinen, toisaalta pelotti ihan kamalasti vauvan puolesta: kestääkö raskaus, selviääkö pikkuinen. Salaisuus oli vielä ihan oma, piti yrittää olla normaalisti, vaikka koko elämä heitti kolmoisslutsia. Väsytti kamalasti, töissä ei meinannut jaksaa hereillä, ihan koko ajan oli nälkä ja ilta meni sohvalla makoillessa ja huonoa oloa potiessa. Odotus oli kyllä nimensä veroista: aamulla odotti iltaa, illalla yötä ja uutta aamua - jokainen päivä oli askel kohti toista raskauskolmannesta.

Toinen raskauskolmannes toi mukanaan fyysiset muutokset. Maha alkoi näkyä, paino nousta ja vauva liikkua. Olo on ollut helpompi, kun ilo on jaettu rakkaiden lisäksi myös työkavereiden ja vieraiden kanssa, vauva on todettu terveeksi ja elinvoimaiseksi ja odottava äiti saa ihan luvan kanssa välillä levätä ja ottaa aikaa itselleen.

Paha olokin on helpottanut, uni on rauhallisempaa ja mieli tyyni. Mahan ja vauvan kasvua on hauska seurata. Toisaalta: kasvava kohtu raivaa itselleen tilaa välillä niin, että sisäelimet ja kylkiluut huutavat hoosiannaa. Istuminen onnistuu enää parin tunnin pätkissä ja lantion nivelsiteet venyvät niin, että toisina päivinä kävelystä ei kivun takia meinaa tulla mitään. Liikkuminen on jo aika rauhallista, eikä makuuasennosta pääse ylös kuin kyljen kautta kiepsahtamalla ja käsillä tukien. Jalat puutuvat, selkää särkee ja väsyttää. Välillä on vaikea hyväksyä sitä, ettei enää pysty maalaamaan seinää tai siivoamaan vaatehuonetta, vaikka kuinka tekisi mieli.

Kuullostaapa kauhealta, sanoo ystävä. No niin varmaan kuullostaakin. Kaikki tämä on totta ja kuitenkaan se ei ole totuus.

Vaivat asettuvat toisenlaiseen konseptiin, kun niillä on selkeä tehtävä. Kipu ja pienet krempat kuuluvat asiaan, ja tärkeintä on, että vauvalla on kaikki hyvin. Minun kroppani on luotu tätä varten, kyllä se kestää. Se on kirjoitettu solujeni muistiin jo silloin, kun minä olin äitini mahassa.

Joku toinen kokee varmasti toisin. Ei ole helppoa elää jatkuvan kivun kanssa tai oksentaa puolta vuotta putkeen. Osaan olla iloinen siitä, että minä pääsen vähemmällä.

Perhe ja ystävät ovat ihania. Minusta pidetään hyvää huolta. Töissä hyväksytään, että tarvitsen silloin tällöin päivänokoset, en tee enää ylitöitä enkä koskaan kiirehdi niin, että lounas jää väliin. Tämän kaiken pitäisi toisaalta olla itsestään selvää kaikille, ei vain odottaville äideille.

Vauva liikkuu ja potkii. Se tuntuu siltä, kuin olisi nielaissut kilon painoisen kalan, joka polskii liian pienessä akvaariossa. Hassulta. Oudolta. Ihanalta. Epämukavaltakin välillä. Pitää muistaa käydä riittävän usein vessassa, koska perätilassa olevan vekaran kantapää osuu usein virtsarakkoon :D

Joka päivä tekee mieli suklaasuukkoja. Ja Dracula-pillereitä.

Henkistä ja fyysistä puolta ei voi erottaa toisistaan. Toisille raskaus on huolta ja murhetta alusta loppuun. Minä olen rauhallinen, tyyni ja luottavainen siihen, että kaikki menee hyvin. Vauva tulee osaksi meidän jengiä, juuri niin kuin on tarkoitettu.

Raskaus on ihmeellinen etuoikeus. Ajatella, että minun vartaloni osaa kasvattaa uuden ihmisen. Omaksi tehtäväkseni jää helliä sitä, syödä ja levätä. Kunhan mies imuroi ja hieroo, luonto hoitaa loput.

Sep 17, 2009

Suonenvetoja ja välistävetoja

Kun mies eilen kaivoi pankkikorttia kassalla kolmannen kerran vartin sisään, lohdutin häntä sanomalla, että tähän on nyt vaan pareen tottua. Kakara vie tästä eteenpäin puolet jokaisesta tilistä seuraavat kaksikymmentä vuotta. Ainakin :)

Vaan eipä menneet rahat hukkaan, kun saatiin hankittua vekaralle talvihaalari. Asiaa tarkoin harkittuamme päätimme nimittäin toimia toisin kuin 99 prosenttia suomalaisvanhemmista ja ottaa äitiysavustuksen rahana. Syynä tähän oli nimenomaisestikin tuo talvihaalari, joka äitiyspakkauksessa on niin iso, että talvivauva humpsahtaa lahkeesta läpi suit sait vaan.

Löpinät sikseen, on kuvakavalkadin aika. (Kuvausassistenteilleni ei ehkä ihan käynyt selväksi, että heidän on tarkoitus pysyä kameran takana.)


Talvihaalari ostettiin lopulta Bobosta, merkki on ilmeisestikin virolainen Lenne. Kelpais munkin tuossa nukkua, on maan ihanan pehmeä kuin pumpuliin kepsahtaisi.








































Lisäksi mukaan tarttui ruotsalaista käsityötä, Snoffsin body pienelle apinallemme. Lähes huomaamattoman värivirheensä takia kohtuuttoman edullisesti vielä, viidellä eurolla!

 
 
Ja lopuksi vielä vähemmän eettistä kädentaitoa suoraan Henkkamaukalta, kaksi yökkäriä ja mummonhurmausuniformu :D














 



* * *

Sain myös uuden Viikon vaiva -kortin pari päivää sitten.

Heräsin yöllä siihen, että jalkaan sattui niin maan p*rk*leesti ja koko oikea pohje oli kivikova ja kramppasi. Kesti puolisen tuntia saada kramppi laukeamaan eikä kipu hellittänyt koko päivänä. Googlaamalla selvisi, että vaiva on erittäin yleinen juuri raskauden tässä vaiheessa.

Nyt olen viisaampien neuvosta lisännyt ruokavaliooni magnesiumia, banaania ja litrakaupalla vettä sekä jalkaani villasukat ja sängyn jalkopäähän korotuksen. Anoppi lupasi vielä tulla tökkimään akupunktioneuloilla. Toivottavasti auttaa!