Jul 29, 2013

Lattian maalausta ja sammakko, joka vei tutin

Viime aikoina olen miettinyt enemmän sisustusta kuin lapsenkasvatusta. Lapsi kasvaa siinä sivussa, eikä vaadi enää jatkuvaa huomiota äidiltään. Aika tättärä se on, voimakastahtoinen, mutta ihana ipana.

Sitä sisustusta. Kesän aikana on Vekaravaaran talossa tapahtunut yhtä ja toista. Pihalle nousi ihana kesämaja, jonka rakentamisesta lisää hieman myöhemmin. Sisällä talossa keittiön lattia sai uuden maalin, josta olen aivan innoissani:

Tässä vielä muutama teippi paikoillaan.

Olin jo tovin haaveillut ruudullisesta lattiasta, mutta vierastin musta-valkoisen ruudukon kovaa kontrastia. Kun keksin harmaan suomat mahdollisuudet, ei muuta kuin ipana hoitoon ja hommiin. Ruudukon piirtämisessä oli kova työ, eikä se tietenkään onnistunut ensimmäisellä kerralla, vaikka apuna oli joku laser-härpäke. Räpsylanka olisi saattanut toimia paremmin. Teippaaminen se vasta hidasta olikin, mutta itse maalaaminen sujuikin ihan nopsasti.

Nyt kun pääsin taas vauhtiin, olen katsellut eteisen lattiaa sillä silmällä. Että mitähän hauskaa siihen keksisi. Kaikenlaista kivaa ideaa löysinkin:








Vähän vielä vekarastakin. Hän päätti vihdoin, että on valmis luopumaan tutistaan. Hammaslääkärin mielestä olisi pitänyt luopua jo ajat sitten, mutta ihan joka asiasta en jaksa pingottaa. Eräänä aamuna hän ilmoitti, että pitää tuttia vielä viisi yötä ja antaa sen sitten kellarissamme asuvalle sammakolle. Ipana laski päiviä ja kun hyvästien aika koitti, hän marssi määrätietoisesti kellariin, laski tuttinsa sammakon eteen ja käveli pois. Sen pituinen se, ei kyyneleitä, ei huutoa, ei tappelua. Helpoin tuttivieroitus ikinä, mahtavaa.