Dec 30, 2011

Joulukuunsirppi ja muita ihmeellisyyksiä

Joulun monta päivää kestänyt lahjonta on saanut vekaran hämmennyksiin. Hän kulkee pitkin mummolaa ja kyselee kaikista esineistä juomalaseista sohvaan: "Onko meidän? Saako viedä kotiin?". Reppana ei pysty ollenkaan muistamaan, mitä kaikkia pukki toi juuri hänelle - mitä en ihmettele, sen verran massiivinen oli lahjasaalis. Legot, kirjat, vaatteet ja pieni hella tuovat onneksi iloa Vekaravaaran arkeen pitkälle joulun jälkeenkin.

Ipana ei pelännyt Joulupukkia ensinkään, vaan toivotti hänet tervetulleeksi kertomalla, että oli juuri syömässä rusinoita. Kun Joulupukki vastasi tiedustelemalla kilteistä lapsista, ipana toisti painokkaasti: "On, rusinoita syömässä". Pienen jutustelun jälkeen vekara lauleskeli toisen talossa asuvan pikkupojan kanssa pukille Tuiki tuiki tähtösen, auttoi lahjojen jaossa ja keskittyi sen jälkeen täydellisesti pakettiensa avaamiseen.

Joulupäivää ja Tapania vietimme vekaran toisessa mummolassa Lohjalla mukavasti 11 tuntia ilman sähköä. Onneksi pappa oli varannut ison kalan savustettavaksi, joten ihan nälissään meidän ei tarvinnut olla.

Välipäiviksi koko jengimme suunti Pohjanmaalle mummoloimaan. Pitkän ajomatkan jälkeisenä aamuna pimeästä kuului pian kuuden jälkeen reipas kuiskaus: "Ooksä väsyny, isi, ooksä väsyny?". Nauratti ihan pirusti, puhetapa kun oli selvästi kopioitu 17-vuotiaalta kummitädiltä.

Vekara puhuu taukoamatta, kyselee vähän väliä tarkennuksia ("Mitä äiti juttelee?") ja keksii omia sanoja, kuten evakrumppi tai pokskromppi. Erityisesti hämmennystä aiheuttaa taivaalla näkyvä banaanikuu eli kuun sirkkeli (sirppi ei ole vielä uponnut sanavarastoon), joka sekoittuu joulukuuhun ja sitä kautta myös joulukuuseen. Kyllä on maailman hahmottaminen vaikeaa, kun on vielä ihan pieni.

Eilen kaupungilla törmäsimme entiseen esimieheeni, jonka kanssa jäin vaihtamaan kuulumisia. Mies ei huomannut tervehtiä vekaraa, joten tämä huusi kuuluvasti ja riittävän monta kertaa: "Mää oon Emi, mää oon Emil!". Sujuva murrealueen ylitys tenavalta ja hyvä osoitus hänen reippaasta luonteestaan.

Ens viikolla juhlitaan vekaran toista synttäriä, voi mahtavuutta.

Dec 19, 2011

Pikatreeni pienten lasten äidille

Uusimmassa Trendissä (1/12) on juttu puolen tunnin tehokkaasta treenistä. En ota kantaa harjoitusohjelmaan, en ole sitä kokeillut, mutta lopun Kultaisia sääntöjä en malta olla kommentoimatta.

Ohje menee näin: Mikäli sinulla on lapsia, käytä hyväksesi lyhyetkin päiväunihetket ja tee huolellinen pikakotijumppa.

Yritän olla kiljumatta ääneen. Sanon nätisti, että tämän ohjeen antaja ei ehkä tiedä lapsista mitään. Tulipa mieleeni ipanan vauva-aika, kun hän nukkui 20 minuutin päiväunia. Niiden aikana ehti joko käydä vessassa tai syödä hätäisen lounaan eikä missään nimessä esimerkiksi täyttää astianpesukonetta tai laittaa pyykkejä. Saati sitten, että olisin istahtanut alas sohvalle, vaikka en ollut nukkunut yöllä yhtään.

Jos joku olisi silloin antanut tällaisen ohjeen, olisin ensiksi tappanut neuvonantajan ja sen jälkeen itseni. Koska kukaan ei onneksi antanut yhtä idioottimaisia neuvoja, olen vielä hengissä kommentoimassa kultaisen säännön jatkoa.

Laita kello herättämään puoli tuntia tavallista aikaisemmin, jotta ehdit liikkua ennen päivän askareita. Okei, tää ohje ei oo suoraan pienten lasten vanhemmille, mutta kuitenkin. Nahkavekkari herättää mut joka aamu vähintään tunti ennen kuin haluaisin, joten en tasan tarkkaan pane kelloa pimputtamaan. Olen valvonut kaksi vuotta ja herään edelleen vähintään kolme kertaa yössä vekaran kanssa, joten bua ha ha ha ha ha - nukun justiinsa niin pitkään kun ikinä pystyn.

Anteeksi, olen väsynyt ja kiukkuinen. Minulle on kerrottu, että olen olemassa helpompiakin lapsia kuin meidän vekara. Sellaisia, jotka nukkuu pienestä asti hyvin, eikä aja vanhempiaan romahtamisen partaalle.
Meillä on kuitenkin myös paljon kohtalotovereita. Siksi annan omat kultaiset sääntöni pienten lasten äitien pikatreeniin.

1. Pyöräile työmatkat, jos mahdollista. Saat vähän liikuntaa ja hetken omaa aikaa.
2. Lepää aina kun voit. Kaiken muun, myös kuntoilun, ehtii tehdä myöhemmin.

Dec 18, 2011

Kiitos hyvää, kuitenkin.

Epäilyttävän hiljainen leikki paljastui laivan lastaamiseksi. Kun vanhemmat ehtivät paikalle, pojat olivat jo seilaamassa kohti Englantia.


Joulukuusi on koristeltu, koristeiden paikkaa vaihdettu vekaran toimesta ainakin kahdesti päivässä, piparit leivottu (ja syöty), laatikot tehty ja joulupukkiin oltu yhteydessä. Me ollaan niin valmiina kuin ylipäänsä tässä huushollissa on mahdollista. Joulu saa tulla.

Jouluakin enemmän vekaran äiti oottaa vuoden loppumista. Tää vuosi on ollut meille uskomattoman raskas ja täynnä toinen toistaan huonompia uutisia. Paljon iloakin on onneksi mahtunut mukaan. Vekaravaaran uusi talo on enemmän kuin mitä olisin ikinä keksinyt kuvitella. Elämä on niin täydellistä: ystävät on koko ajan tässä vieressä, lapselle on isoveikka ja mulla loputtomasti remontoitavaa. Lattiat narisevat villasukkien alla ja glögit, leivonnaiset ja lapset kulkevat sujuvasti kerroksesta toiseen.

