May 20, 2010

Kyllä äiti tietää

Huh millainen viime yö oli! Eipä tarvi miettiä, olinko oikeassa allergiaepäilyissäni. Oireet palasivat semmosella rytinällä, että eipä paljon nukuttu. Vekaran nenä meni ihan tukkoon, vatsaan sattui niin että hän oli välillä ihan kippurassa, maito lensi kaaressa syönnin jälkeen ja kakka oli vihreää. Oh nou.

Lääkäri piti asiaa sitä myöten selvänä ja kirjoitti Kelan vaatiman B-lausunnon. Toivottavasti menee läpi, omakustanteisena vekaran allergiamaito maksaa nimittäin 8 euroa litra! Vekara sai myös voimakasta antihistamiinia, joka toivottavasti avaa nenän ja helpottaa muutenkin ipanan oloa.

Joten se on nyt pysyvästi ei maitoa meidän taloudessa. Toivon todella, että oireet helpottavat pian, ei oo kiva kun vekara itkee melkein koko ajan - ollaan aika väsyneitä koko jengi. Jollain aikavälillä pitäis päättää jatkanko imettämistä rajoitetulla ruokavaliolla, mutta mietin sitä sitten, kun saadaan tilanne rauhoitettua ja vähän levättyä.

Seuraava kontrolli lääkärissä on elokuun alussa. Siihen saakka mennään ihan normaalisti ruokakokeiluissa eteenpäin, tänään maisteltiin mustikkaa. Seuraava altistus maidolle tehdään varmaan lähellä vuoden ikää - toivotaan, että yliherkkyys iän myötä häviää.

Onneksi on vaan allergiaa eikä mitään sen vakavampaa kuitenkaan.

May 19, 2010

Ihana kesä

Raskaana ollessani kuvittelin, että lapsen kanssa kotona oleminen on elämän välitila, pysähtynyt hetki, jolloin muu maailma jatkaa menoaan ilman minua.

Onneksi olin väärässä. Koko maailman napa on täällä kotona. Se jokeltaa lattialla ja nauraa ääneen, kun jompi kumpi meistä aivastaa. Lapsen kanssa yksikään päivä ei ole merkityksetön. Auringon noususta auringon laskuun halataan, lohdutetaan, pidetään käsistä ja hymyillään kuin Hangon keksit.

Elämä on tässä ja nyt.

May 18, 2010

Passikuvassa ei hymyillä

Nyt on vekarakin varustettu omalla passilla, ja jengimme on entistä ehompana valmiina uusiin seikkailuihin.

Passikuvan ottaminen sujui ammattivalokuvaajalta ensi yrittämällä, tosin ipana näyttää ihan Alice In Wonderland -leffan Dweedledeeltä - mutta ei se mitään.




Ipana sai perheestämme ensimmäisenä biopassin, joka periaatteessa on voimassa viisi vuotta. Käytännössä passi kelpaa niin kauan kuin vekaran tunnistaa kuvasta, mikä pahimmassa tapauksessa tarkoittaa passin uusimista vuosittain. Päätöksen tekee poliisin mukaan viime kädessä tullimies, joten riskejä kannattaa välttää, ettei jää ns. rannalle ruikuttamaan.

Lapsosen passin hakeminen sujui sangen kivuttomasti, kun varasimme etukäteen ajan poliisin nettisivuilta. Tosin paikan päällä selvisi, että myös jommalla kummalla vanhemmista olisi pitänyt olla passi mukana, ajokortti kun ei kelpaa henkilöllisyyden todistamiseen. No arvatkaa oliko. Ystävällinen virkailija teki äidille henkilöllisyyden tunnistamisen, mikä tarkoitti kymmenen minuutin kuulustelua, jonka aikana piti muistaa ulkoa vanhempien syntymäpäivät, edelliset osoitteet ja muuttovuodet, isovanhempien koko nimet ja miehen henkilöturvatunnus. Muun muassa. Himppasen meinas tuskan hiki nousta pintaan, mutta onnistuin vakuuttamaan, että minä olen juuri minä.

Reissuista enemmän tarinaa matkablogimme Halpamatkojen puolella, sinne vaan lukemaan jos menneet ja tulevat matkat kiinnostavat. Blogiin on taltioitu ajatuksia ainakin Kaakkois-Aasian maista, muutamasta Euroopan kaupunkikohteesta sekä automatkoista Ranskassa ja Italiassa.

