Dec 25, 2010

Oikiaa ruokaa

 Ei tartte auttaa! Haluan syya ite :)

Vekaran eka matka Kaakkois-Aasiaan ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta bangkokilaisesta sairaalasta paastyamme loma on jatkunut mallikkaasti Kuala Lumpurissa.

Kuala Lumpur on meille yksi koti monien joukossa, joten siksi sopii erityisen hyvin, etta ipana viettaa ensimmaista jouluaan juuri taalla. Meita oli eilen jouluillallisella kymmenen henkea, mukaan lukien vekaran isovanhemmat, sedat ja isotati ja -seta (jotka eivat ole ensinkaan niin ikaloppuja, kuin nimitys antaa ymmartaa!). Ruoka oli niin suomalaista kuin se taalla on mahdollista, kinkkua ja rosollia ja laatikoita, muun muassa. Kuusikin on, ja viinia. Kaikki muu olikin sitten ihan toisin kuin Suomessa, lamminta on melkein 35 astetta (60 astetta ennemmain kuin mummolassa!!), eika joulupukkia nakynyt - hyva niin, silla esitimme ennen joulua vienon toiveen, etta ipanalle ei hankittaisi hirveita maaria leluja jo valmiiksi ahtaaseen kotiimme.

Hassua juttu, taalla maailman toisella laidalla, kovasta vatsataudista toipuessaan, ipana paatti lopettaa vauvanruokien syomisen. Soseen tarjoaminen saa ipana suun tiukasti suppuun ja voluumin kaakkoon - ipana haluaa oikeaa ruokaa! Jouluruoka, samoin kuin kananpaloilla hoystetty kiinalainen riisipuuro sen sijaan avaa suun ammolleen ja saa vekaran hymisemaan tyytyvaisena.

Iso poika, melkein vuoden jo. Kotona odottavat ekat synttarit ja uusi paivakoti. Ensi vuodesta on tulossa jannittava, ja toivottavasti myos henkisesti vahan vahemman raskas kuin kulunut vuosi.

Joka tapauksessa, mukavaa joulun jatkoa, toivottaa Vekaravaaran jengi

Dec 14, 2010

Bruum, bruuum...


Hyvät matkustajat, kiinnittäkää turvavyönne, nyt lähdetään seitsemän tunnin automatkalle kahden aikuisen, kahden koiran ja yhden ipanan kanssa. Tehkää olonne mukavaksi, avatkaa äänenne matkalauluja varten ja valmistautukaan venyttämään pinnaanne täältä kuuhun ja takaisin.

Lähtöaikamme on optimoitu päiväunien, sääolojen ja ipanan henkilökohtaisen mielialapuntarin mukaan tapahtuvaksi kello 9.45. Ja sitten mennään.

Auto kaartaa pitkin lumisia teitä Pohjanmaalta Helsinkiin. Iloksenne raportoin, miten vaaperon kanssa sujuu.

9:50 Ipana juo maitoa ja nukahtaa viidessä minuutissa.
11:30 Äitin hengähdystauko on ohi, kun ipana avaa silmänsä.
11:35 Päristelemme pikkuautoilla pitkin ipanan jalkoja, edessä istuvan isin hiuksia ja vieressä matkustavan koiran selkää.
12 Ruoka-aika! Sosetta osuu paitsi suuhun, myös koiraan, turvaistuimeen ja äitiin.

12:30 Tauon paikka. Huoltamolla on niin kivoja leluja, että ipana olisi valmis lopettamaan matkanteon tähän. Vaan ei auta, vielä on tietä taivallettavana. Joten..
13 Matka jatkuu.
13:25 Viihdytysvuorossa vaihteeksi iskä, nyt leikitään kylpyankalla, pikku-ukoilla ja kumisella kalalla.
13:50 Ipana alkaa kätistä väsymystään, mutta ei anna unelle periksi. On siis otettava kovat käyttöön eli isi ja äiti alkavat laulaa Piippolan vaaria.

Piippolan vaarilla on lehmiä, kanoja, possuja, kissoja, koiria..

... kilpikonnia, lintuja, hiiriä...

... kirafeja, elefantteja, sarvikuonoja..

... ankkoja, käärmeitä, hevosia, strutseja..

... mummo, Aira Samulin ja Spede..