Ärsyttävän äidin tapaan en malta olla taas hehkuttamatta ipanan ihanuutta. Luin näet Kiitos hyvää -blogista tiistain toimeksiannon: Mieti hetki asioita, joita tehdessä olet viimeksi ollut onnellisimmillasi. Mistä olet saanut eniten tyydytystä ja mielihyvää, mitä tehdessä olet hymyillyt eniten, hyräillyt, nauranut tai vain ollut tyynen levollinen ja tyytyväinen? Listaa sitten viisi mieleesi tulleista onnea sinulle tuoneista asioista paperille.

No okei, tää on niin helppoa. Parhaita on aamut, kun ipana on kantorepussa mun selässä, me askelletaan kohti päiväkotia ja lauletaan täyttä kurkkua milloin mitäkin lastenlaulua, jonka sanoja kumpikaan meistä ei muista oikein. Iltapäivisin ehdin menettää kymmenesti hermot uhmaikäisen ipanan kanssa, mutta sitten kun sen illalla vihdoin saa tapeltua nukkumaan ja se tuhisee pitkin pituuttaan mun sängyssä, onnen tunnetta on mahdoton pukea sanoiksi. Sit minä hipsin vielä keittiöön, laitan glögin lämpenemään ja istahdan hetkeksi sohvalle. Siinä sitä on onnea kerrakseen.

Nov 28, 2011

Rakas joulupukki..

 Tarhakuva 2011.

Tänä vuonna toivoisin, että joulu toisi tullessaan hyvää mieltä koko perheelleni..

...ja kärsivällisyyttä, silloinkin, kun ipana kaataa kuusen ja kaikki lasiset joulupalloni hajoavat
ja koirat pissaavat kuusen oksille.

Ipanalle toivoisin maltillista määrää lahjoja,
esimerkiksi:
uusia tarhatossuja
Brion junarataa
duploja
Puuha Pete -dvd:tä
tai sitä, että joku vie sen uimaan, Hop Loppiin tai vaikka lastenteatteriin.

Itselleni:
hyviä kirjoja, sellaisia kuin Layla (jonka jo luin!) ja Kätilö
suklaata, jotakin tosi hyvää
yöpaitaa
korvakoruja
ja kevyen onnellista mieltä.
Minut saa myös viedä esimerkiksi syömään, elokuviin, kokkikurssille tai urheilemaan. 

Hyvin onnellinen olen siitä, että vietän ensimmäistä joulua Villa Viinerissä, rakkaiden ympäröimänä. Saan keittää aamulla puuron, kattaa pöytähopeat ja istua syömään vain noustakseni 20 kertaa aterian aikana hakemaan milloin mitäkin ja tarkistamaan, mitä kepposia lapsilla on meneillään.

Sitä ennen kuitenkin kuukauden kuulumiset. Ipana on oppinut puhumaan hienoja pitkiä lauseita. Kuten: Äitin tukka huonosti. Menee alakertaan leikkimään HETI.

Päiväkodin vasu-keskustelussa kerrottiin, että ipana on temperamenttinen, iloinen ja huomaavainen lapsi. Hän rakastaa mopolla ajamista, ulkoilua ja eteenkin loruja ja laulamista.

Nov 8, 2011

Sen pituinen se.

Päiväkodissa oli kysytty ipanalta viikonlopun tapahtumista.
"Isi remontoi. Iso pisu tuli pottaan."

Siinäpä ne tärkeimmät. Ei se muuta ollut kertonut.

Nov 1, 2011

Ipana kaupoissa, osta omasi!




Kotivinkin Joulu -lehti ilmestyi tänään. Käykää ostamassa omanne, kannessa on eräs hyvin söpö pieni mies <3

Oct 29, 2011

Turilas ja jäärä. Varsinkin jäärä.

Eräänä päivänä päiväkodin jälkeen kävimme ipanan kanssa keskustelun.

Äiti: Kulta, onko nälkä? Äiti laittaa sulle kanakeittoa.
Ipana: Ei keittoa. Spagettia.
Ä: Kulta, meillä ei ole spagettia. Äiti lämmittää sulle kanakeittoa.
I: Ei. Ei syö keittoa. Spagettia, haluaa!
Ä: Kulta, ei meillä nyt oo spagettia. Äiti voi lämmittää sulle eilistä nasi goreng Pattayaa.
*Äiti lämmittää nasi gorengia*
* Ipana työntää ruokalautasen päätään puistellen pois*
I: Ei. Spagettia, haluaa! Tätä!
* Alle kaksivuotias on ottanut Aglio & Olio -keittokirjan ja osoittaa spagetti bolognesen kuvaa.*
Tätä! Tätä syö!

 .. Ja äiti antaa periksi. Keitin ipanalle spagettia, jota se söi kaksi isoa lautasellista.

Senkin ruokahifistelijä. Vanhempiinsa tullut, hassu pieni.

Oct 16, 2011

Elämä.




Hyvin varhain aamulla pimestä kuuluu kuiskaus: Malttia. Ja kohta vähän kovampaa: Äiti, Malttia. Haluatko sinä kattoa Marttia, minä kysyn, ja se kuiskaa: joo.

Se kaivautuu sohvan nurkkaan, hamstraa kaikki tyynyt itselleen, vaatii peittoa, maitoa ja tutin ja aloittaa hitaan heräämisen päivään Martin Tarinatallin seurassa.

Se syö puuroa, karkaa kesken vaipanvaihdon juoksemaan nakuna ympäri asuntoa, se ruokkii koiran (aina vain Maurin), hassuttelee ja miettii sitten, ketkä kaikki ovat jo ehtineet päiväkotiin häntä odottamaan.

Iltapäivällä se leikkii hiekkalaatikolla eikä halua lähteä kotiin. Aina se kuitenkin lähtee, mutta haluaa mennä kautta, metsän kautta, kyllä äiti ymmärtää. Etsitään vielä syksyn viimeisiä sieniä, ihmetellään oravia ja jutellaan siitä, mitä päiväkodissa tapahtui.

Kodin ulko-ovi ei ole vielä kiinni, kun se vaatii kovaan ääneen maitoa. Se höpöttää tuttia, koiria, mopoa ja kavereiden nimiä. Hirveästi virtaa ja kova väsy, yhtä aikaa.

Me tehdään ruokaa. Se auttaa mittaamalla suolaa ja hämmentämällä keittoa. Spagettia, risottoa, jotain helppoa ja nopeaa. Se napsii ruokaa koko ajan siinä tehdessään, ihan kuin äitinsä. Ruokapöydässä se ehkä syö tai sitten ei, ei sitä koskaan voi tietää. Vedet se kaataa joka kerta lattialle, se on ihan varma.

Välillä se saa uhmakohtauksia ja polkee jalkaa: ei käy, en ota, mene pois. Ei, ei, ei.

Illat leikitään, ajetaan mopoilla ja poliisiautoilla, touhotetaan, käydään kaupassa, katsotaan Pikku kakkosta ja syödään vielä yksi lautasellinen puuroa.

