Dec 23, 2012

Leppoisaa joulua!

Koti on siivottu (ja sotkettu), kuusi koristeltu (ipana valitsi tänä vuonna itselleen lasiset auto-koristeet), ruuat tehty (mäyräkoirat vahtivat uskollisesti uunin edessä kuusi tuntia kinkun paistumista), lahjat hankittu (mitähän minä saan?!) ja konvehdit syöty (ja lisää haettu kaupasta). Joulu saa tulla, me ollaan ihan valmiina!

Heli Laaksosen sanoin toivotan rentouttavaa joulua itse kullekin!

Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty vaa myyjäisist ostettu tai jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onki sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, parilline taik perheline - joulupatja o joustava ratkaisu. Ku siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.

Dec 10, 2012

Arkiston kätköistä

Päivän Hesarissa on juttu raskaudesta ja ientulehduksista. Ja kukas se siinä kuvassa onkaan, minä ite! Onnellisesti olin unohtanut kolmessa vuodessa, miten valtavan iso maha mulla olikaan. Huh.


Nov 28, 2012

Hurmuri

Olimme lähdössä ipanan kaverin synttäreiltä kotiin. Pusu unohtui, se huusi ja juoksi eteisestä takaisin sisälle.

Kohta tuli kaverin äiti kasvojaan löyhytellen paikalle.
"Se juoksi mun eteen ja sanoi: ´Siinä missä sinä istut lukee että pusut´ ja sitten se pussas mua."

Aika hurmuri toi äitin pikkuinen.

Nov 23, 2012

Hoitovapaalla taas

Syksyn alussa havahduin siihen, että koko ajan oli kiire. Kiire töihin, kiire kotiin, kiire liikkumaan, kauppaan, siivoamaan, milloin minnekin. Edessä oleva talvi tuntui pitkältä ja raskaalta. Paljon ihania asioita elämässä, mutta ei aikaa eikä energiaa niistä nauttimiseen. Kiukutti, kun en jaksanut olla sellainen äiti, puoliso, ystävä, työntekijä enkä ihminen, kuin olisin halunnut (vanha perfektionisti kun ei voi olla mitään vain osittain - kaikelle pitää antaa kaikkensa).

Työkaveri kertoi siirtyvänsä nelipäiväiseen työviikkoon. Nopea surffaus Kelan sivuille paljasti, että minäkin voisin: laki suo oikeuden 80 prosenttiseen työaikaan kaikille pienten lasten vanhemmille.

Harkitsin asiaa ehkä kolme minuuttia. Kerroin puolisolle ja esimiehelle. Molemmat nyökyttelivät hyväksyntänsä.

Joten tässä ollaan, ipanan kanssa viettämässä leppoisaa perjantaita kotona. Ajellaan pikkuautoilla, siivotaan, käydään kaupoissa, jutellaan ja askarrellaan. Ei oo kiire mihinkään.

Yhtäkkiä jaksan taas leipoa. On myös aikaa vain olla, istua ja kutoa. On paljon enemmän annettavaa ihmisille ympärillä, itselle ja töihin. Vähemmän on vain rahaa, valitettavasti. Sitäkin enemmän on iloa ja energiaa, jota edes marraskuun pimeys ei voi viedä.

Tässä on hyvä olla, tasapainossa itsensä ja maailman kanssa. Kannattaa kokeilla.

Nov 20, 2012

Tätä et lukenut kasvatusoppaasta

Tein koirien kanssa tottelevaisuusharjoituksia: istu, maate, odota. Ipanakin halusi, ei kouluttaa koiria vaan totella. Siinä minä sitten käskytin ja kaikki kolme makasivat hiljaa paikoillaan.

Miten ihmeessä en keksinyt tätä aikaisemmin?! Antakaa kasvatuksen Nobel, ratkaisin juuri kuinka uhmaikäinen saadaan kuriin.

Lopuksi huikkasin "vapaa", ja kaikki kolme juoksivat intopiukeana hakemaan palkkionsa - kylmän makaroonin.

Nov 15, 2012

Rakas joulupukki!

 


Tosi kiva, että oot taas tulossa. Meidän perheestä kukaan ei oo ollut oikein kilttinä, mutta ollaan me silti lahjamme ansaittu.

Lapsonen toivoo Herra Vissailia (Finn McMissile, kuvassa), ja oonkin kuullut, että tää asia olis jo hallussa. Lisäksi toivelistalla olis nää:


Joulupukki, sun apureille tiedoksi, että lahjatoiveita koordinoi lapsosen äiti.

Äitilläkin on ainakin kaksi toivetta mielessä. Arvaatko, mitkä ne vois olla? Isi ja äiti yhdessä ilahtuis sähköhammasharjasta ja seurapeleistä, mitä me voitais joskus illankähmässä pelata, kun ipana on mennyt nukkumaan.

Nähdään pian!

Nov 12, 2012

Oct 29, 2012

Herne neneässä

Mieluiten jakaisin ympärilleni vain hyvää energiaa, mutta tänä aamuna meni herne nenään ja kiukuttaa.

Haluaisin näet punaiset housut ipanalle. Ipana tykkää punaisesta (kuten melkein kaikista muistakin väreistä), ja hänen punaiset housunsa ovat melkein kuluneet puhki. Surffasin siis Lindexin sivuille. Ja voi rumasanarumasana, yksi ja sama housumalli on jaoteltu värien mukaan tytöille ja pojille "sopivaksi". Joo. Poikien olis kunniallista käyttää sinisiä, vihreitä ja ruskeita housuja, mutta punaiset on kuulkaa tyttöjen housut. Kyllä näin on. Vuonna 2012.

Siinä ne on. Tyttöjen pöksyt.

Sep 28, 2012

Treffeillä

Iltapäivällä päiväkodissa odotti tomera ipana.
- Ishi, ishi, tänään mennään uimaan.

Mikäpä siinä, tuumasi isi, kun kerran niin ponnekkaasti pyyntö esitettiin.

Autossa matkalla uimahalliin ipana tuumi ääneen, että jokohan (päiväkotikaveri) Iiris on uimassa. Hämmentyneelle isille ipana selitti, että he ovat sopineet Iiriksen kanssa tapaamisen uimahallille.

Ja toden totta, uimahallin lastenaltaassa ipanaa odotti iloisesti hymyilevä Iiris. Iiriksen vanhemmat tiesivät kertoa, että ipana ja Iiris olivat menneet päivällä naimisiin.

Ehtivä ipana, etten sanoisi.

Sep 27, 2012

Rikkinäistä juustoa

 Nalle tapaa serkkunsa Korkeasaaressa 23.9.

Aika on kiinnostavalla tavalla suhteellista. Kun vasta odotin lapsostani, äidiksi jo ennättänyt ystäväni huokaisi minulle kerran, että "sää et tajua, miten paljon tunteja yhdessä päivässä on".