... kunnes vihdoin 20 minuuttia myöhemmin:

15:00 Vekara avaa silmänsä ja taas päristään ja leikitään autoilla.
15:30 Takapenkin porukka näyttää tältä:

... joten se on tauon paikka taas.
15:50 Matka jatkuisi, jos ipana ei kieltäytyisi istumasta alas. Joten jatkamme leikkimistä parkkipaikalla, kunnes ipana on taas yhteistyöhaluinen.
16:00 Auto starttaa viimeiselle pätkälle ennen kotia.
16:05 Ipana syö isotädin antaman joulukortin...
.. ja repii äidin laskuja.
16:30 Tarvitaan taas Piippolan vaaria.
17:00 Vihdoinkin kotona! Ääni on käheä, mutta mieli hyvä, kun päästiin turvallisesti kotiin. Kiitoksen mummolaan ihanasta viikonlopusta, pian me tullaan taas!


Vekaravaara hiljenee nyt hetkeksi, kun pesue pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa (joita on muuten paljon!) ja suuntaa huomenna joulun viettoon Kaakkois-Aasiaan. Reissun edistymistä voi todennäköisesti seurata Halpamatkojen puolelta.

Dec 7, 2010

Dec 5, 2010

Sydämellisiä sukkia

Ystäväpiiriin on saatu uusia vauvoja, pusuja ja haleja tähdille syttyneille ja pöllämystyneille vanhemmille!

Talvivauva tarvii ennen kaikkea lämpöä ja rakkautta, joten Vekaravaarassa on taas viime aikoina kilistelty ahkerasti sukkapuikkoja. 

Parit sukat menivät jo postiin, yhdet odottavat vielä käyttäjäänsä saapuvaksi maailmaan. Pitkävartisissa villiksissä on käytetty vanhaa ohjetta, jolla on aikanaan tehty villasukat myös omalle ipanalleni. Tarina on ihana, samoin sukat, jotka pysyvät erinomaisen hyvin pienen pienessä jalassa.



Vauvan sukka tarinoineen Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen mukaan, var så god:

Tarvitaan kerä Alpaca lankaa ja sukkapuikot kokoa 2½.


Luo 10 s jokaiselle puikolle ja neulo 12 krs 2o, 2n joustinta.

*Neulo 4 krs nurin, 4 krs oikein, 4 krs nurin ja 12 krs 2x2 joustinta.*. Toista *-*.

Neulo kantalappu 12 krs puikoilla 1 ja 4 ja tee kantapohjan kavennus; jaa silmukat kolmeen osaan niin, että keskellä on 6 ja reunoilla 7 s.

Poimi kantalapun sivuista 7 lisäsilmukkaa ja neulo terän suora osuus: *4 krs puikkojen 2 ja 3 silmukat nurin (jalkaterän päälle) ja loput oikein, 4 krs kaikki silmukat oikein.* Toista *-* 2 kertaa.

Neulo vielä 4 krs päällipuolen s:t nurin ja alapuolen oikein.

Tee sukan kärkeen nauhakavennus: ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset s:t oikein yhteen ja toisen ja neljännen puikon alussa toinen ja kolmas s. kavennus ylivetäen.

Kun jäljellä on 4 s, katkaise lanka ja pujota se 2 kertaa s:n läpi. Päättele langat ja höyrytä sukat kevyesti.

Sukan tarina

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kuukauden ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa heitä vastapäätä istui eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli ilman tossuja palelevaa pientä vauvaa. Niinpä hän oli purkanut valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.
Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.

Omalle ipanalleni halusin mahdollisimman pitkävartiset sukat ja innostuin kokeilemaan millaista palmikkoneuletta syntyy suuresti rakastamastani Reggae Ombre -langasta (vitosen puikoilla). Ihan kivat, vihreäraidallinen väri ainakin on herrrkullinen!



Vaaperosukkien viitteellinen ohje:

Luo 30 silmukkaa, neulo 1 o 1 n -joustinta 10 krs.

Kudo 4 o 2 n -neuletta 5 krs.
6. kerroksella neulo *2 o apupuikoille, 2 o ja 2 o apupuikolta takaisin varsinaiselle puikolle*. Tämän jälkeen 2 n ja toista *-*

Neulo palmikoita kunnes varsi on mielestäsi riittävän pitkä. Ipanan sukassa on 5 palmikkoa.

Tee kantapää ja jatka kärkiosan neulomista siten, että pohja on aina oikein -neuletta ja päälypuoli palmikoita.
Päättele, kun sukka on sopivan kokoinen. Ipanan sukassa pohjan pituus on noin 15 krs ennen kavennuksia.
Viimeistele virkkaamalla pykäläreunus varteen: 1 kiinteä silmukka, kolme ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka samaan reikään ensimmäisen ks kanssa. Ja sama seuraavaan kohtaan. Helppo ko heinän teko!

Lisää ihania villasukkia Täti Moonikan Majatalossa!