Sängyssä me luetaan kaivinkonekirjaa, tai Oskaria, jolle aina sattuu vahinkoja. Tarinoiden pitäisi opettaa olemaan varovainen, mutta se käyttää niitä oppimateriaalina itselleen. Äiti sammuttaa valot, laulaa vähän, kyselee vielä päivän kuulumisia. Ipana jauhaa, protestoi, itkeekin. Sitten se nukahtaa ja näyttää ihan nukelta.

Semmonen on elämä, enkä vaihtais sitä mihinkään.

Sep 28, 2011

Ihan metsässä



Äiti ei nyt jaksa oikein mitään. Paitsi käydä ipanan kanssa metsässä ihmettelemässä käpyjä, sieniä ja oravia. Siksi täällä on niin hiljaista.

Sep 19, 2011

Äiskä yllättää

Joskus on vaan pakko leijua, niinko nuoriso sanois.

Kävi nimittäin niin, että juuri kun elämä oli aivan vallan hirveää, minut pyydettiin malliksi Kotivinkin syysmuotijuttuun. Minut! Malliksi!

Tämmöstä jälkeä tuli, kuva on Kotivinkin nettisivuilta.



Lisää kuvia on lehdessä, sopii käydä ostamassa ja kauhistelemassa.

Vaan eipä siinä vielä kaikki. Tänään sain sähköpostia. Sulo-blogi oli antanut jutulle Viikon kauneusjuttu -tunnustuksen ja nostanut minut Kaunis nainen -sarjaansa. Again, minut! Jessus sentäs, kyllä voi ihmiselle tulla hyvä mieli.

Kaikista eniten lämmittivät perustelut. Että oon kaunis juuri tällaisena, kolmikymppisenä toimittajana ja äitinä. Niinpä. Se jos mikä tekee naisesta kauniin, se, että on äiti. Siitä minä ainaskin oon maailman ylpein ikinä.

Olkaa tekin, äidit ja äitiydestä haaveilevat lukijani.

Sep 13, 2011

Kotikomediaa

Voi kun osaisin jotenkin sanoihin vangita sen, millaista elämä Vekaravaarassa nykyään on - toisiaan seuraavia hetkiä ajassa, joista jokainen on kuin pieni pätkä komediaesitystä.

Vekara oppii joka päivä jotakin uutta, tekee, touhottaa, juoksee ympyrää, huutaa öisin sängyssä vuoroin maitoa, vuoroin mopoa, nauraa, hassuttelee ja saa äidin ja isin hymyilemään tuon tuostakin. Hän ajaa automatolla poliisimopolla piipat päällä kauppaan ostamaan jätskiä (äitin poika!), tahtoo Ikeaan syömään hodaria, kouluttaa koiria huutamalla "Unska iljaa, Mauri istu!", tippuilee yöllä sängystä ja aamulla avaa silmänsä ja huutaa: "Heläsin. Nonnis.".

Iltapalaksi se syö vanukasta niin, että pesuun menee vaatteiden lisäksi pöytäliina, verhot ja tapetit. 

Kertakaikkisen hassu pieni mies.

Aug 30, 2011

Äishkä!

Sitä odottaa malttamattomana, että lapsi oppii sanomaan "äiti". Aattelee, että se varmaan tuntuu tosi hienolta ja ihanalta sitten.

Aikaa menee ja lapsi sanoo kaikkea muuta, paitsi sitä mitä äiti odottaa. Ja sitten vihdoin:

Pikkuisesta sängystä kuuluu hyvissä ajoin ennen kuutta sunnuntaiaamuna kirkas ääni: "äishkä, äishkä!". Turha siinä on sitten enää teeskennellä nukkuvaa, kun naurattaa niin kovasti.

Aug 3, 2011

Lastenpäästävedettäväsänky.

On syöty, mökkeilty, uitu, käyty Pariisissa, hoidettu puutarhaa ja perhettä ja vihdoin tällä viikolla palattu arkeen, töihin ja päiväkotiin. Ipana a.k.a kyläluutakin saatiin viikonloppuna kotiin mummolakierrokselta  - mamman ja papan kanssa olivat käyneet Muumimaailmassa, minkä huomaa muun muassa siitä, että ipana luettelee nonstoppina muumihahmojen nimiä.

Itse tein säästin -osastolla on ollut viime aikoina sangen hiljaista, kun kaikki aikani on mennyt Vekaravaaran uuden talon kimpussa; sukkapuikkojen asemesta olen tarttunut sorkkarautaan, oksasaksiin, tapettiveitseen, iskuporakoneeseen ja muihin yhtä mainioihin puhdetyövälineisiin. Talo ei tule valmiiksi ikinä (onneksi!), mutta koska ipana tarvitsi kipeästi uuden sängyn, piti hetkeksi siirtyä vähän pienempiin askareisiin.


100-vuotias sänkykaunokainen löytyi vekaran mummolan ulkovarastosta, jossa se oli viime vuodet toimittanut hiiriperheen kodin virkaa. Anopin, mieheni ja vekaran kummitädin avustuksella sänky saatiin kaivettua rojun alta, puhdistettua ja kuljetettua läpi Suomen ipanan makuuhuoneeseen. Kaksi kerrosta valkoista kalustemaalia ja tadaa, valmista tuli.

Tai olisi tullut, ellei edellä mainittu kummitäti, joka myös siskonani tunnetaan, olisi puoli huolimattomasti todennut, että miksi et maalaisi sänkyyn jotakin kuvaa, kun olet niin taitava. Kehu + yllytys = toiminta, joten väriliitu käteen ja hahmottelemaan. Sanonpahan vaan, että on varmasti ergonomisesti helpompiakin maalauskohteita kuin pikkuruisen sängyn kuppainen pääty.

 Pöllö näyttää oudolta, koska ipana osallistui maalaustalkoisiin. Visiomme oli hieman erilainen.

Selittelyt sikseen, valitsin kuvitukseksi asioita, joista ipana juuri nyt pitää. Muutaman yön kokemuksella todetaan, että sinne simahtaa ja yhtä levottomasti nukkuu kuin tähänkin asti. Aamulla ukkeli tosin on innoissaan, kun pääsee itse kiipeämään pois sängystään.

Jul 13, 2011

Puutarhatonttu


Onko mitään ihanampaa kuin puolitoistavuotias, joka on päivät pitkät hyvällä tuulella, kujeilee, nauraa ja laittaa kädet korville ja huutaa "ei ei ei", kun äiti laulaa tuutulaulua.

Eipä oo, sanon minä.

Jatkamme ihmistaimen kanssa lomailua villiintyneessä puutarhassamme. Nauttikaa, levätkää, kerätkää voimia. Ja syökää mansikoita, paljon mansikoita.

Jul 4, 2011

Kauniita unia

Lennä pieni poikani, lennä!