Totta. Kahden aikuisen taloudessa ilta on täynnä ohjelmaa, jos pitää siivota JA ehtiä kauppaan. Lapsiperheessä ehditään yhden illan aikana siivota, käydä kaupassa, selvittää kymmenen kiukkukohtausta, katsoa Pikku Kakkonen, lukea kirjaa, pestä ja lajitella pyykkiä, tehdä ruokaa, piirtää, leikkiä autoilla ja käydä metsäretkellä. Jossain välissä äiti ja iskä myös harrastavat ja nukuttavat ipanan, kunnes kaatuvat itsekin puoli kuolleina sänkyyn. Se mitä ei oikeasti ehdi tehdä, on istua hetkeäkään sohvalla tai käydä järkevää, syvällistä keskustelua.

Blogin kirjoittamisen kanssakin on ollut vähän niin ja näin. Energia ei yksinkertaisesti riitä kokonaisten, kauniiden tekstien muodostamiseen. Päätin kuitenkin koota ipanaa koskevia FB-päivityksiä yhteen, jotta nekin tulevat tallennettua myöhemmäksi ilokseni.

12. kesäkuuta
"Äiti, tarvisin lääkettä, koska olen allelkinen."
"Ai mille?"
"Sulle."


15. elokuuta
Nukahtamaisillaan oleva lapsonen tarrasi hädissään käteeni: "Äiti, hilviöt haukkaa mua just pyllystä!"

9. syyskuuta
Ipana, riehuttuaan viikonlopun mummulassa: "Nämä sotkut eivät taida olla meidän. Mummu ja pappa, siivotkaa heti paikalla!"

23. syyskuuta
"Ipana, anna äitille pusu!"
"Kuule, sinä sait jo yhden tolstaina aamulla päiväkolissa. Ensi viikolla tiistaina saat sitten toisen."


25. syyskuuta
"Ja sitten me tarvitaan (pitsaan) sitä, sitä... sitä rikkinäistä juustoa!"

Aug 2, 2012

Rottinkirötiskön uusi elämä

Tänään Eltsun niksinurkassa aiheena rottinkituolin kunnostus ja tuunaus.

Olin jo melko varma, että tämä pihan perällä retkottanut rottinkiräpistys oli tullut tiensä päähän, kunnes sain vision.

Tuumasta toimeen. Hion halkeilevan lakan pois ja liimasin irtoilleet rottinkisuikaleet paikoilleen Erikeperillä. Hain rautakaupasta mustaa hyytelömäistä öljymaalia ja pensselöin koko tuolin mustaksi. Kuulostaako helpolta? Mietipä vielä toisen kerran miten jumalaton homma noiden pinnojen maalaamisessa on. Teki mieli fuskata ja sutia vain näkösälle jäävät osat, mutta pahaksi onneksi kunnostin tuolia samaisessa kellarissa, jossa se on vuosikymmeniä sitten rakennettu. Huonekalurakentajan haamu hönki niskaani ja vaati tekemään työn kunnolla ja asian vaatimalla arvostuksella.

Kerrankin lopputulos on onneksi ihan yhtä hieno kuin visio. Sitä ei tapahdu kovin usein. Koko päivän duuni ja 20 euron panostus kannatti. Tämän kaunokaisen syliin kelpaa käpertyä teen ja kirjan kanssa.

Jul 25, 2012

Kylpyhuoneremontti halvalla eli kaakelimaalit testissä

Villa Viinerissä riittää remontoitavaa. Kesäloman kunniaksi työlistalla on ollut muun muassa ullakko, piha, pari autoa, useampia huonekaluja ja pienehkö kylpyhuone-vessa. Kylppäriremontista on puhuttu pitkin talvea sitten joskus -projektina, kunnes sateinen kesä yhdistettynä ipanan pitkään mummolavisiittiin kumuloitui yhtenä aamuna ajatukseen: kylppäri remontoidaan nyt. Heti. Tänään. Miehen herättyä esittelin ajatukseni hänelle ja eipä sitten muuta kuin rautakauppaa kohti. Usein ajattelen, että olisi sama vaikka palkkani maksettaisiin suoraan Ogelin K-rautaan, kun sinne se kuitenkin joka kuukausi hupenee.

Tarkoituksena on kenties laajentaa pesuhuonetta parin vuoden päästä, joten nyt tilausta oli lähinnä nopealle ja edulliselle pikakaunistukselle. Kylppäri on uusittu pari vuotta sitten susirumilla laatoilla, joista olin enemmän kuin valmis luopumaan.



























Päätimme siis testata Ronseal-kaakelimaalia. Olen kuullut kaakelimaaleista kahdenlaista kommenttia: toiset ylistävät niiden kätevyyttä ja melko hyvää kestävyyttä, toiset taas kertovat kauhutarinoita isoina suikaleina irtoavasta maalista. Meidän kylpyhuone ei paljon rumemmaksi voinut muuttua, joten siinä mielessä kynnys testaamiseen oli melko matala.

Kylppärissä oli entuudestaan mintunvihreällä kuvioitu vaalea laatta sekä tummemman vihreä metsäkuvioinen boordi. Päätimme luottaa kaakelimaalissa valkoiseen, joka tuo pieneen tilaan edes häivähdyksen avaruutta.

Seuraa ensimmäinen tärkeä huomio: Esivalmistelut kannattaa tehdä huolellisesti. Poistimme kaikki hyllyt, koukut, hanat ja sen semmoiset, ja pesimme laatat Kiillon kaakelipesuaineella (n. 13 euroa). En säästellyt vettä, pesuainetta, juuriharjaa enkä kuivausrättejä. Pesun jälkeen kylppäri jätettiin kuivumaan reiluksi vuorokaudeksi. Tuskallista odottelua kaltaiselleni hätähousulle. Mutta kuten sanottu, esivalmistelut ovat onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä. Yhteen yläkulman laattaan jäi ilmeisesti häivähdys saippuaa, ja maali irtosi iloisina liuskoina heti kuivuttuaan. Jälkeenpäin selvisi, että kuivauksen jälkeen seinät olisi kannattanut käsitellä vielä spriillä, että moista ei pääsisi tapahtumaan.

Toinen tärkeä huomio: Kaakelimaali ei ole kovin peittävää, vaikka purkissa niin väitetäänkin. Suosittelen ehdottomasti varautumaan kahteen - vaikka ohueenkin - maalikerrokseen ennemmin kuin yhteen paksuun. Lopputulos on paljon parempi.

Maalaaminen itsessään oli helpompaa kuin olin kuvitellut. Valmistaja suosittelee pensseliä, mutta onneksi rautakaupassa oli fiksu myyjä, jonka ehdotuksesta käytimme pientä nukkapintaista telaa. Lopputulosta on vaikea kuvailla, mutta laatassa on melko kiiltävä - kuitenkin selkeästi maalattu - tekstuuri. Maali yritti välillä valua, mutta vähemmän kuin olin odottanut. Tarkkana piti olla, mutta ei ensinkään mahdoton tehtävä, jos on joskus aikaisemminkin pitänyt telaa kädessään. Luulen, että pensselillä olisi käynyt huonommin ja siveltimen vetoja olisi jäänyt näkymään lopputulokseen.

Kolmas huomio: Viimeistelyyn tarkoitettu saumakynä ei ole erityisen tehokas. Valkoisella saumakynällä voi enintään paikata vaurioita, mutta se ei peitä vanhaa väriä. Kannattaa siis ehdottomasti maalata saumat huolella yhtä aikaa kaakelien kanssa.