Tagit: villasukat vauvalle, vauvan sukan ohje, helpot villasukat vauvalle

Nov 27, 2010

Vekaravaarassa ruoanlaiton opettelu tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.
Parempi siis ennemmin:

video

Piparkakkujen leipominen oli vekaran mielestä erityisen hauskaa. Saivatpa koiratkin osansa taikinasta - kuten lähes kaikesta muusta johon pienet sormet pöydässä yltävät.

Nov 24, 2010

Tunnustuksia

Voi ihanuuden määrää! Janica antoi minulle tunnustuksen, kiitosta kauhiasti vaan!


Ideana on:

1.Antaa tunnustus eteenpäin viidelle bloggaajalle, joista pitää ja jotka inspiroivat
2.Listata kolme itselle rakasta asiaa, ja
3.Laittaa näytille kuva jota rakastaa kera selityksen, miksi


Vekaravaara jakaa tunnustuksia eteenpäin kas näin:

1. Neiti Minttu ja Neiti Kardemumma
Ihania sukkia ja pipoja, herkullisia ruokia ja sydämelliset tädit rupattelemassa elämän pienistä ja suurista asioista kahvikupposen äärellä.
moonikat.wordpress.com

2. Nuorten Ääni -toimitus
Raikkaita ja rehellisiä puheenvuoroja nuorilta kirjoittajilta.
www.suomenkuvalehti.fi/blogit/megafoni

3. Ullan unelma
Tätä blogia lukiessa kuola valuu pitkin näppäimistöä. Mikä lahjakkuus!
blogit.mtv3.fi/elamamakeaksi/

4. Stella
Paras aika vuodesta oli mieleeni eteenkin ennen siirtymistään Olivian nettisivuille. Yhä edelleen viehätyn Stellan tinkimättömästä tyylistä ja hyvin kirjoitetuista postauksista.
www.olivialehti.fi/Tyyli/Tyyliblogi/tabid/66/Default.aspx

5. Malena
Ihania kuvia!
http://malenami.com/

Olipa vaikeeta! Seuraan aktiivisesti vain muutamaa blogia, saa siis vinkata omista suosikeistaan.
Edit: Lisäsin perustelut, miksi juuri nämä blogit ansaitsevat tunnustuksen.

Minulle rakkaita asioita ovat perheeni, johon lasken kuuluvaksi miehen, vekaran ja koirien lisäksi äitini ja muut vanhempani, sisarukseni, mieheni perheen ja läheisimmät ystäväni lemmikkeineen. Rakastan myös ruokaa, eteenkin mieheni pastoja, risottoja ja ranskalaista maalaisleipää. Ja ja ja - apua, rakastan niin monia asioita - sovitaanko, että voin mainita vielä ainakin tatuoinnit, sukeltamisen ja kirjoittamisen.

Sitten vielä kuva.

Olen julkaissut monia minulle tärkeitä kuvia aikaisemmin Vekaravaarassa, muun muassa näihin kahteen kuvaan on vangittu ohikiitävän hetken ainutlaatuinen kauneus.





Tässä rakas kuva tältä päivältä. Se kuvaa hyvin elämäämme juuri nyt: onni ja ilo syntyy arjen asioista, ensimmäisestä lumesta ja ipanan epäuskoisesta naurusta pulkan kyydissä.

Nov 22, 2010

Kävellen ehtii vaikka minne!

Tänään ipana on oma-aloitteisesti ehtinyt jo leipoa...


.. ja käydä kylvyssä.


Eikä päivä ole vielä edes puolessa välissä. Huh.

Nov 18, 2010

Mörökölli nurkassa

Uusimman Vauva-lehden pääkirjoituksessa Hanna Kangasniemi kertoo tyhjän pulkan pelostaan. Kahden lapsen äitinä hän on luonut mielikuvan tilanteesta, jossa auto ajaa talvella suojatiellä pulkassa istuvien lasten yli. Äidin pelko on aito riippumatta siitä, onko juuri nyt kesä vai talvi.

Huh helpotusta! Onpa mahtavaa, kun tästäkin joku puhuu julkisesti. Ehdin jo ajatella olevani yksin hulluuteni kanssa. Tyhjää pulkkaa en ole vielä ehtinyt pelätä, kun ei olla ensimmäistäkään ehditty ipanalle ostaa, mutta muuten huoli kaikkeista rakkaimmasta on välillä musertavan kova.