Vekaralla on onnenpäivät: päiväkoti on kiinni ja vanhemmat töissä! Yksin hän ei sentään oo kotona, vaan seuraksi on saatu isovanhempia erilaisilla kokoonpainoilla. Joten herkkuruokia, loputonta leikkiä ja aikuisia, joita voi juoksuttaa mielensä mukaan. Voiko sitä pieni poika enää enempää toivoa?

Vekaravaaran väki on muuttanut uuteen kotiinsa ja vekara rakastaa isoa pihaa ja sen mukana tullutta uutta isoveljeään, 3 vuotta, yli kaiken. Iltaisin nukkumaan meno on ollut melkoista tappelua, mutta voi miten suloinen hän sitten on, kun vihdoin leijailee höyhensaarille <3

Jun 25, 2011

Että näin.

Kyllä on tatuoinnit hienoja, tuumasi vekara taas eilen kun itseään taiteili.

Jun 9, 2011

Puolitoistavuotias, melkein


Ipana kävi 1,5-vuotis lääkärineuvolassa. Iskän raportin mukaan ipana oli selvinnyt palikkatestistä kunnialla, ja vauva-ajan karsastuskin oli silmistä hävinnyt.

Lääkäri kyseli, että piirtääkö ipana kovasti kotona. Iskä siihen, että joo, seiniin, lattiaan ja itseensä. Lääkäri katseli hetken tatuoitua iskää ja totesi: sinäpä et siihen paljon voi sanoa.

Siinä hyvät uutiset.

Ipanalla on kolmas korvatulehdus kuukauden sisään. Tai sitä yhtä ja samaa se on koko ajan, kun antibiootit eivät tehoa eikä vekaran maha kestä niitä, mistä olis apua. Kokeillaan nyt vielä yhtä lääkettä ja aletaan henkisesti valmistautua korvien putkitukseen. Aivan fantastista olla ekaa viikkoa uudessa duunissa, kun nukun yöt puolen tunnin pätkissä. Onneksi työ on mielenkiintoista ja työkaverit ihania, joten yllättävän hyvin jaksaa.

Samalla pyydettiin vesirokkorokoteresepti. Kesälomaohjelmassa siis sitä. Ei pysty olemaan kahta viikkoa pois töistä, jos sekin tauti vielä iskee.

Jun 3, 2011

Juhlahetkiä


Vekaran päiväkodissa vietettiin kevätjuhlaa. Vekara päätti jättää esiintymisen muille ja leikki Hämä-hämä-häkkiä ja Piiri pieni pyörii -laulua isin ja äidin jaloissa - kunnes hoitaja lausui taikasanat "kuka esittäisi täti Moonikaa. Vekara singahti ennätysvauhtia suoraan takarivistä piirin keskelle, hyppäsi hameeseen ja alkoi veivata. Nauratti muutamaa muutakin kuin isiä ja äitiä.

Olen toistuvasti valittanut huonoista öistä ja epätoivoisista yrityksistä niiden parantamiseksi. Perjantain vastaisena yönä ipana heräili parin tunnin välein ja olin suhteellisen onnellinen, kun sain tuupata nahkavekkarin mummolaan viikonlopuksi. Pahoittelin isovanhemmille tulevia silmäpusseja, mutta mitä hullua, vekara nukkuikin yöt läppeensä heräämättä ja aloitti aamunsa vasta hieman ennen yhdeksää.

Tämän kuultuaan äiti ja isi lausuivat ipanastaan muutaman valitun sanan, julkaisukelpoisin lienee muotoa "kotona on sit ihan turha vinkua yöllä maitoa". No vinkui hän tietenkin, mutta tyytyi veteen ja nukkui paremmin kun aikoihin.

On se mummola vaan ihmeellinen paikka.

May 22, 2011

Kaapin ovi 1 - 0 vekara


Vekaran tarhassa pidettiin kevään vasu eli varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu. Kuten kuvasta näkyy, tarhassakin on todettu, että vekara on sangen vilkas - kun oikein kovaa juoksee, niin aina välillä vähän kopsahtaa. Tällä kertaa testattiin kaapin oven kestävyyttä; ovi kesti, vekaran silmäkulma ei.

Vekaran omahoitaja kehui ukkelia joka tapauksessa päiväkodin ihanneasiakkaaksi: hän on sopeutuvainen, reipas ja usein miten hyvän tuulinen. Hän on vilpertti, mutta ei riehakas (tervetuloa tarkistamaan tilanne kotona!), tottelevainen (kts. edellinen) ja voimakastahtoinen, mutta ei tulisen tempperamenttinen (ha! senkin filmaaja!).

Vekara pärjää hoidossa hyvin ja on motorisesti niin taitava, että hoitajilta meinaa välillä unohtua, miten pieni mies vielä onkaan. Hän nukkuu hyvin ja syö hyvin - jos ruoka on riittävän mausteista. Vekara rakastaa kujeilua, piilosilla olemista ja Nella-tyttöä, jonka kanssa heillä on ihan omat leikit. Puhetta vekara tuottaa tauotta, tosin muu maailma ei vielä ole oppinut häntä ymmärtämään.

May 11, 2011

Liikuttunut täti

Eilen oli sangen jännittävä päivä: minusta tuli täti! Tai sedän vaimo, mutta ei kai se niin tarkkaa ole.

Sain uutisen lentokoneessa juuri ennen matkapuhelinten sulkemiskehoitusta. Pienen pieni mies syntyi minun kyynelehtiessä turvatarkastuksessa matkalla ensimmäistä kertaa ulkomaille ilman omaa pientä miestäni.

Lapsen syntymä on mystinen juttu. Jotenkin sitä tajuaa elämänsä muuttuneen peruuttamattomasti, mutta muutoksen suuruus ja totaalisuus valkenee vasta viikkojen ja kuukausien kuluttua.

Äidin elämässä on ihan normaalia kyynelehtiä turvatarkastuksessa kolmen vuorokauden eroa lapsosestaan. Äidin rakkaus on niin vahva, että vaikka kiukutteleva vekara tekisi mieli tiputtaa ikkunasta pihalle, äiti ei epäröisi hetkeäkään uhrata itseään lapsensa puolesta. Äidin sydän on niin auki, että se haluaisi kuivata kaikkien maailman lasten kyyneleet ja sulkea heidät suojaisaan syliinsä.

Pienen ihmisen ensimmäisestä päivästä alkaa päättymätön matka. Se kietoutuu osaksi sukujen saagaa, mennyttä ja tulevaa elämää. Yhdestä tulee äiti, toisesta täti ja meidän vekarasta serkku.

Yritän muistella vekaran ensimmäisiä päiviä. Mielessä on kuitenkin vain lähtöaamun hetki; pieni sileä niska, jonka tuoksua äiti salaa nuuhkaisee päiväkodin pihassa. Vekara vilkuttaa hiekkalaatikolta, mene jo äiti, kyllä täällä pärjätään.