Ja vielä ainakin yksi tärkeä asia: Maalin kanssa kosketuksiin joutunut silikooni vaihtaa väriä. Olimme ajatelleet vetää lopuksi nurkkiin valkoiset silikoonit, mutta ei onnistunut: silikooni reagoi maalin kanssa ja muuttui keltaiseksi. Sama tapahtui tietysti kaikkien peitettyjen reikien kohdalla. Joten maalasimme lopuksi myös vanhat silikoonit kaakelimaalilla valkoiseksi. Valmistaja suosittelee, että vanhat silikoonit poistettaisiin ennen maalausta, mutta en tiedä, miten uusien laittaminen käytännössä onnistuu.

Maalin kestävyydestä en osaa sanoa vielä paljoakaan. Annoimme sen kuivua rauhassa kolme neljä vuorokautta. Sen jälkeen ipana on käynyt pari kertaa kylvyssä, mikä vastaa jonkin sortin vedenpaisumusta kylppärissä. Toistaiseksi maali on pysynyt seinässä, lukuun ottamatta sitä yhtä laattaa, josta pinnoite tipahti heti alkuunsa. Sekin on saatu jo korjattua.

Toistaiseksi olen lopputulokseen supertyytyväinen. Toivoisin, että voisin laittaa tähän ennen ja jälkeen kuvia, mutta ensiksi mainitut ovat mystisesti kadonneet. Joka tapauksessa remontissa vanha suihkuseinä vaihtoi kotia Huuto.netin kautta (linkin takana tällä hetkellä myynnissä olevat tavaramme) ja tilalle tuli Vallila Interiorin raikkaan keltainen Viiskulma-suihkuverho. Tavanomainen allaskaappi päätyy myös myyntiin, ja tilalle tulee talon kellarista löytynyt vanha lipasto, jonka maalasin itse sekoittamillani öljymaaleilla ja viimeistelin kestävällä venelakalla. Lattialaatta on ihan siedettävä, mutta sekin saa vielä uuden ilmeen, kun tummaksi pinttyneet saumat jäävät uuden mustan laastin alle. Mucho bueno.
















Remonttibudjettia ei varsinaisesti ole laskettu, koska olen parempi toimimaan kuin suunnittelemaan. Kaakelipesu maksoi siis noin 13 e, maalit 3 x 45 e, saumakynä oli varmaan noin 15 e. Sitten vielä silikoonit, pensseli, tela, tärpätti, maalarinteippiä ja muut tarvikkeet. Alta 200 euroa kuitenkin, jos kaappia ja suihkuverhoa ei lasketa. Kokoa kylppärillä on ruhtinaalliset kaksi neliötä (melkein).

Raportoin myöhemmin, miten maali on kestänyt käyttöä. Hyvää perusinfoa maaleista löytyy esimerkiksi Sisustusheiniä-blogista.

Jul 24, 2012

Riika, Jurmala ja muutama pulu



Terkkusia kesälomamatkalta! Miten en ollu ollenkaan hoksannut, millainen helmi on vajaan tunnin lentomatkan päässä Helsingistä? Kun kädessä on mojito, silmien edessä kerta kaikkisen upea Riikan vanha kaupunki ja niskassa melkein tuskallisen kuuma aurinko, niin ei sitä ihminen paljon muuta kaipaa.

 

Riika on vähän kuin Tallinna tai Tukholma, ja kuitenkin ainutlaatuisella tavallaan kauniimpi. Upea arkkitehtuuri, kauniisti kunnostetut talot ja neuvostomiehityksestä muistuttava rappio, joka tekee kaupungista entistäkin kiinnostavamman. Tuhoa ja toivoa, ankeutta ja uuden sukupolven energiaa.

Vähiten osasin odottaa sitä, että kaltaiseni ruokanirso hullaantuisi latvialaisesta keittiöstä. Vaan kuinkas sitten kävikään: melkein tärisin innostuksesta, kun kerta toisensa jälkeen sain eteeni konstailemattoman herkullisia aterioita kauden kasviksista, tuoreesta kalasta ja kaiken kruunaavista kastikkeista. Suurimmasta elämyksestä vastasi tämän hetken suosituin ravintola, kolmen julkkiskokin viime syksynä avaama 3 Pavaru (Kolme kokkia). En saanut sanaa suustani, kun kokki tursotti viiden sorttista kastiketta suoraan edessäni olevalle pöydälle ja lapioi päälle typessä -182 asteiseksi jäähdytettyjä höyryävän kylmiä yrttejä ja kasviksia.



Parhautta oli työni suoma etu tutustua matkallani kahteen latvialaisperheeseen. Kyselin ja kuuntelin, ihastelin ja ihmettelin. Tiesittekö esimerkiksi sitä, että latviassa tapana on lähettää kaikki kaupunkilaiskakarat noin viisivuotiaasta lähtien koko kesäksi maalle sukulaisten luokse. Lapset ovat innoissaan eikä vanhempiakaan haittaa pieni hengähdystauko arjesta.

Oma sukupolveni on Latviassa kovassa vedossa. He ovat syntyneet Neuvostoliittoon ja kokeneet varhaisteini-iässä kotimaansa itsenäistymisen. Toisin kuin vanhemmillaan, heillä on mahdollisuus valita, millaisen tulevaisuuden itselleen ja maalleen haluavat. He tarttuvat haasteeseen, perustavat yrityksiä, kansainvälistyvät eivätkä anna minkään pysäyttää unelmaansa kotimaansa loistokkaasta tulevaisuudesta.

Nuorten latvilaisten kanssa jutellessani mietin paljon oman maani historiaa. Yhtäkkiä talvisota ei tuntunutkaan niin kaukaiselta asialta. Kuinka erilainen olisikaan minun - ja sukuni - historia, jos Suomi oli aikanaan miehitetty. Kuinka toisenlainen olisi lapsuuteni: punainen huivi kaulassa kouluun, syömään laihaa lihakeittoa, tekemään läksyjä kotiin, jossa on parempi vaieta kuin puhua, jossa syötäisiin sitä, mitä on onnistuttu jonottamaan, ja jossa on ikivanha sohva, koska uutta ei yksinkertaisesti voi saada. Kadonneita ja kauas lähetettyjä sukulaisia ja tulevaisuus, jossa maani tarpeet ovat omia haaveitani suurempia.

Vaan nyt ovat asiat Latviassa mallillaan. Se oli viime vuonna Euroopan nopeiten kasvava talous ja nuoriso pukkaa uutta kansalaista maailmaan melkoisella vauhdilla. Sodissa ja miehityksen aikana kuoli tai katosi kahden miljoonan asukkaan väestöstä noin kolmannes, mutta väestöpolitiikka korjaa tilannetta pikku hiljaa. Kyselin kovasti näistä lapsiasioista ja minulle kerrottiin, että äidit saavat töistä lähes 15 kuukauden palkallisen (~80 % nettotuloista) loman. Myös isillä on mahdollisuus vuoden pituiseen palkalliseen vapaaseen, tosin eri aikaan äidin kanssa.