Ensin luulin, että huoli helpottais kun ipana täyttää puoli vuotta ja kätkytkuoleman riskiä ei enää ole. Vaan eihän se niin menny, huoli vaan muutti kohdetta. Nyt murehdin sitten kaikkia mahdollisia sairauksia, jotka pientä ukkoa vaanivat. Muun muassa.

Kaiketi tämäkin kuuluu asiaan eli pitäis vaan keksiä, miten pelkojen kanssa eletään. Vertaistukea ja vinkkejänne otetaan mielellään vastaan!

Nov 4, 2010

Maalla ja vedessä


Asiahan on sillä tavalla, että koskaan ei ole liian varhaista aloittaa sukellusharrastusta - varsinkaan, jos on sattunut syntymään Vekaravaaraan. Ipana on jo aika taitava uimari, vaikka ei maltakaan pitää suutaan kiinni sukeltaessa.

Sunnuntaiaamun vauvauinti on koko perheellemme viikon kohokohta. Kultakaloissa polskutteleminen on paitsi hauskaa, myös hyödyllistä: tuntuu hiton paljon turvallisemmalta lähteä ukkelin kanssa reissuun tai mökille, kun tietää, että hän ei huku, vaikka sattuisi joutumaan yllättäen veden kanssa tekemisiin.

Kiireinen vekara on sukeltamisen lisäksi opetellut kävelemään! Ensimmäiset askeleensa hän otti viikonloppuna ja pari päivää myöhemmin kulku oli jo sen verran vakaata, että kyllä sitä voi kävelyksi kutsua. Vanhemmat ovat asiaan kuuluvan ihastuneita ipanan, 10 kuukautta tänään, lahjakkuudesta.

Nov 1, 2010

Onnellisten tähtien alla

Vekaravaarassa ollaan onnesta sykkyrällä, kun lähipiiriin odotetaan uutta vauvaa. Voi pikkuisen tuoksua, pientä itkua, ryttyisiä sormia ja nenän tuhinaa. Uuh ja aah, voiko onnellisempaa asiaa maailmassa ollakaan.

Vekaraa odottaessani hänen kummitätinsä tunnusti nautiskelevansa raskaudestani täydellä sydämellä, kun oma odotusaika meni enimmäkseen vauvan hyvinvoinnista huolehtimiseen. Minulle on käymässä hyvää vauhtia samalla tavalla: kun kyseessä ei ole oma raskaus, voi pelkäämisen asemesta keskittyä ihan vaan fiilistelemään ja olemaan tohkeissaan uudesta elämästä.

Eletään siis ensimmäisen ultran aikaa. Voi jestas miten vekaraa odottaessani pelkäsin, että sikiöltä puuttu käsi tai jalka, sydän ei lyö tai niskaturvotusta on liikaa. Näin jälkikäteen onneksi päällimmäisenä mielessä on kupliva ilo ja nauru masussa hurjia voltteja heittelevästä pienestä ihmisestä. Ikuisesti muistan myös vekaran pappan kommentin ultran jälkeen: "Näkyikö tatuointeja?".

Oct 20, 2010

Mammaa!

Ipana pölpöttää aamusta iltaan omia juttujaan, mutta toistaiseksi yhtään oikeaa sanaa ei ole ukkelin suusta tullut.

Kunnes viime yönä pinniksestä huudettiin niin kuuluvasti "mammaa-mammaa-mammaa", että ei jäänyt epäselväksi, mitä ipana oli vailla. Äitiä hymyilytti pimeässä, kun ukkeli veteli tyytyväisenä koko pullollisen maitoa napaansa.

Oct 16, 2010

Mahdoton yhtälö?

talvihaalari 109 €
villahaalari 62 €
hanskat 20 €
töppöset 15 €
kauluri 10 €

kengät puuttuu
kuravaatteet puuttuu

sisävaatteista ei nyt edes puhuta


kodinhoidontuki 314 €

Oct 11, 2010

Äitityövoimaa

Terveisiä äitityövoimatehtaastani! Järkytyin kovasti havaitessani lasten pussilakana - tyynyliina -setin maksavan helposti kolmekymppiä kappaleelta, joten kaivoin ompelukoneen esiin ja tein petivaatteet itse.



Naapureiden lahjoitukset täydennettynä Eurokankaan ostoksilla + kaksi tuntia ompelua = kolme pussilakanasettiä aluslakanoiden kanssa yhteensä 20 euroa. Me is happy.

Oct 8, 2010

Bom Tarde Portugalista!


Pahoittelut radiohiljaisuudesta! Vekaravaaran väki vietti viikon Portugalissa ja sairasti sitä seuraavan viikon tuliaisinaan tuomaansa vatsatautia - pikku hiljaa ollaan onneksi elävien kirjoissa.