Hei hei vekara ja sen iskä, pian äiti tulee taas kotiin. Rakastan teitä niin kovasti!

May 5, 2011

Äitiä ketuttaa

Laskin eilen, että tänä vuonna on ollut kolme viikkoa, jolloin ipana ei ole ollut lainkaan sairas. Kolme! Siihen kun lisätään hampaiden teon tuska sekä kaikki flunssat, oksennustaudit ja keripukit, jotka me vekaran vanhemmat olemme sairastaneet, niin ihan hirveän monta päivää ei olla koko perhe oltu yhtä aikaa terveenä.

... Arvasittekin varmaan: taas meillä sairastetaan *?"!!/%

Sekin ketuttaa, että ipana heräilee taas tunnin välein yöllä. Oppiiko se ikinä koskaan milloinkaan nukkumaan?!

Jep jep, äiti on nyt vähän väsynyt. Jostain se on kuitenkin huumori revittävä, vaikka sitten ipanan tukasta. Kattokaa nyt :D

Apr 29, 2011

Mun ja sun elämä

Mun elämä on semmosta, että jos vekara tarvii uudet housut, niin todennäköisesti voin lähipäivinä mennä kauppaan ja ostaa sille uudet housut. Kohta se tarvii isomman sängyn, ja sitä varten oon surffaillut antiikkiliikkeiden nettisivuilla. Kun se sairastuu ja terveysasemalle ei saa aikaa, vien sen yksityiselle, jos on kiire.

Niinpä ajattelin, että koska vekaran vanhoista vaatteista kirpparimyynnillä saatavat muutamat eurot eivät ole mulle mitenkään välttämättömiä, voisin saman tien lahjoittaa ne jollekin toiselle pienelle pojalle. Semmoselle, joka ilman vekaran vanhoja pöksyjä olis ehkä kokonaan ilman pöksyjä. Otin yhteyttä Hope-yhdistykseen ja ryhdyin kummiksi.

Idea on yksinkertainen: yhdistys etsii just mulle sopivan kummiperheen, jolle henkilökohtaisesti pari kertaa vuodessa vien vekaran vaatteita ja leluja. Välillä yhdistys lähettää myös erikoispyyntöjä, joiden toteuttamiseen valjastan muutkin äiti-ystäväni. Voiko hyvä mieli tulla enää helpommin?

Auttamisen ilolla on myös kääntöpuoli - Suomen toinen todellisuus. Ei oo helppoa joutua silmätysten perheen kanssa, joka syö lattialla siksi, että ei oo vara ostaa yhtään tuolia kotiin.

Äitiys näköjään muuttaa ihmistä, tai ainakin minua. Oon aikaisemminkin yrittänyt auttaa, mutta nyt on pakko tehdä jotain. Koska haluan. Koska siitä tulee hyvä mieli. Koska en voi enää vain katsoa vierestä. Pisara meressä, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään.

Jos sinä haluat auttaa, katso vaikka Hopen Facebook-sivulta, mitä voisit tehdä.

Aurinkoista vappua!

Ipanan elämää kannattelevat monet rakastavat kädet. Yhdet niistä kuuluu mummulle ja toiset papalle <3

Apr 25, 2011

Kun lapsi ei syö

Mitä sitä tekis, kun lapsi ei syö? Pitäiskö olla huolissaan, soittaisko lääkäriin? Vai yrittäiskö olla välittämättä ja oottaa rauhassa päivää, kun ipana suostuu taas avaamaan suunsa?

Vekara on vuoden täytettyään ollut syömisen suhteen melkoinen takinkääntäjä. Välillä hän syö aikuisen miehen annoksia pastaa ja sitten taas ei päiväkausiin mitään. Pääsiäisen aika on ollut melkoinen pohjanoteeraus, ukkeli on elellyt maidolla ja muutamalla lusikallisella puuroa, perunan puolikkaalla ja banaanin palasella päiväkausia.

Googlessa hakusanat "kun lapsi ei syö" tuottaa 614 000 osumaa. Emme taida olla ongelmamme kanssa yksin. Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta löytyi järkevän oloinen artikkeli, täytynee kiinnittää huomiota ainakin siihen, ettei ruualle tarvitse tulla kesken leikkien ja lopettaa ruuan (ja herkkujen!) tuputtaminen vekaralle.

Virtaa vekarassa on joka tapauksessa kuin pienessä kylässä. Tänään ipana, 1 vuosi ja 4 kuukautta, opetteli ajamaan ruohonleikkuria.

Apr 20, 2011

Lääh puuh

Eräänä aamuna vekara heräsi ja kiukku oli yön aikana hävinnyt tiehensä. Nyt kelpaa taas seura ja leikit, ja ukkeli on oma aurinkoinen itsensä. Äiti ja isi kiittää. Toinen koirista sai tietysti heti perään kolme päivää kestäneen ripulin, mutta onhan se kiva pestä lattiat ja matot kahdesti päivässä [/sarkasmi].

Vekaravaarassa riittää juuri nyt kovasti vilskettä tulevaan muuttoon valmistautuessa. Kohta meillä on ihan oma talo! Eilen käytiin kurkkimassa lumen alta paljastuvaa pihaa, ja oi voi, melkoinen satumetsä siellä meitä odottaakin: Sammaleen halkaisemia pihakiviä, vanhoja kuusia, joiden maata viistävät oksat muodostavat maailman parhaita piilopaikkoja pienille pojille ja riittävästi sileää nurmea hiekkalaatikolle, leikkimökille ja pienille puutarhatuoleille.

Kesää odotellessa on hyvä vaikka syödä vähän jugurttia. Vekara näyttää mallia. Aurinkoista pääsiäistä!

Apr 7, 2011

Känkkäränkkä hymypoika

Vekaraa on viime päivinä kiukuttanut oikein olan takaa. Ruoka ei maistu eikä muutenkaan mikään oikein kelpaa*. Olemme epäilleet syyksi keuhkoputkentulehduksen jälkimaininkina tullutta kovaa yskää sekä yleistä ketutusta, joka liittyy johonkin vaiheeseen**.

Toissapäivänä ipana puraisi isäänsä sormesta, joten älysimme kurkata suuhun. Eikä ihme, että vähän kiukuttaa: tyyppi on viikossa puskenut poski- ja kulmahampaita oikein sarjatyönä. Bless him ja bless Panadol, joka ei auta yleiseen ketutukseen, mutta helpottaa ikenien kutiamista.

Se siitä, tässä kurkkaus ipanan 1-vuotis kuviin. Kaikki kunnia Petra Rothille, suosittelen!


