Dec 25, 2010

Oikiaa ruokaa

 Ei tartte auttaa! Haluan syya ite :)

Vekaran eka matka Kaakkois-Aasiaan ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta bangkokilaisesta sairaalasta paastyamme loma on jatkunut mallikkaasti Kuala Lumpurissa.

Kuala Lumpur on meille yksi koti monien joukossa, joten siksi sopii erityisen hyvin, etta ipana viettaa ensimmaista jouluaan juuri taalla. Meita oli eilen jouluillallisella kymmenen henkea, mukaan lukien vekaran isovanhemmat, sedat ja isotati ja -seta (jotka eivat ole ensinkaan niin ikaloppuja, kuin nimitys antaa ymmartaa!). Ruoka oli niin suomalaista kuin se taalla on mahdollista, kinkkua ja rosollia ja laatikoita, muun muassa. Kuusikin on, ja viinia. Kaikki muu olikin sitten ihan toisin kuin Suomessa, lamminta on melkein 35 astetta (60 astetta ennemmain kuin mummolassa!!), eika joulupukkia nakynyt - hyva niin, silla esitimme ennen joulua vienon toiveen, etta ipanalle ei hankittaisi hirveita maaria leluja jo valmiiksi ahtaaseen kotiimme.

Hassua juttu, taalla maailman toisella laidalla, kovasta vatsataudista toipuessaan, ipana paatti lopettaa vauvanruokien syomisen. Soseen tarjoaminen saa ipana suun tiukasti suppuun ja voluumin kaakkoon - ipana haluaa oikeaa ruokaa! Jouluruoka, samoin kuin kananpaloilla hoystetty kiinalainen riisipuuro sen sijaan avaa suun ammolleen ja saa vekaran hymisemaan tyytyvaisena.

Iso poika, melkein vuoden jo. Kotona odottavat ekat synttarit ja uusi paivakoti. Ensi vuodesta on tulossa jannittava, ja toivottavasti myos henkisesti vahan vahemman raskas kuin kulunut vuosi.

Joka tapauksessa, mukavaa joulun jatkoa, toivottaa Vekaravaaran jengi

Dec 14, 2010

Bruum, bruuum...


Hyvät matkustajat, kiinnittäkää turvavyönne, nyt lähdetään seitsemän tunnin automatkalle kahden aikuisen, kahden koiran ja yhden ipanan kanssa. Tehkää olonne mukavaksi, avatkaa äänenne matkalauluja varten ja valmistautukaan venyttämään pinnaanne täältä kuuhun ja takaisin.

Lähtöaikamme on optimoitu päiväunien, sääolojen ja ipanan henkilökohtaisen mielialapuntarin mukaan tapahtuvaksi kello 9.45. Ja sitten mennään.

Auto kaartaa pitkin lumisia teitä Pohjanmaalta Helsinkiin. Iloksenne raportoin, miten vaaperon kanssa sujuu.

9:50 Ipana juo maitoa ja nukahtaa viidessä minuutissa.
11:30 Äitin hengähdystauko on ohi, kun ipana avaa silmänsä.
11:35 Päristelemme pikkuautoilla pitkin ipanan jalkoja, edessä istuvan isin hiuksia ja vieressä matkustavan koiran selkää.
12 Ruoka-aika! Sosetta osuu paitsi suuhun, myös koiraan, turvaistuimeen ja äitiin.

12:30 Tauon paikka. Huoltamolla on niin kivoja leluja, että ipana olisi valmis lopettamaan matkanteon tähän. Vaan ei auta, vielä on tietä taivallettavana. Joten..
13 Matka jatkuu.
13:25 Viihdytysvuorossa vaihteeksi iskä, nyt leikitään kylpyankalla, pikku-ukoilla ja kumisella kalalla.
13:50 Ipana alkaa kätistä väsymystään, mutta ei anna unelle periksi. On siis otettava kovat käyttöön eli isi ja äiti alkavat laulaa Piippolan vaaria.

Piippolan vaarilla on lehmiä, kanoja, possuja, kissoja, koiria..

... kilpikonnia, lintuja, hiiriä...

... kirafeja, elefantteja, sarvikuonoja..

... ankkoja, käärmeitä, hevosia, strutseja..

... mummo, Aira Samulin ja Spede..

