Jan 16, 2015

36. raskausviikko

Pullero uimahallissa. Rv 35.
Olisihan se pitänyt arvata! Neuvolan lääkäri huolestui, kun vauvan syke huiteli lähellä kahtasataa, ja lähetti minut eteenpäin äitipolin päivystykseen. Siellä otettiin pitkä sydänkäyrä ja lääkäri teki viimeisen päälle huolellisen ultran. Lopputulos: lapsi on erinomaisen terve, mutta ihan älyttömän vilkas. No älä! Enpä olis arvannut.

En silti pane pahakseni pitkäksi venähtänyttä neuvolakeikkaa. Oli tosi kiva kuulla hyviä uutisia vauvan voinnista. Painokin oli täsmälleen keskikäyrällä, 2615 grammaa raskausviikolla 35+1. Oma painoni ja ympärysmittani sen sijaan saavuttivat juuri esikoisen synnytyslukemat. Hups. Tässä kun on vielä useampi viikko aikaa tehdä uusia ennätyksiä.

Nyt kun muu perhe on palannut arkeen, minustakin tuntuu oikeasti siltä, että olen äitiyslomalla. Olen ehtinyt uimaankin. Se se vasta on ihanaa, kun saa edes hetken olla melkein normaali eikä vain iso ja kömpelö. Tosin melkoinen nähtävyys tunnen olevani uimahallissakin. Olen tottunut siihen, että runsaita tatuointejani tuijotetaan, mutta kun siihen lisätään viimeisillään oleva raskausmaha, niin siinä on saunakavereille viihdykettä. Mutta ei se mitään, kivoja keskusteluja olen käynyt. Varsinkin teini-ikäisten isät ovat innostuneet muistelemaan altaassa omien lastensa syntymää. 

Edessä on kiva viikonloppu ystävien ja puolison seurassa. Nautiskelen hetken vielä vapaudestani. Muutama juttu pitää käydä ostamassa ja pakata sairaalakassi valmiiksi. Niin, ja tietysti tehdä remonttia. Maanantaina sitten taas neuvolaan ja labraan.