* Poikkeuksen muodostaa päiväkoti, jonka pihaan saapuminen saa ipanan naaman näkkärille.
** Lapsiperheessä yleisimmin käytetty sanonta on "Se on varmaan joku vaihe". Vaiheita onkin kätevästi ihan koko ajan ja joka lähtöön - esimerkiksi nyt elämämme "vaihetta", jossa ipana kuvittelee, että kaikki ihmiset ja tavarat ovat olemassa vain häntä varten. Kuullostaako hauskalta? Koitapa selittää 1-vuotiaalle, miksi leivänpaahdinta ei saa vetää perässä ympäri asuntoa.

Apr 2, 2011

Erilainen lauantai

Aamun lehti alusta loppuun yhdellä istumalla.
Päivä kaupoissa.
Lounas ravintolassa.
2,5 tunnin päikkärit.
Pitkä lenkki koirien kanssa.
Leffa.
Rauhallinen sauna.

= Lapsonen yökylässä mummolassa. I-h-a-n-a-a-a.

Mar 26, 2011

Kebabmies


Terveisiä Istanbulista, jossa pieni mies sai ihan ensimmäisen oman ravintola-annoksensa (Pasta Napolitana) ja oppi rakastamaan kanakebabia. Appelsiini sen sijaan oli ensikertalaisesta hieman arveluttava, kuten kuvasta näkyy :D


Valjaat olivat todella kätevät ja kirvoittivat hymyn useimpien vastaantulijoiden kasvoille. Lämpimin suosituksin siis.


Yritän pikapuolin saada Halpamatkojen puolelle pidemmän matkakertomuksen kuvineen. Tahtia hieman hidastaa ipana, joka on vatsataudista toivuttuaan saanut tautibingossa keuhkoputkentulehduksen. Viime yö vietettiin vaihteeksi Lastenklinikalla ja nyt toivotaan, ettei tarvis enää mennä takas. Uskomatonta tää sairastelu, yökyläreissua mummolaan jouduttiin siirtämään jo toistamiseen, kun ipana on koko ajan kipeänä. Kesää ja lämpimiä kelejä odotellessa.

Mar 21, 2011

Jauhopeukalo vauhdissa

Päivänä muuan oli taas epäilyttävän hiljaista; syykin selvisi pian:

YouTube Video

- Posted using BlogPress from my iPhone

Mar 12, 2011

Vekaravaara Fashion s/s 2011

Aurinko kutkuttelee nenänviertä jo sen verran lämpöisästi, että Vekaravaarassa on hankittu täydennystä pienen herran garderoobiin.

Lindexistä ostettu kevättakki pääsee testiin jo ensi viikolla, kun perheemme suuntaa kevätlomalle Istanbuliin. Kenkiä ei tähän hätään tarvinnutkaan hankkia, kun varastossa on kummipojaltani saadut mainiot Reiman goretexit. Niillä pärjätään vielä ainakin muutama viikko.

Välikausihaalariksi oli tarkoitus tilata PomPoxin alesta tämä...

... mutta ai jai, tästä kuosista tulee kyllä migreeni. Mutta vinkkinä siis teille, jotka etsitte edullista haalaria, kannattaa vilkaista linkkiä.

Päädyin sitten hyvillä vedenpito- ja kestävyysominaisuuksilla varustetun CupCaken välikausihaalarin.



Me likes. Posti toi eilen myös edellisessä merkinnässä mainitsemani turvarepun. Se on kyllä mainio, herättää varmasti positiivista huomiota lentokentillä, turuilla ja toreilla. Lupaan kuvia, kun reppu on tositoimissa.

Mar 5, 2011

Vekara valjaissa

Vekaravaaran väki on lähdössä kahden viikon kuluttua talvilomalle Istanbuliin. Juuri kun tällä viikolla sopivasti tilille kopsahti rahaa matkavakuutuksesta edellisen ei-niin-onnistuneen lomailuyrityksen jälkiseurauksena, on hyvä aika hankkia muutamia välttämättömyyksiä pikkuherran matkavarustukseen.

Sanokaa mitä sanotte, mutta heräsin yhtenä yönä yltä päältä hiessä painajaisesta, jossa ipana oli ottanut jalat alleen ja hävinnyt turkkilaisen basaarin sokkeloihin. Siltä makaamalta päätin, että ipana tarvitsee valjaat.




Hattentatin myymä turvareppu näyttää hauskalta, mutta ehkä pehmoeläin selässä ei oo kaikissa tilanteissa maailman kätevin juttu? Toisaalta käyttäjäkokemukset noista repuista ovat hyvin mairittelevia.

Toinen ääripää näyttäisi olevan turvavyön näköinen ankea systeemi, joita on tarjolla useammallakin merkillä. Hmm, vaikea valinta. Auttakee joku, jos ootte valjaita hankkineet!

Mar 3, 2011

Omaa aikaa

Olenko muistanut leuhkia, että mulla on nykyään säännöllisesti omaa aikaa. Vuosi siinä meni, mutta näin on, kaksi tuntia joka viikko!

Maanantaisin työpäiväni alkaa vasta puolen päivän maissa. Ipana sen sijaan pitää viedä päiväkotiin viimeistään kymmeneltä, että hän ehtii mukaan aamupäivän ulkoiluun ja lounaalle. Joten mulle jää siinä luppoaikaa, jonka voin käyttää ihan miten lystään.

Useinmiten menen salille (aattelin, että sen vois kyllä lopettaa, kun oon käynyt jo ainakin viidesti, eikä mun lihakset oo kasvanu yhtään!), toisinaan taas vaeltelen kaupoissa ihan vaan siitä ilosta, että voin. Joskus käyn yksin lounaalla tai kahvilassa juomassa maailman isoimman kermavaahtokaakaon.

Kyllä on asiat mallillaan.

Kirjoittaja huomauttaa, että viljelee teksteissään mielellään huumoria.




Naapurin kissakin olis halunnut tänään päiväkotiin.

Mar 2, 2011

Lapsen maailma

Jos vekara saisi päättää, hän käyttäisi kaikki päivänsä siivoamiamiseen. Luutut, mopit ja ennen kaikkea imurit, niitä hän rakastaa yli kaiken. Aamulla ensimmäisenä hän avaa silmänsä, alkaa hurista ja kaivaa komerosta imurin. Illalla viimeisenä sanomme imurille hyvää yötä ja laitamme sen yöksi lepäämään.

Kaikista parasta taaperon itsensä mielestä olis, jos hän sai imuroida nakupyllynä ilman vaippaa. Ehkä hänestä tulee alaston siivooja, vähän niinku Jamie Oliver on alaston kokki?

Kysymys kuuluu: miten säilytämme asian tilan tällaisena sanotaan seuraavat 20 vuotta? Mua ei haittais yhtään, vaikka vekara hoitais kaiken meidän talossa tapahtuvan siivouksen.

Feb 24, 2011

Blessed

My written English is poor but since I don´t speak any Turkish, I must write in English anyway. Bu sizin için, Cisil.

Sometimes in life I feel so blessed with all the things I have: my beautiful home, my loved Hubbie and the little Toddler, my sunshine. Top of all that, comes days like this.