 

Työmatkani jälkeen seuraani liittyi ipana isänsä kanssa. Pari ensimmäistä päivää meni ipanan kanssa hermoja kiristellessä, mutta lomarytmin löydyttyä sujui vallan mukavasti. 2-vuotiaan loman kohokohtia olivat aamiaispuffetin marmeladit, pulujen jahtaaminen ja Jurmalan hiekkarannat. Onhan sitä siinäkin.

Jurmala hurmasi myös äidin, jonka sydän lepatti jokaisen vanhan puutalon nähdessään. Otin paljon kuvia, että osaan sitten kotona ihan ite tehdä kuviosahalla samanlaisia kaiteita ja koristuksia. En tosin ole koskaan edes kokeillut kuviosahaa, mutta se ei estä yrittämästä.

Tarinan opetus: Unelmoi isosti. Kaikki on mahdollista, kun usko on tarpeeksi vahva.
 

Jul 16, 2012

Mansikka-brita ja sadepäivän kylppäriremontti

OoooOOooo tätä homman määrää kesällä. Herätessäni mietin, että mitähän sitä tänään tekisi, kun ipana on kaapattuna mummolaan eikä ole järjestämässä toimintaa vanhemmilleen. Sitten tuli mieleen, että kylppäri onkin vielä remontoimatta. Mies kun heräsi ja kysyi, että mitäs tänään tehtäis, sanoin, että remontoidaanko kylppäri. Hän oli vielä yöhousuissa ja tukka pystyssä, mutta heti valmiina suuntimaan rautakauppaan.

Rautakauppaan siis. Nyt on maali hankittuna ja kaakelit pesty. Huomenna pääsen tosi toimiin. Tarkoitus on tehdä pieni päivitys maalaamalla susirumat laatat, uusimalla kalusteita ja vähän myös vaihtamalla kaakeleita. Isompi remontti odottaa parin vuoden päässä, kunhan ensin saadaan ullakko kuntoon. Sieltäkin kuuluu kova pauke, kun mies repii halteks-levyjä katosta. (Tarviiko joku halteks-levyjä? Meillä olis ylimääräisenä ainakin sata.)

Muutama pienempi kalustetuunauskin mulla on loman kunniaksi työn alla, niistä enemmän kunhan projektit joskus valmistuvat.

Sitä odotellessa syödään vähän mansikoita! Suosittelen lämpimästi tätä Kotivinkin mansikka-britan ohjetta, on niiiiin herrrrkullinen, että ei oo tosikaan!

  • 125 g voita tai margariinia
  • 1 dl sokeria
  • 2 kananmunan keltuaista
  • 1 ½ dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 dl maitoa
  • MARENKI
  • 2 kananmunan valkuaista
  • 1 ½ dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 dl mantelilastuja
  • TÄYTE
  • 2 dl vispikermaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl sokeria
  • 5 dl mansikoita

Tee näin:

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää keltuaiset seokseen vatkaten.

2. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää munavaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja maitoa.

3. Piirrä uunipellin kokoiselle leivin-paperille kaksi ympyrää, joiden halkaisija on 19 cm. Jaa taikina tasaisesti levyiksi, jotka ovat hieman ympyröitä pienemmät.

4. Kypsennä pohjia 180-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia.

5. Tee marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sokerit ja vatkaa, kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa vaikka kulhon kääntää ylösalaisin.

6. Levitä marenki esipaistettujen pohjien päälle. Ripottele pinnalle mantelilastut. Paista kakkupohjia 180-asteisessa uunissa vielä 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin värinen. Jäähdytä pohjat.

7. Tee täyte. Sekoita sokerit kermaan ja vatkaa se vaahdoksi. Levitä toisen pohjan päälle kermavaahtoa ja pilko sen päälle mansikoita.

8. Nosta toinen pohja täytteen päälle ja koristele sekin kermavaahdolla ja mansikoilla.

Jul 3, 2012

Uusi perheenjäsen!

Voi ilo ja autuus, kun perhe kasvaa. Mies kutsuu sitä Hiivatiksi, mun vanhemmat puolestaan Pompannapiksi. Ite oon onnesta melkein mykkänä.

Se on pieni, se on punainen, se tulee italiasta ja sen on mun ihan ikioma! Haaveilin siitä melkein 15 vuotta ja siinä se nyt on: mun oma seicento.

Kuva: Joonas Vuorinen

Polonen oli hylättynä ja poissa rekisteristä yli 20 vuotta, kunnes kotiutui meille. Mies korjasi sitä lähes sata tuntia ja sanoi äitienpäivänä, että lahjasi on (melkein) valmis. Nyt minä ajan sillä aina kun mahdollista ja hymyilen koko ajan hallitsemattomasti.

Melko konstikas kapistus se on kyllä. Ensinnäkään siinä ei oo peilejä. Aika hurjaa hommaa ajaa liittymästä motarille, kun pitää yhtä aikaa ajaa niin lujaa kun pääsee (melkein yheksääkymppiä), yrittää pitää auto tiellä (ei oo siinä vauhdissa ihan helppoa) ja katsoa pää kenossa taaksepäin (koska niitä peilejä ei tosiaan ole). Ykkönen ei aina pysy päällä, ja eilen kesken ajon irtosi kaasuvaijeri (kyllä semmostakin voi tapahtua). Sade ei ole erityisen toivottavaa, koska ikkunoissa on enemmän sammalta kuin tiivistettä, ja vesi valuu sisään melko estoitta. Sitä paitsi pyyhkijät toimivat tasan yhdessä nopeudessa (hidas) ja yltävät juuri ja juuri kuskin näkökentä puoliväliin (tästäkin syystä pitää ajaa pää kallellaan).

Muutamia muitakin havaintoja olen tehnyt. Esimerkiksi, että yllättävän ison ruuhkan voi noinkin pienellä autolla motarille aiheuttaa (mutta minä tosiaan ajan ihan niin lujaa kuin autosta lähtee!). Toinen juttu on jarrutusmatkat. Kauhean nopeasti uudet autot stoppaavat risteyksiin! Seicento ei pysähdy kovin äkkiä vaikka makaisin koko painolla jarrupolkimen päällä, enkä sitäpaitsi edes voi tehdä niin, koska silloin auto kaartaa äkillisesti mihin suuntaan tahansa sitä sillä hetkellä sattuu huvittamaan.

Onneksi opettelin ajamaan aikoinani vanhalla Talbotilla, joten en ihan pienestä hätkähdä. Se oli aivan mahdoton auto! Startti oli jotenkin rikki, joten aina kun auto sammui (usein keskelle risteystä), piti nousta ulos, avata konepelti ja naputella starttia vasaralla. Vaihteet olivat ihmeellisen löysät, joten ne piti arpoa paikoilleen heiluttelemalla vaihdekeppiä puolelta toiselle. Kakkonen oli kaikista hankalin, koska se tuli niin taakse, että sen laittaessaan piti yhtä aikaa vetää kuskin penkkiä taaksepäin. Siitä asennosta en kuitenkaan yltänyt kunnolla polkimille, joten heti kun sai kolmosen silmään, piti myös penkkiä siirtää eteenpäin. Mies ei varmaan koskaan pääse yli siitä, että meni erehdyksissään myymään legendaarisen Alpon.

No mutta, ihmisiä naurattaa, kun olen Fiiulla liikenteessä. Muakin naurattaa, ja justiinsa siksi minä niin tykkään mun uudesta autosta.