May 16, 2010

Kesämies maitokuurilla

Mikä muutos vekarassa on viime viikkoina tapahtunut! Vauvan sisältä on kuoriutumassa esiin varsinainen persoonallisuus, joka nauraa, jokeltelee, seuraa ja seurustelee. Hän tarttuu kiinni koiran tassusta, puristaa ja purskahtaa nauruun. Hän nappaa tutin suustaan, heittää sen lattialle ja odottaa, että isi tai äiti kyykkivät tutin ylös - ja nauraa päälle. Hän odottaa suu auki bataattisosetta ja osaa ilmaista, milloin lusikka tulee liian hitaasti tai liian vauhdilla. Hän rakastaa uimista, vaunukävelyitä ja sitä, kun joku puhaltaa ilmaa pienille kasvoille.

Jos vekara saisi päättää, hän oleilisi nakuna aamusta iltaan. Eläköön mahtaville uv-vaatteille, jonka ansiosta ipana voi kelliä ulkosalla ilman, että tarvitsee pelätä auringossa palamista.







Lähes kuukauden maidottoman díetin jälkeen altistus aloitettiin tänään. Sairaalassa vekara sai puolen tunnin välein Tuttelia, ensin ihan vähän ja viimeiseksi melkein desin. Ipana oli lopulta niin täynnä, ettei ihan koko määrää saatu uppoamaan masuun - altistettavalle annetaan nimittäin sama määrä nestettä oli hän neljä kuukautta tai neljäkymmentä vuotta.

Ihoreaktioita ei tullut, kun ei niitä ole koskaan aiemminkaan ollut - nyt odotan jännityksellä ensi yötä. Altistusta jatketaan kotona siten, että ipana saa kolmesta viiteen desiä Tuttelia päivässä. Vähän huolettaa, että kuinka oma maitobaarini reagoi noin isoon määrään korviketta. Neljän päivän päästä joka tapauksessa jutellaan lääkärin kanssa seuraavan kerran.

Lopuksi vielä hieman statistiikkaa. Vekaravaara-blogia eri kirjoitusasuissa googlataan yli 10 000 kertaa kuukaudessa, ja vakinaisia lukijoita on monta tuhatta. Kiitos teille kaikille, jättäkäähän merkkejä käynneistänne!

May 14, 2010

Uusi ilme

Vekara oppi uuden ilmeen. Alahuulen rullausta seuraa yleensä iloinen nauru.

May 12, 2010

Matkarattaat ja mangomassu

No niin, päädyimme sitten tilaamaan nykyisiin kärryihimme kuljetusboxin sen sijaan, että olisimme ostaneet kokonaan uudet matkarattaat. Piti tätäkin asiaa oikein monta päivää pohtia, vaikka nimen omaan monikäyttöisyytensä vuoksi ostimme alun perin juuri Bugaboot. Oh blimey, ei olla aina ihan niin viisaita, ei.

Tilasin kuljetusboxin BabyCaresta Hollannista, mistä myös rattaat ja turvakaukalo ovat peräisin. Oli muutaman kympin halvempi kuin Suomessa, ja säästöä tuli sitäkin enemmän, kun samaan tilaukseen lähti Tripp Trapp -syöttötuoli. (Oikeasti ei tullut paljon mitään säästöä, kun jotenkin epähuomiossa näppäilin hiirellä ostoskoriin myös heijastinnauhat *klik*, laukkukoukun *klik* ja aurinkokuomun (kuva alla) *klik* - Visa-kortti laulaa Hoosiannaa)





Ihaninta maailmassa on justiinsa nyt kuitenkin vekara, joka juttelee, nauraa käkättää ja kiljuu ilosta aamusta iltaan. Meillä on niin hauskaa yhdessä :D Päivässä on myös uusi ohjelmanumero, syöminen! Ipana oottaa sapuskaa suu auki kuin pieni linnunpoikanen ja söisi arviolta niin paljon, kun äiti suostuu antamaan. Aloitimme viime viikolla varovasti mangososeella ja tänään ruokalistalle otettiin bataatti. Näillä mennään nyt maanantain maitoaltistukseen asti ja katotaan sit, miten jatketaan. Yhtään en osaa sanoa, löytyykö allekriaa, mutta joka tapauksessa ihottuma on kadonnut, pulauttelu vähentynyt eikä maha enää vaivaa öisin. Hip hip huraa!

May 9, 2010

Äitien ikioma päivä

Leikkipuistossa meitä pyydettiin kirjoittamaan ajatuksiamme äitiydestä. Sen kummemmin asiaa pohtimatta syntyi tällainen ajatelma:

Äitiys on iloa pienen pienistä asioista
               väsymystä, jollaista ei voisi kuvitellakaan olevan olemassa
                  ja onnea, joka kantaa yli huonoimmankin päivän

Joten ihastuttavaa äitienpäivää kaikille äideille - oleville, tuleville ja äideiksi haluaville! Erityisterveiset maailman suurimmalle sankarittarelle, omalle äidilleni. Ja tietysti vekaran mummille ja mammalle sekä rakkalle varaäidille, vekaran kummitädille Saaralle!