I came home from work, freezing and tired. I curled up to säkkituoli (what the hell is "säkkituoli" in English?) with the Baby and we read he's favorite animal book. World stops, we are in no hurry.

Just when I think I could not be any happier, I read comments from my other blog. And there is this reader from Turkey, Cisil, doing everything in her power to make us feel welcome on our holiday to Istanbul. An Angel she is, really is.


Not to be too sentimental, I must tell you: feeling so happy I decided to make a BIG cup of hot chocolate with marshmallows, whipped cream and chocolate syrup. BIG mistake. Not feeling so good anymore :P













Feb 15, 2011

Feb 13, 2011

Sateenkaaren väreissä

Kuva ei tosiaankaan kerro kaikkea, mutta tämän verran se paljastaa:


Arvatkaa sata kertaa, onko jätkä oppinut kolhuistaan? Ei. Ei vähääkään. Oh joy.

Feb 12, 2011

Jäniksen vuoden ensiloikkia

Rain check sorryy.. täällä ollaan! Päivät juoksevat viestikilpaa toistensa perässä, eikä bloggaamiselle tunnu olevan aikaa eikä paikkaa. Perjantaisin olen edelleen ipanan kanssa kotosalla, mutta ainakin eilen hän oli niin kovasti uhmatuulella, että en saanut edes leipääni syödä saati istua koneelle. Tänään on onneksi ollut paljon hauskempaa, kun Vekaravaaran väki kävi ystäväperheen kanssa lunastamassa ipanan synttärilahjakortin HopLoppiin. Suosittelen kaikkia lapsellisia kokeilemaan, mainio lahjavinkki myös kaikille alle kouluikäisille kummilapsosille ja sen semmoisille.

Vekara on melkoinen yhdistelmä täydellistä itsesuojeluvaiston puutetta ja rasavilliä luonnetta, mistä todisteena on sini-violetti-musta-keltainen otsa, jonka ipana on viime päivinä toistuvasti onnistunut kolhimaan kaatumalla / tippumalla / lyömällä johonkin. Yritän huomenna napata todistusaineistoa - tosin ensi viikolla on virallinen yksivuotiskuvaus, että tuleepahan ikuistettua ainakin viimeistään silloin.

Muuten valtakunnassa kaikki ennallaan: ipana opettelee kovaa vauhtia syömään itse, onnistuu pissaamaan pottaan jo monta kertaa päivässä, käy mielellään päiväkodissa, rakastaa lumikolan kyydissä istumista, leikkii imurilla aamusta iltaan eikä edelleenkään osaa nukkua öisin.




Torstaina satoi taas lisää lunta. Leikin iPhoneni Hipstamatikilla matkalla päiväkotiin, tässä vähintäänkin outo lopputulos.

Feb 6, 2011

Uusi blogi!

Vekaravaaran väki on perustanut uudelle kodilleen oman blogin. Jos olet kiinnostunut remontoinnista, omituisesta kommuunikokoonpanostamme tai muuten vaan tirkistelynhaluinen, toivotamme sinut tervetulleeksi Pitkän koiran majataloon!

Jan 28, 2011

Arjen ylistys

Mitä sekin kertoo tästä elämästä, että pidän laukkua aina pakattuna niin, että voimme nopeasti lähteä sairaalaan ja jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Aika surkiaa, mutta silleen vekaralle on tuppautunut ensimmäisen vuotensa aikana käymään.

Taas meillä sairastetaan. Toissayönä kuume nousi lähelle 39 astetta, viime yönä mentiin jo neljässäkympissä. Vilunväristyksissä tärisevä pikkuinen oli sydäntä raastava näky. Kovalla lääkitsemisellä kuume saatiin kuitenkin laskemaan, tämän aamun lämpötila 36,5. Just.

Pikakuume olikin mukavaa vaihtelua viime viikon oksentamiselle, toissaviikon flunssalle ja sitä edeltäneelle viikolle bangkokilaisessa sairaalassa.

Ahkerassa sairastamisessa on se hyvä puoli, että pysyy tavallinen arki arvossaan. Kun nukkuu viikon sairaalan varamajoituksessa, itkee lapsensa puolesta ja toivoo, että tauti menisi helevettihin ja vähän äkkiä,  mikään ei oo niin ihana, kun aamupuurot pöydälle levittävä sukkia linkoava ja kirjat repivä taapero.

Toimii myös parisuhteen piristäjänä. Se on sitä suurinta rakkautta, kun puoliso lähettää keskellä yötä olohuoneeseen patjalle nukkumaan ja jää itse valvomaan sairaan ipanan kanssa, ja jaksaa silti vielä aamulla hymyillä ja halata. Se on sitä mitä ei vaihtais mihinkään, kun tietää, että tässä ollaan ihan samassa veneessä, jonka henkilökunnasta pienin on kaikista tärkein. Ja joskus, jos ipana sattuu nukahtamaan ajoissa, kaivetaan esiin megaluokan irtokarkkipussi, syödään itsemme sokerihumalaan sohvalla maaten, rapsutellaan koiria korvan takaa ja kuiskataan: "oot mulle rakas".

Jan 26, 2011

Päiväkotielämää

Pakkasaamuna päiväkotimatkalla

Vekara on toista viikkoa päiväkodissa yksikseen ja arki rullaa jo melko mainiosti: enää ei tarvi itkeä keskellä yötä sen paremmin kuin päivällä hoidossakaan. AaaAaaaAaaaltoja! Oomme onnistuneet pitämään hoitopäivät melko lyhyinä, en tiiä tajuaako ipana sitä mutta onpahan ainakin vanhemmilla parempi mieli.

Täytyy sanoa, että elämä on piirun verran helpompaa, kun ollaan taas molemmat töissä ja ipana päiväkodissa. Itselleni jää esimerkiksi kaksi kertaa viikossa reipas tunti omaa aikaa aamuisin, minkä aion käyttää uimahallissa, kuntosalilla ja tankotanssistudiossa.

Iltaisin ja viikonloppuna ipana pitää vanhempansa melkoisessa otteessa ja kiukuttelee pois kaiken sen, mikä päivän aikana hoidossa patoutuu. Noooh, oottelemme tilanteen rauhoittumista (tai viemme lapsen mummille hoitoon, hah!).

Jan 22, 2011

Hyrskyn myrskyn

Stop radio silence, naaaau. Pahoittelut mykkäkoulusta, Vekaravaarassa on viikon aikana pantu hyrskyn myrskyn ainakin yksi - kaksi - kolme - kuusi elämää, eikä siinä rytäkässä ole ehtinyt paljon koneella istuskella.

Tärkeimmät asiat yksi ja kaksi, vekara aloitti virallisesti päiväkodissa tällä viikolla ja vekaravaaralaiset ostivat yhdessä Neiti Kardemumman perheen kanssa oman kodin. OooOooOooOooOoooooO!