* * *

Jk. Jäin miettimään, että mikä mun ajatus olikaan tätä kirjoittaessa. Ehkä kyse on pohjimmiltaan unelmista. Että pitää niistä kiinni ja uskoo siihen, että jonain päivänä ne käyvät toteen. Ja jonakin päivänä uskaltaa myös luopua unelmistaan, tarttua toimeen ja tehdä niistä oikeasti totta. Unelmat on ihania, mutta toteutuneet unelmat - ne vasta upeita ovatkin!

Jun 26, 2012

Päiväkodin kesäloma



Lammassaari 6/12

Sisällä talossa viuhuu pyörremyrsky. Luulen niin, ihan en voi olla varma, koska se liikkuu niin liukkaasti. Voi se olla myös ipana. En ole ikinä tavannut toista lasta, jossa olisi niin paljon virtaa kuin meidän kakarassa. Sellainen energiapesäke kun on, se ei paljoa tarvi muuttuakseen hirmumyrskyksi. En nimittäin oo koskaan tavannut myöskään yhtä uhmakasta lasta, paitsi työkaverin tytär Selma, joka sai yhtenä iltana niin kauheat kilarit, että ensin oksensi ja sen jälkeen pyörtyi. (Kestämistä vaan sinne!). Ehtymätön riehuenergia ja melkoinen uhma on yhdistelmä, jonka ylikiehumista on joka tapauksessa syytä välttää. Hänet on parasta pitää kiireisenä tai hän keksii tekemistä ihan itse. Kuten yhtenä aamuna, kun sotki sekä seinät että koiran viiliin ja nauroi makeasti päälle.

Edessä on kuusi viikkoa kesälomaa päiväkodista. Olen kauhusta jäykkänä. Odotukseni loman suhteen liittyvät lähinnä hengissä selviämiseen.

Onneksi on kesäinen kaupunki, jossa voi vaikka retkeillä. Pari viikkoa sitten otimme koko jengi pyörät alle, suihkimme Arabianrantaan ja patikoimme reilun kilometrin matkan Lammassaareen. Voi että olikin jännää juosta pitkospuilla ja pysähtyä tuon tuostakin ihmettelemään lintuja, leppäkerttuja ja muurahaisia. Perillä söimme kunnon eväät, että jaksoimme vielä palata kotiinkin. Sinä iltana ipana ei jaksanut enää tehdä mitään kovin isoja tuhoja. Vanhemmat 1, ipana 0.


Mutta mitä tehdä sadepäivinä? Älkää ehdottako muistipelejä tai elokuvia, tarvitaan jotakin järeämpää, mihin energian voi suunnata. Helsingissä on HopLop ja Merimaailma, mutta mitäs muuta?

Jun 25, 2012

Varaston tyhjennys! Ale!

Villa Viinerin ullakon ja kellarin aarteita laitetaan pikku hiljaa kiertoon. Kannattaa käydä aina välillä kurkkaamassa osoitteessa Huuto.net

Jun 18, 2012

Mitäettä eli kyselyiässä

Se alkaa heti aamusta.

Mistä maito tulee? Kuka sen tekee? Missä se meijeri on? Miksi se on valkoista?
Mistä leipä tulee? Kuka sen tekee? Miksi isi tekee leipää? Mistä leipä on tehty?
Ai mitä ne jauhot on? Mistä ne tulee? Miksi niissä on siemeniä?
Mistä juusto tulee? Kuka sen tekee? Miksi juusto on väkevää? Mitä on väkevä?

16 tuntia vuorokaudessa. Kun se vihdoin illalla hiljenee, minä tuijotan seinää. Enkä sano yhtään mitään.

Jun 7, 2012

Kriisi ja sen ratkaisu




"Äiti, minä rakastan sua", se höpötti varhain aamulla mun korvan vierssä. Pienet räkäiset nakkisormet avasivat mun silmiä ja nenä nykerössä ipana jatkoi: "Sinä oot niin ihana". Kun sanoin sille, että se ite on maailman ihanin, hän huokaili draamaattisesti: "Voi kiitos, tuntuupa hyvältä". Mainio ipana. Todennäköisesti hän vain toistelee lauseita, joita hänelle höpötetään, mutta samapa tuo, hyvä mieli siitä tulee kuitenkin.

Eilen aattelin, että oon aika vanha. Syksyllä täytän 32, ja se tuntuu paljolta. Aikuiselta. Meinasi siinä jo kriisiä pukata, mutta onneksi pysähdyin ajattelemaan elämääni nyt. Olen saanut tehdä aivan mahtavia töitä, ja juuri nyt olen paikassa, josta en olisi osannut edes haaveilla. Kaikista tilanteista en ole saanut tyylipisteitä, mutta voin olla tyytyväinen niistä hetkistä, kun olen tuonut toivoa ja vaikuttanut positiivisesti toisen ihmisen elämään.
Sitten minulla on tuo ipana, elämäni valo, suurin rakkaus ikinä. Ympärillä on tiivis perhe ja ystävät, jotka elävät rinnalla iloissa ja suruissa, tyvenellä ja hirmumyrskyissä. On niin upea talo, ja talossa paljon elämää. Ja ipanan iskä, mun mies, jonka kanssa saa kasvaa, oppia ja elää elämää, jossa arkisin syödään valkoviinirisottoa ja viikonloppuisin kokataan läjäpäin maailman parhaita pitsoja. Ihania haaveita, jotka kutkuttelevat sydämessä, kun niitä ajattelee.

Siinä se mun kymmenen minuutin ikäkriisi sitten oli. Onneksi, aikaisempi kestikin paljon pidempään ja oli jokseenkin ikävä kokemus. Nyt tuntuu hyvältä ajatella, miten rikasta elämää sitä onkaan saanut elää. Tähän ikään mennessä oikein hyvä saavutus. Taputan itseäni olalle ja jatkan korkkarit kopisten kohti vuotta numero 32.

Jun 5, 2012

Möröt, jotka rakastavat banaania



Olen ymmärtänyt, että vanhempien on tärkeä pitää yhtenäinen linja kasvatuksessa. Siksi on nyt sovittu, että hirviöillä on isot hampaat, jotta ne voivat syödä porkkanoita ja pienet hampaat siksi, että ne saavat kuorittua banaanin. Hirviöt eivät missään tapauksessa syö mitään muuta, eivät varsinkaan pieniä poikia, kuten vekara pelkää. Tähän on vekaran vanhempainkomissio kokouksessaan päätynyt, ja tästä pidetään kiinni. Hirviöiden olemassaoloa emme lähde kiistämään, sen verran vahva on lapsen usko niihin.


Vekaravaarassa on vietetty ihania viikonloppuja kesälomia odotellessa. Ipana on käynyt mamman ja papan kanssa kalassa ja vanhempien kanssa ravintolassa syömässä. Oon niin iloinen, kun elohopean vilkkaan apinamme voi taas viedä ihmisten ilmoille syömään. Konstailemattoman hyvää ruokaa hupaisassa miljöössä tarjosi Viikinkiravintola Harald, joka on hiljattain avattu myös Helsinkiin. Aikuisten illalliselle valitsisin jonkun toisen paikan, mutta perheen kesken toimi oikein hyvin.