Vekara antoi äidilleen parhaan mahdollisen lahjan, yli neljä tuntia unta putkeen! Hurraa!

Päivä on jatkunut mukavissa merkeissä, ensin skumppabrunssilla vekaran kummien ja oman kummipoikamme kanssa ja sitten vielä vauvauinnissa, jossa tapasimme myös yhden blogin lukijan. Huimaa, oli mukava kun tulit esittäytymään!


Vekaran ja äiskän ensimmäinen äitienpäivä. Huomaa vekaran mummun tekemät mainiot housut, joissa kuviointina on minun 5-vuotiaana tekemä piirustus kankaalle painettuna :D

May 7, 2010

Neljä kuukautta!

 Nelikuisen uusi harrastus on vauvauinti. Koko perhe suosittelee!

Pikkuinen ukkeli on jo neljä kuukautta! 62 senttiä ja seitsemän kiloa iloa!

Vekara on kova jutustelemaan ja yrittää jo ryömiä. Hän on myös alkanut ottaa kontaktia koiriimme ja juttelee ja seurailee heitä mielellään. Pidempikarvainen on jo useampaan otteeseen jäänyt ohikulkumatkalla korvastaan kiinni ipanaan, mutta suhtautuu tähän ihailtavan tyynesti.

Päivärytmimme on muodostunut melko säännölliseksi, mikä helpottaa elämää kovasti, kun sekä äiti että vekara tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vekara herää yleensä kahdeksan aikoihin. Joskus nahkavekkari on aikaisessa ja tillottaa silmät seljällään jo ennen kuutta. Silloin yritän tainnuttaa hänet vaipanvaihdon ja syömisen jälkeen vielä hetkeksi jatkamaan unia.

Viimeistään yhdentoista maissa lähdemme yleensä vaunulenkille, ja vekara ottaa vähintään puolen tunnin aamupäiväunet. Vaunulenkillä minulla on tapana hoitaa asioita lähikaupassa, -lankaliikkeessä ja -postissa, nauttia vaihtelevalla menestyksellä kevätsäistä ja syödä hieman välipalaa kävellessäni.

Syönnin jälkeen jutustellaan ja leikitään. Puoli kahden maissa menemme sänkyyn pötköttämään, lueskelemme kirjaa ja otamme iltapäiväunet, jotka toivon mukaan kestävät vekaran osalta vähintään pari tuntia.

Illan rutiinit ovat vielä hakusessa, mikä näkyy pahimmillaan yliväsyneenä ja kiukkuisena ipanana. Joka tapauksessa vähintään yhdet pienet tirsat olisi hyvä iltaan mahduttaa.

Puoli yhdeksältä alamme valmistella vekaraa yöunille. Vaihdetaan vaippa ja yöpaita, luetaan kirjaa ja lauletaan tuutulauluja. Sitten vekara nostetaan omaan sänkyyn unta odottamaan. Isi tai äiti valvoo ja auttaa tarvittaessa vieressä. Iltarutiinit ovat selkeästi helpottaneet nukkumaan menemistä - toivotaan, että yötkin paranevat, jahka iltapuuro saadaan mukaan kuvioihin.

Öistä ei tässä vaiheessa sen enempää. Äiti on nyt siirretty olohuoneen lattialle, ja alustavat tulokset ovat lupaavia. Palaan raportoimaan asiasta myöhemmin lisää.

Päiviin mahtuu toki monenmoista muutakin puuhaa, syömistä, vaipanvaihtoa ja vauvan hoitoa, mistä itse erityisesti nautin. Maanantaisin yleensä olemme ja öllöttelemme, tiistaisin käymme äiti-vauva -joogassa, keskiviikkoisin on leikkipuiston vauva-aamupäivä ja torstait ja perjantait on varattu ystävien tapaamiseen. Viikon kohokohta on sunnuntai, jolloin koko perhe suuntaa vauvauintiin. Viikon päätteeksi äiti karkaa vielä sunnuntai-iltana ystäviensä kanssa pilatekseen, ja on taas valmiina uuden viikon haasteisiin.

* * *

Uusimmassa Vauva-lehdessä on muuten hyvä artikkeli siitä, kuinka selvitä vaativasta vauva-ajasta. Itse sain monta oivallusta sitä lukiessani, suosittelen kaikille asian kanssa painiskeleville!