... kunnes vihdoin 20 minuuttia myöhemmin:

15:00 Vekara avaa silmänsä ja taas päristään ja leikitään autoilla.
15:30 Takapenkin porukka näyttää tältä:

... joten se on tauon paikka taas.
15:50 Matka jatkuisi, jos ipana ei kieltäytyisi istumasta alas. Joten jatkamme leikkimistä parkkipaikalla, kunnes ipana on taas yhteistyöhaluinen.
16:00 Auto starttaa viimeiselle pätkälle ennen kotia.
16:05 Ipana syö isotädin antaman joulukortin...
.. ja repii äidin laskuja.
16:30 Tarvitaan taas Piippolan vaaria.
17:00 Vihdoinkin kotona! Ääni on käheä, mutta mieli hyvä, kun päästiin turvallisesti kotiin. Kiitoksen mummolaan ihanasta viikonlopusta, pian me tullaan taas!


Vekaravaara hiljenee nyt hetkeksi, kun pesue pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa (joita on muuten paljon!) ja suuntaa huomenna joulun viettoon Kaakkois-Aasiaan. Reissun edistymistä voi todennäköisesti seurata Halpamatkojen puolelta.

Dec 7, 2010

Dec 5, 2010

Sydämellisiä sukkia

Ystäväpiiriin on saatu uusia vauvoja, pusuja ja haleja tähdille syttyneille ja pöllämystyneille vanhemmille!

Talvivauva tarvii ennen kaikkea lämpöä ja rakkautta, joten Vekaravaarassa on taas viime aikoina kilistelty ahkerasti sukkapuikkoja. 

Parit sukat menivät jo postiin, yhdet odottavat vielä käyttäjäänsä saapuvaksi maailmaan. Pitkävartisissa villiksissä on käytetty vanhaa ohjetta, jolla on aikanaan tehty villasukat myös omalle ipanalleni. Tarina on ihana, samoin sukat, jotka pysyvät erinomaisen hyvin pienen pienessä jalassa.



Vauvan sukka tarinoineen Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen mukaan, var så god:

Tarvitaan kerä Alpaca lankaa ja sukkapuikot kokoa 2½.


Luo 10 s jokaiselle puikolle ja neulo 12 krs 2o, 2n joustinta.

*Neulo 4 krs nurin, 4 krs oikein, 4 krs nurin ja 12 krs 2x2 joustinta.*. Toista *-*.

Neulo kantalappu 12 krs puikoilla 1 ja 4 ja tee kantapohjan kavennus; jaa silmukat kolmeen osaan niin, että keskellä on 6 ja reunoilla 7 s.

Poimi kantalapun sivuista 7 lisäsilmukkaa ja neulo terän suora osuus: *4 krs puikkojen 2 ja 3 silmukat nurin (jalkaterän päälle) ja loput oikein, 4 krs kaikki silmukat oikein.* Toista *-* 2 kertaa.

Neulo vielä 4 krs päällipuolen s:t nurin ja alapuolen oikein.

Tee sukan kärkeen nauhakavennus: ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset s:t oikein yhteen ja toisen ja neljännen puikon alussa toinen ja kolmas s. kavennus ylivetäen.

Kun jäljellä on 4 s, katkaise lanka ja pujota se 2 kertaa s:n läpi. Päättele langat ja höyrytä sukat kevyesti.

Sukan tarina

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kuukauden ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa heitä vastapäätä istui eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli ilman tossuja palelevaa pientä vauvaa. Niinpä hän oli purkanut valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.
Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.

Omalle ipanalleni halusin mahdollisimman pitkävartiset sukat ja innostuin kokeilemaan millaista palmikkoneuletta syntyy suuresti rakastamastani Reggae Ombre -langasta (vitosen puikoilla). Ihan kivat, vihreäraidallinen väri ainakin on herrrkullinen!



Vaaperosukkien viitteellinen ohje:

Luo 30 silmukkaa, neulo 1 o 1 n -joustinta 10 krs.

Kudo 4 o 2 n -neuletta 5 krs.
6. kerroksella neulo *2 o apupuikoille, 2 o ja 2 o apupuikolta takaisin varsinaiselle puikolle*. Tämän jälkeen 2 n ja toista *-*

Neulo palmikoita kunnes varsi on mielestäsi riittävän pitkä. Ipanan sukassa on 5 palmikkoa.

Tee kantapää ja jatka kärkiosan neulomista siten, että pohja on aina oikein -neuletta ja päälypuoli palmikoita.
Päättele, kun sukka on sopivan kokoinen. Ipanan sukassa pohjan pituus on noin 15 krs ennen kavennuksia.
Viimeistele virkkaamalla pykäläreunus varteen: 1 kiinteä silmukka, kolme ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka samaan reikään ensimmäisen ks kanssa. Ja sama seuraavaan kohtaan. Helppo ko heinän teko!

Lisää ihania villasukkia Täti Moonikan Majatalossa!

Tagit: villasukat vauvalle, vauvan sukan ohje, helpot villasukat vauvalle