Nyt uskaltaa tuulettaa sitäkin, että ipana on oppinut päiväkuivaksi. Sitkeällä harjoittelulla ja kehumisella hommaan meni pari viikkoa. Onnistumisen avaimet löytyivät puskapissaamisesta sekä siitä, että sisällä saa käydä seisten pöntöllä. Lisäksi isi vei ipanaa vessaan käsistä hyppyyttämällä, mikä toi hommaan tarvittavaa lisäjännitystä. Toissapäivänä hän kävi ensimmäistä kertaa ihan yksin vessassa ja oli suorituksestaan niin ylpeä, että ego ei meinannut mahtua kulkemaan edes olohuoneen pariovista.

Omenapuut kukkivat vielä hetken. Taimet ja tulppaanit kukoistavat. Elämä puskee mullasta ja tuo tullessaan toivoa tulevaisuuteen.

May 24, 2012

Kauniit ja äkäiset


Eilinen ja tämä päivä on mennyt huonon omatunnon kanssa tuskatessa. Ipana sai illalla megaluokan uhmakohtauksen, johon kuului koiranruualla sotkemisen lisäksi äidin haukkuminen, peltiastian heittäminen kohti äiti ja vesilasin paiskaaminen seinään. Melkein tunnin jaksoin olla kärsivällinen aikuinen. Sitten paloi pinna ihan täydellisesti. Ja nyt harmittaa, harmittaa niin vietävästi. Onneksi työkaveri on antanut vertaistukea ja vinkkiä, miten vois ens kerralla pärjätä vähän paremmin.

                                           
Puutarhassa tulppaanit ovat kauneimmillaan. Oli pakko näpsästä kuva myös vaatimattoman näköisestä mansikkamaastani, joka tekee minut niin iloiseksi. Oman maan mansikoita! Ihan kun olis saanut palasen lapsuuden mummolaa omalle pihalleen. 





Uhmataanko muilla? Miten te onnistutte säilyttämään malttinne?

May 20, 2012

Virkattu matto




Äiti innosti minut pitkästä aikaa tekemään käsitöitä. Kasin virkkuukoukulla ja noin 2,5 kilolla trikookuitua syntyi uusi matto eteiseen. Käytin Kauhavan kangas-aitan ohjetta, ja mattoon oli tarkoitus tulla jonkin sortimentin kukkakuvio. Kuituni oli kuitenkin huomattavasti paksumpaa kuin ohjeessa, joten päätin lopettaa virkkaamisen kesken, kun matto oli eteiseen sopivan kokoinen. Ihan kiva siitä tuli kuitenkin, vaikka onkin kuvassa vielä silittämättä.

Maton virkkaaminen on helppoa, ei tarvi osata kuin ketju- ja pylvässilmukan tekeminen. Ainoa hankaluus on maton paino, koska kuten todettu, siihen menee kilotolkulla lankaa. Tämän maton hinnaksi tuli noin 25 euroa, ja tekemiseen meni ehkä viikko, kun hissukseen telkkaria katsellessa sitä värkkäsin.

Seuraavaksi kokeilen virkata maton vanhoista vaatteista. Lupaan raportoida, miten siinä käy.

Juuripunaa ja muita puutarha-asioita


Viikonloppuna ipana halusi leipoa muffinsseja retkievääksi parvekkeelle

Puutarhan kevättyöt ovat pitäneet niin kiireisenä, että Vekaravaara on ollut vallan hunningolla. Tärkeimpiä kuulumisia lienee ipanan osalta se, että hän opettelee eloa ilman vaippaa ja minä pyöritän pissaisia housuja pesukoneessa 24/7. Lisäksi taloomme on muuttanut uusi asukas "Hooli", jonka nimen lausumisasua on mahdoton pukea kirjaimiksi. Hän on ipanan mielikuvitusystävä, joka huomattavan usein kiusaa koiria, sotkee paikkoja tai on muuten tuhma.

Ipanan mielikuvitus laukkaa muutenkin melkoisissa korkeuksissa. Eilen hän näki saunassa sammakon (tämän isi vahvistaa), jolla oli mukanaan vihreä kyltti, jossa luki sammakon nimi (tätä isi ei ollut huomannut).

Kyselyikä tekee niin ikään tuloaan. Eilen ipana halusi tietää, onko kukilla suu. Isi kertoi, että kukilla ei ole suuta vaan juuret, joiden kautta ne saavat ravintoa. "Käyttääkö kukat sitten juuripunaa?"; ipana jatkoi kyselyään. Lapsen ihastuttavaa logiikkaa.



Lopuksi vielä takaisin puutarhaan. Perunat, porkkanat, punajuuret ja sipulit on saatu multiin, mansikkamaa käännettyä ja kasvihuonekin melkein valmiiksi. Asiasta ovat innoissaan niin isot kuin pienetkin, jotka odottavat jännittyneenä syksyn satoa. Sillä välin on mukava istahtaa pihakeinuun nauttimaan lämmöstä ja kesäkukkien kauneudesta.

May 6, 2012

Maan matonen




Maailmassa on ehkä vain yksi asia, minkä parissa unohdan Prinsessa Nirppanokan luonteeni - komposti. Ooh ja aah, miten upeaa se onkaan, kun munankuorista, kahvinporoista ja talouspaperista tulee tummaa, kosteaa multaa.

Ilmeisesti ihan kaikki eivät jaa innostustani.

Kutsuin tässä päivänä muuan Alakerran Rouvaa ihastelemaan kottikärryihin kasaamaani puolivalmista multaa.
- Jos olisit kastemato, olisitko ihan liekeissä tästä, tiedustelin itsekin ihan intopiukeana.
Rouva katseli vuoroin minua ja vuoroin mätiä elintarvikkeita epäuskoinen ilme kasvoillaan. Lopulta hän sai sanottua jotain sen suuntaista, että ei oikein pysty eläytymään kastemadon osaan tässä.

Minä jatkoin matkaani lehtikompostille, jonne latasin elintarvikemullan jälkikompostoitumaan. Mikä onnenpotku minua kohtasikaan, kun löysin vielä samaan syssyyn kellarista edellisen asukkaan jättämän talikon. Kattokaa ny miten hieno se on, oikein puusta veistetty varsi ja kaikkea.



Netistä luin, että komposti tykkäisi, jos sinne laittaisi typpeä eli suomeksi sanottuna pissaa. Sitäkin ehdotin Alakerran Rouvalle, että jos voisi kuskata pikkupoikansa potan pihan perälle. Ihme juttu, taas se tuijotti mua epäuskoinen ilme kasvoillaan. Alakerran Isäntää en uskaltanut pyytää kompostiin pissaamaan (mutta jos Kimmo luet tätä, niin antaa mennä vaan!).

Viime kesänä komposti kävi liian kosteana ja haisi pahalle. Tänä vuonna ongelma on päin vastainen, ainakin toistaiseksi kylmän kompostin ovat ottaneet omakseen muurahaiset. Täytynee lisätä kuumaa vettä ja herätettä, niin eiköhän se siitä.

Kyllä kompostointi sitten on ihanaa.

May 3, 2012

Olipa uutinen

No ei ollu. Meillä ei taaskaan nukuta. Johan sitä iloa kestikin yli kuukauden.