May 5, 2010

Myssyjä, matkarattaita ja muita höpinöitä

Vaikka olen väsymykseni kanssa edelleen melkoinen elävä kuollut, keskityn valittamisen asemesta kivempiin asioihin.

Ihan kohta. Ensin vähän valitusta kummiskin.

Kuka opettais meidän nyytin nukkumaan? Hän syö öisin yleensä kolmesti, mutta heräsi taas viime yönä tunnin välein. Odottelin, että josko hän olis osannut vaipua itse takaisin uneen, mutta lopulta tarvittiin äidin silityksiä ja tutti takaisin suuhun. Selviäisin vielä noista syötöistä, mutta ei oo kiva herätä tunnin välein läpi yön. Vinkkejä otetaan vastaan.

Viime viikko meillä sairastettiin, nyt ollaan jo voiton puolella. Käytiin lääkärissäkin vekaran kanssa, mikä oli sinänsä kyllä huvittava reissu: odotushuoneessa vekara oksensi vielä kaaressa mun vaatteet ja lattian märäksi, mutta koki ihmeparantumisen kuultuaan lääkärin lausuvan oman nimensä. Minä yritin selittää, että kun on niin kipeä tämä lapsi ja vekara nauraa hekottaa ääneen. Potilaan tila ei ole vakava, totesi lääkäri lähettäessään meidät kotiin (luulo)sairastamaan.

Tänään näin raskaana olevan naisen vaaputtavan jalkakäytävällä ja ohikiitävän hetken ajattelin, että olipa se ihanaa aikaa.. No hyi ei ollut! Maa kutsuu: joka paikkaa särki eikä saanut nukuttua eikä pystynyt istumaan autossa ja turvotti ja ja ja.


Vekara kävi eilen ensimmäistä kertaa konsertissa. Hyvin jaksoi jammailla mukana puoliaikaan asti, mikä olikin tavoitteemme. Järjestäjät suhtautuivat tosi kivasti pieneen vieraaseen ja vekara tuntui nauttivan erityisesti 70-luvun diskohiteistä. Lämpimät kiitokset ystävälleni Siirille, joka esiintyi huikean upeasti. Ja Sellosalille kans, siellä oli kiva olla lapsosen kanssa.

Sekavassa viestissäni siirryn kohtaan matkarattaat. Asiaa tarkoin tutkailtuamme päädyimme siihen, että otamme matkalle mukaan omat Bugaboomme. Halusimme ketterät mutta tukevat rattaat, joissa on säädettävä selkänoja. Tämän sortimentin matkikset olivat yllättävän painavia, kahdeksisen kiloa keskimäärin, joten ero kymmenen kiloa painaviin Bugiksiin on melko pieni. Lisäksi useimpien matkisten kuljetuslaukku on mallia jääkiekkomailakassi, kun taas Bugiksen kassi on neliömpi ja sitä voi sekä vetää, kantaa selässä ja heittää olkapäälle. Bugaboissa on vielä yksi ylivertainen ominaisuus: ratasosa on irroitettava ja käy matkalla sitteristä. Eläköön omat rattaat.

Vielä yksi asia: ystäväni Meiju on avannut Myssypuodin. Käykää katsomassa! Vekara näyttää aivan ylisöpöltä omassa viidakkopipossaan. Suosittelen!

May 2, 2010

Harsovaippoja ja vaippahousuja

Vekaran isä on innostunut käyttämään ihan perinteisiä harsovaippoja, joten piti laittaa puikot suihkimaan ja kutoa uudet villavaippahousut. Tein tällä kertaa pitkälahkeisen mallin, jotta vekara voi oleskella kotosalla pelkästään villahousuissa.

 

Lanka on taas Reggae Ombrea, väri musta-valko-ruskea. Puikoilla tulossa lyhytlahkeiset housut Reggaen uudesta keväänvihreästä langasta. Malli on vanha tuttu, ohje löytyy täältä. Pitkälahkeinen malli on oma sovellukseni tuosta ohjeesta.

Harsovaippojen taitteluun löytyy mainioita havainnekuvia OnneaOn -blogista, suosittelen erityisesti istuvampaa vauvakolmiota.

Harsojen asemesta villahousuissa voi käyttää myös kangasvaippoja, omat suosikkini tulevat Guerilla Fluffilta. Tämmösiä ihanuuksia posti toi viime viikolla, luv them!

 

Harsovaippojen sitomista auttaa muuten näpsyt, niitä löytyy monestakin suomalaisesta verkkokaupasta!