Ipana on pärjännyt yksin tarhassa kaiketi ihan hyvin, hän jää hoitoon reippaana ja eikä kiirehdi pois, kun noutaja iltapäivällä saapuu. Eniten on ilmeisesti ahdistanut lounasaikaan, kun väsy painaa kovasti, itsekseen syöminen ei meinaa onnistua ja ruokana on sellaisia kummallisuuksia kuin kalapuikkoja ja lihasoppaa. Uudet kaverit ovat kivoja, mutta muutos on suuri ja jännittävä - tämä kostautuu joka yö yhden ja neljän välissä tunnin-kahden itkeskelynä. Ipana ei oo oikeastaan edes hereillä, mutta voin vakuuttaa, että isi, äiti ja koirat ovat. Tulkaa vaikka kattomaan meidän silmäpusseja.

Päiväkodista päästääkin näppärästi puistotien yli toiseen asiaan eli Vekaravaaran taloon! Palaan asiaan vielä tuhat ja yksi kertaa,  mutta long story short: kesäkuun alussa pääsemme muuttamaan lähes 75 vuotta vanhaan omakotitaloon, jossa on ihan puutarha, narisevat lattiat ja satumetsä takapihalla. Alakerran asuntoon muuttaa  vekaran kummien perhe, voi onnea ja autuutta.

Viikko on ollut aamusta iltaan synttärivieraita, kiinteistövälitystä ja pellehyppyjä sohvalta, joten suonette anteeksi, että poistun makamaan sohvalle kera sisustuslehtien.

Ihanaa viikonloppua!

Jan 16, 2011

Synttärit, osa 2



Meillä oli ihanat synttärit! Paljon rakkaita ihmisiä, valtavasti syötävää, pieniä mukavia lahjoja.

On niin kiitollinen olo; ystävistä, lapsesta, miehestä, kodista. Lisää tällaisia päiviä, kiitos.

Jan 8, 2011

Sua tarvitaan


Vietin pitkän tovin puhelimessa ystäväni Terry Lockhartin kanssa, joka pyörittää suomalaisin lahjoitusvaroin kahta lastenkotia Mindanaolla Filippiineillä.Vuosittainen avustusmäärä on noin 25 000 euroa, jolla saadaan koti, ruoka, koulutus ja terveydenhuolto parille-kolmellekymmenelle lapselle - vähän toista, kun isoilla järjestöillä, sanoisin.

Lastenkodissa on viime viikkoina myllänyt flunssa-aalto, ja moni lapsi on joutunut käymään lääkärissä. Lisäksi oma kummilapseni Dylan, 4, oli jouluviikon tipassa sairaalassa vatsataudin takia - ihan niin kuin meidänkin vekara. Sillä erotuksella, että vekaran sairaalalaskun maksaa vakuutus, Dylanin ja muiden lasten laskuun saadaan toivottavasti rahaa Suomesta. Toistaiseksi laskua varten on otettu lainaa pankista. Miettikääpä sitä.

Lisäksi lastenkotiin on ensi viikolla tulossa kaksi uutta asukasta, 7- ja 9-vuotiaat lapset, joiden 28-vuotias äiti kuoli joulun jälkeen syöpään. Isällä ei ole mahdollisuutta huolehtia lapsista. Uusia kummejakin siis tarvitaan.

En tykkää saarnata, mutta toistan sen, mitä sanoin vekaran ollessa sairaalassa: jos sulla on yhtään ylimääräistä rahaa, nyt sitä tarvittaisiin. Teitä lukijoita on niin paljon, että euron lahjoituskin on merkittävä, kun ne kerätään yhteen.

Voin henkilökohtaisesti taata, että raha menee perille lyhentämättömänä ja kaikkien sääntöjen mukaan. Avustustyötä koordinoi Koti katulapselle ry.

Heitä!

Olohuoneesta kuuluu vallan kova nauru, taapero siellä kiljuen komentaa mummua, joka nauraa kaksin kerroin lattialla. Mummun avustuksella vekara oppi eilen ensimmäisen selkeän sanansa, joka on... (jännitymusiikkia) ... "heitä". Mitä ihmettä?! Ei sitten äitiä, ei isiä, ei ruokaa, ei väsy vaan heitä. Sana liittyy ilmeisesti leikkiin, jossa vekara istuu pyykkikorissa ja nakkelee vaatteita mummulle pestäväksi.

Kun puhekone nyt saatiin käyntiin, sanoja putkahtelee melkoisella vauhdilla. Naurusta ei ollut tulla loppua, kun vekara tarttui mummua käteen ja sanoi selkeällä äänellä: päivää päivää. Aamun ipana aloitti tervehtimällä meitä muita: äiti, isi, tutti.

Ykkössynttäreitä ei juhlittu sen suuremmin vielä, ipana kun on taas vaihteeksi sairaana, tällä kertaa flunssassa. Ja äitiä ja isiä väsyttää, kun yöt hoivataan yskivää potilasta. Tasan ei käy onnen lahjat maailmassa, parturini jutteli, että ei muista koskaan joutuneensa erityisesti valvomaan lastensa kanssa. Teki mieli sanoa, että no kivat sulle, minä oon ollu koko vuoden ihan koomassa eikä helpotusta näy. Siinä väri päässä istuessa mulle kirkastui miksi joillakin on useampia lapsia - ehkä ihan kaikki ei nuku vuotta kahden tunnin pätkissä?

Tänään joka tapauksessa syödään kakkua! Tämmösiä me ipanan iskän kanssa eilen väkerrettiin:










Jan 4, 2011

Synttäreiden aatto

Vuosi sitten tähän aikaan minulle alkoi pikku hiljaa valjeta, että odotettu, kaivattu ja rakastettu lapsosemme on ihan totta tosiaan tulossa pian maailmaan.

Harri teki pitsaa, jotta jaksaisimme tulevan yön koitoksen. Kanaa, tuoretta ananasta ja pinjansiemeniä. Haukku, haukku, supistus. Haukku, haukku, supistus. Muistan maun kuin olisin juuri äsken tsippaillut ympäri ruokapöytää.

Illalla televisiosta tuli Taistelutoverien seitsemäs jakso. Päätin, että katson sen ja vasta sitten lähdemme sairaalaan.

Koko maa oli valkoisena sakeana tuiskuttavasta lumesta. Aamuyön pakkanen kirkasti ilman. Hämärän hyssyssä syntyi taikatalven ihmepoika, rakkaimpamme räkänokka, joka juuri nyt juoksee pitkin mummolan olohuonetta ja nauraa mennessään.

Tämä on viimeinen kirjoitus, jonka tunnisteena on "vauva-aika". Mikä vuosi tämä onkaan ollut! Rankempi, rakkaampi, surullisempi ja onnellisempi kuin olisin koskaan osannut kuvitella.

Huomenna hän täyttää vuoden. Vauvasta tulee taapero. Tukka hulmuaa ja seikkailu jatkuu.