Ipana herää ainakin kolmesti yössä. En tiiä miksi, kunhan itkee äitin hereille ja nukahtaa ite uudestaan. Päivänsä hän aloittaa kello 5.15 kiukkuisena kuin ampiainen. Toistetaan joka yö kahden viikon ajan, ja äiti on taas aika valmista kauraa vaikka mihin.

Onneksi on melkein kesä. Ja komposti. Siitä lisää hieman myöhemmin.

Vähän hassua kuitenkin tähänkin päivään. Riemastunut huuto vaatekaapilta kuului: Äiti, kato, mulla on sun tissit!

 
On se pöljä. Eilen hän skeittasi lelukuorma-autolla ja höpötti itsekseen: kohta kaatuu, tulee iso vahinko ja sitten ikkettää. lmeisesti hän ei tottele edes itseään, joten en minäkin pidin suuni tällä kertaa kiinni.

May 2, 2012

Vappuhulinoita

 
Kello 05:08
- Äiti, onko lentokoneella silmät?
ja vähän myöhemmin:
- Äiti, mitä lentokone syö? Valmaan se syö kiisseliä, niinku ukin auto.

Tänään taas tuntuu, kuin sydän vaeltelisi jossakin kaukana minusta. Tarkalleen ottaen se taitaa juuri nyt olla nalle kainalossaan päiväkodin nukkarissa. Ikävä tuntuu kovimmalta silloin, kun on viettänyt paljon aikaa yhdessä.

Vappuna ipana sai vihreän viuhkan, ja siivosi sillä koko auton. Muutenkin oli erikoisjännittävä viikonloppu: kaksitoista (!!) tuntia autossa, neljä pysähdystä ABC:n leikkipaikoille, kaksi hampurilaisateriaa (soittakaa lastensuojeluun) ja mummu, joka jaksaa leikkiä koko päivän sekä pappa, joka hakee pakastimen täyteen mehujäätä (tosiaan, se lastensuojelu).

Jännimmästä jännintä oli kuitenkin mummulan lähellä järjestetty monsteriautokilpailu. Ipana oli ihan varma joutuneensa pilan kohteeksi, kun isi kertoi, että Off Road -auto ajaa henkilöautojen yli. Siitä se kuitenkin meni, ja ipana oli menettänyt puhekykynsä hyväksi aikaa.

Vappureissusta uupuneena ipana simahti yöunille eilen seitsemän jälkeen. Aamulla se lähti touhua täynnä päiväkotiin raportoimaan lomastaan. Jännityksellä odotan, minkä tapahtuman hän on hoitajilleen kertonut.

Apr 14, 2012

Siunauksia

Olkapäässäni olevassa tatuoinnissa lukee: Count Your Blessings. Viime kesänä, kun elämä oli pelkkää mustaa epätoivoa, ihana viisas naapurini sanoi minulle juuri noin - laske siun siunaukset. Ja niin minä olen tehnyt, melkein jokaisena päivänä. Siksi ajattelen juuri tänään, että elämä on mahtavaa. On vapaapäivä, perheeni tässä ympärillä, me kaikki suurin piirtein terveinä pientä flunssaa lukuun ottamatta, suklaakakku menossa uuniin. Tämän enempää en edes uskaltaisi toivoa.

Kiitollisuus elämään tuli mieleeni lukiessani 13 lapsen helsinkiläisäidin blogia Kaikki kotona? Sirkulla olisi kaikki edellytykset valittaa, mutta hän on valinnut toisenlaisen tavan elää. Sirkku on kiitollinen kaikesta siitä mitä hänellä on, eikä sure sitä, mikä puuttuu. Minua ja Sirkkua ei yhdistä todennäköisesti mikään muu kuin kotikaupunki, mutta oon silti ihan koukussa hänen kirjoituksiinsa.

Laske siun siunaukset. Se kannattaa.

Apr 13, 2012

Olemme remontissa. Taas.

Yhtenä iltana lähdimme ipanan kanssa metsään. Piti mennä tarkistamaan, onko pääsiäispupu jättänyt suklaamunia odottamaan löytäjäänsä. (Sivumennen sanoen en tajua, miten ajauduin mukaan tähänkin valheeseen. En edes ehtinyt toipua häviöstäni onko joulupukkia olemassa -äänestyksessä, kun olen jo korviani myötä suossa pääsiäispupun kanssa.)

Metsään siis. Ipanan iskä päätti jäädä kotiin tarkistamaan, mistä kohtaa ullakon katto päästää kylmää ilmaa sisälle. Kurkkaan yhden laudan alle, hän sanoi, kun me ipanan kanssa vilkutimme lähtiessä.

20 minuuttia myöhemmin palasimme kotiin. (Pupu oli kuin olikin jättänyt Autot-suklaamunan erään männyn juurelle.)

Vastassa oli tällainen näky:

Ipanan iskällä oli iskenyt pahemman sortin inspiraatio. Vuotokohta löytyi, ja hän oli päättänyt siinä samassa aloittaa ullakon remontin. Siis ihan tavallisena arki-iltana, ilman sen suurempaa suunnittelua. Voi pyhä sylvi.

Okei, remontti on siis aloitettu. Ihan hyvä. Sääli, että seuraavana päivänä tuli takatalvi. On nähkääs hieman viileää, kun katosta puuttuvat kaikki eristeet. Kesää ja seuraavaa inspiraatiota odotellessa.

Apr 4, 2012

Nukku-Matti - mikä se on?


Kaksi vuotta ja kolme kuukautta siinä meni, että ipana oppi nukkumaan. Vieläkin hän näkee unia ja herättää minut öisin niiden takia, mutta se on enää pientä. En olis ikinä uskonut, miten vähällä unella voi tulla toimeen. Enkä sitä, miten äärimmäiseen tilaan ihminen väsyneenä joutuu.

Nukkumaan menemistä ipana sen sijaan yrittää edelleen vältellä viimeiseen asti. Eilen illalla tekniikaksi valikoitui kyselyikä, eikä mulla meinannut pitää pokka ei sitten millään. Käytiin seuraavanlaista keskustelua:

Joka ilta, kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö.
- Äiti, mikä on oikea yö?
Nukku-Matti nous..
- Äiti, mikä on Nukku-Matti?
.. ja ovehen hiljaa lyö. 
- Äiti, miksi se lyö ovea?
On sillä siniset tossut..
- Äiti, mikä on tossut?
... hiipii kaapin taa.
- Äiti, mua pelottaa, kun hiipii.

On sillä sininen takki..
- Äiti, miksi tarvitaan takki?

Ja sitä rataa kaikki neljä säkeistöä. Yritä siinä sitten laulaa ipana uneen. Nukahti se kumminkin lopulta.

Mummun pokka sen sijaan petti tänään täysin, kun ipana lähestyi häntä pyytävä katse silmissään.
- Voisiksä tulla vähän tappeleen mun kaa, mummo?

Apr 2, 2012

Mielikuvitus tuli taloon

 
Tuttiritari meets Paavo Pesusieni

Yhtäkkiä hoksasin, että ipanan kanssa ei ainoastaan pysty kommunikoimaan, sen kanssa pystyy myös hulluttulemaan ja keksimään juttuja. Ja voi pojat millainen mielikuvitus ipanalla onkaan! Vuodevaatelaatikko on rekka, äidin vyöt ovat turvavöitä, sohvatyynyt ovat tukkeja, itkuhälytin on suihku ja koirien raksut ovat johtoja. Näistä aineksista syntyy Puuha-Ukkeli, joka kuskaa ihmisiä ja tavaraa pyörremyrskyn nopeudella paikasta toiseen. Siinä sivussa hän siivoaa, korjaa sähköjä, pesee tukkansa sekä purkaa, maalaa ja remontoi. Kesken matkan tukista tulee kitara, jota hän soittaa huutamalla kovaan ääneen "soitan kitalaa, kitalaa soitan" ja vaatii vähän väliä taputuksia esityksestään. Ja isi ja äitihän taputtavat, nauru suupielessä kuplien, onnellisena höperöstä pienestä miehestään.

Mar 29, 2012

Vainukakara

Vanhemmuus kehittää yllättäviä taitoja. Kuten: kuinka syödä karkkia salaa taaperolta.

Kriittisin vaihe on pakkauksen avaaminen. Hedelmäpussia voi rapistella keittiössä vaikka kuinka isoon ääneen, eikä ipanaa kiinnosta pätkääkään. Yritäpä avata karkkipussi riittävän hiljaa - sokerinhimoinen törröttäjä spottaa pienimmänkin äänen 30 metrin päähän.

Vainukakaran harhauttamiseksi karkkien valinnassa olennaista on kiinnittää huomiota hajuun ja rakenteeseen. Parhaita ovat puolikovat hedelmäiset viinikumikarkit, jotka eivät tuoksu juuri miltään ja ne on helppo piilottaa poskeen. Mitä pienempi koko, sitä varmemmin selviää sokerihiiren röntkenkatseesta ja tiukasta kysymyksestä: Äiti, mitä sää syöt? Pienehköjen viinikumikarkkien etu on sekin, että ne voi hätätapauksessa nielaista ilman vakavaa tukehtumisen riskiä, jos ipana vaatii saada kurkistaa suuhun.

Sitkeitä salmiakkeja on syytä välttää (leukojen liike kavaltaa karkinsyöjän) sekä suklaata, jonka vainukakara haistaa vielä monta minuuttia todistusaineiston häviämisen jälkeenkin.

Vanhemmuus on tosiaan melkoinen taitolaji.

Mar 24, 2012

Äitin lakas




Hän on niin hassu ja rakas, että kirjoitin hänelle runon.

Tarvittaisiin isot taskut
joihin mahtuisivat kaikki aarteet
yksi tutti, toinen tutti
nalle
ja puoliksi syöty pääsiäismuna.

Isoakin isommat taskut
joihin voisi äidin sydämenkin laittaa.

Saisinko maitoa,
ihan pikkiriikkisen
ja shitä pitää lämmittää
sopivasti
ei liikaa, isi.

Luetaan kiljaa
katsotaan Pikku lakkolia
juostaan kilpaa
ja leikitään koppoti koppotia.

Äiti älä suutu
vaikka minä limpuilen ja liehun
äiti älä pussaa
päästä minut jo menemään

Sinä oot pikkuinen äitin lakas,
lempeät laineet ja tuiskujen valo
Nappaan sinut syliini
sullon sydämeni taskuusi.

Mar 17, 2012

Lomalaiset

Ipana on innostunut pesemään tukkaansa. Aina kun käännän selkäni, löydän hänet vessan lavuaarin ääreltä, kas näin:

Lentoni Bangkokista saapui Helsinkiin melkein ajallaan maanantaina alkuillasta ja kohta sen jälkeen kotiutui  myös mummolassa viikon viettänyt ipana. Olin ovella häntä vastassa ja halausta vailla, mutta ipanalla oli ollut niin ikävä alakerrassa asuvaa nelivuotiasta veikkaansa, että hän paineli melkein suorilta sinne leikkimään. Mummolassa oli ollut kivaa (uimahalli, pilkkikisat, makkaran paistoa kodassa - en ihmettele), eikä isiä ja äitiä ollut juurikaan ollut ikävä.

Minäkin selvisin erosta niin hyvin, että mitalin voisin itselleni antaa. Iltaisin kaipasin tuhisijaa kainalooni, mutta muuten selvisin kyynelehtimättä. Oli niiiiin kiva keskittyä kokonainen viikko sukeltamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Vaikka lomalla oli paljon fyysistä aktiviteettia ja rasitusta, henkisesti tuntuu toden totta siltä, että akut on ladattu ihan täyteen. Hyvä niin, elämä ei tosiaankaan näytä päästävän meidän perhettä helpolla tästä eteenkään päin.

Jetlaaki on siitä hassunkurinen kaveri, että olen simahtanut iltaisin melkein yhtä aikaa ipanan kanssa ja herännyt aamulla virkeänä viiden kieppeillä. Ipanan herätessä oon jo ehtinyt meikata, laittaa tukan, lukea kirjaa ja kattoa boxille tallennettuja sarjoja. Metkaa. Tänään lauantaina koko perhe ehti valmistaa ja syödä kunnon brunssin jo ennen kahdeksaa. Kun on ajoissa liikenteessä, ehtii tehdä kaikkea jännää. Tämän päivän kohokohta oli bussimatka Stokkalle karppeja katsomaan. Pienistä asioista syntyy isoja iloja.

Mar 3, 2012

Testing, testing..

Meneillään on ihmiskoe. Vekara testaa, kuinka vähillä unilla vanhemmat pysyvät toimintakykyisinä. Järki jäi jo aikaa sitten. Viikon verran yöunet ovat olleet 3 + 1 + 1 tuntia, herätys kello 5.30. Vekara paahtaa menemään täyttä häkää, minä en muista ees omaa nimeäni.

Huomenna alkaa ihmiskoe osa 2. Vekara menee viikoksi talvilomalle mummolaan ja meitsi häipyy Thaimaahan sukeltamaan. Peukut pystyyn, että pääsen matkaan enkä itke koko viikkoa koti-ikävää.

Feb 26, 2012

Viikonloppu kamerassa


Kävimme HopLopissa...

... ja kaupassa ...




... ripustin tauluja seinälle ...






... ompelin kevätverhot olohuoneeseen ...

 
... tapiseerasin pari seinää ...
(raitatapetti Sanduddin Rolleria, kukallinen Pihlgren & Ritolan Kirsikkapuuta)
 
... meillä kävi ihania yövieraita ...




... ja hassuttelin vekaran kanssa. 
Tämä kuva on viikonlopun harvinaisuus: pahimmassa uhmaiässä oleva ipana käytti koko lauantain tauottomaan huutamiseen, kiukutteluun ja ilkeilyyn. Melkoista sirkusta, mutta hengissä selvittiin. Uutta viikkoa kohti, ja ens sunnuntaina Thaimaahan sukeltamaan. Jei!


Edit: Pahoittelut taas huonosta asemoinnista. Editointitilassa sivu näyttää ihan hyvältä, mutta julkaistu versio on ihan kamala. Argh, täytynee vaihtaa parempi pohja jahka ehdin.