Saanen viikonlopun aikana valmiiksi matkatarinamme Halpamatkojen puolelle, kannattaa käydä lukemassa! Ei mennyt nimittäin kaikki ihan putkeen :,D

Ipanan kanssa reissaamisesta muutama sana.

Ukko oli tälläkin kertaa reipas matkalainen ja suhtautui iloisella uteliaisuudella alati vaihtuviin paikkoihin ja ihmisiin. Kesäiseen reisuuun verrattuna ikä toi omat haasteensa: vajaa yhdeksänkuinen vekara ymmärsi ärsyyntyä maisemanvaihdoksesta sen verran, että unikoulussa saavutetut hyvät tulokset lensivät mennessä taivaan tuuliin. Kotona harjoittelu alkaa jos nyt ei ihan nollasta niin ykkösestä ainakin.

Vekara on oppinut konttaamaan vauhdikkaasti, eikä ollut ollenkaan yhtä mieltä siitä, että kaupunkikierroksilla viisainta olisi istua rattaissa. Haastava juttu, kun ukko ei vielä kuitenkaan osaa kävellä. Välillä siis oli annettava ukon kontata katukivillä kädet ja polvet mustana pölystä. Pointsit joka tapauksessa Gracon Mosaic -rattaille, jotka osoittautuivat reissussa loisto-ostokseksi.

Rattaiden lisäksi ehdoton reissusuosikki on Manducan kantoreppu, jossa ukko katseli maisemia - tai nukkui, kun nähtävyydet uuvuttivat.

Ruuvatakseen vanhempiensa hermoja vielä vähän kireämmälle ipana teki reissussa kaksi hammasta ja niin - tiedätte varmaan, millaista se sitten on.

Kaikesta huolimatta ihana reissu! Ipanasta hauskinta oli istua ilta toisensa perään ravintoloiden pöydässä hurmaamassa mummoja ja nakkelemassa leivänmuruja puluille. Ja hiekkaranta, voi veljet mikä paikka!

Konttausjälkiä hiekassa <3

Sep 18, 2010

Raskaus(k)ilot

Sarjassamme "on-se-kumma-kun-ei-paino-tipu" on vuorossa lauantai-illan kiusaus.. Kaivoin Halpamatkojen puolelta vanhan browniereseptin, joka hakkaa mennen tullen kaikki muut saman sortimentin yritelmät. Uskokaa huviksenne, olen omistanut puolet elämästäni täydellisen brownien luomiseen.



Aloitan raskauskilojen tiputtamisen sitten (taas) ensi viikolla. Ehkä.

Sep 17, 2010

A Day to Remember

Yksi tavallinen perjantai maailmassa, kaksi tärkeää asiaa Vekaravaarassa.

Vekara - 8 kuukautta, 1 viikko ja viisi päivää - nukkui ensimmäisen kerran heräämättä illasta aamuun. Pari kertaa pinniksestä kuului pientä kitinää, joka kuitenkin loppui ilman sen suurempia ohjelmanumeroita, oliskohan nähnyt unta pikkuinen.

Ja sitten, vihdoinkin tänään, viikkojen harjoittelun jälkeen, pikku-ukko etenee kontaten. Hän on osannut kontata jo pitkän aikaa, mutta ryömiminen on vienyt voiton nopeampana tyylinä. Äiti on konttaamisesta mielissään, menee matot paljon vähemmän ruttuun.

Kaikista lujinta pääsee kuitenkin näin:


Isi työntää konttauskärryllä, vekara nauraa ja ajaa koiria karkuun.

Ihastuttavaa viikonloppua!

Sep 16, 2010

Hoidossa

Bloggaaja siirtyi viime viikonloppuna ikäneitojen kastiin, ja sen kunniaksi sain parhaimman lahjan, mitä toivoa saattaa: kokonaisen yön unta, illasta aamuun, pimeässä ja rauhassa.

Vekara kärrättiin lievästä flunssasta huolimatta hyvissä ajoin pappalaan. Tarkoitus oli, että isi viettää päivän ipanan kanssa ennen poistumistaan, mutta jo parin tunnin kuluttua hänelle tehtiin selväksi, että nyt sopisi poistua jaloista pyörimästä - ipanalla, isovanhemmilla, tädillä ja enolla olis vähän omia hommia. Siispä isi poistui paikalta (äiti olikin töissä) ja vekara jäi ensimmäistä kertaa ikinä yökylään.

Ipana ei ollut vanhempiensa perään huudellut (paitsi keskellä yötä kuin palosireeni, syyksi epäillään painajaisunta). Muuten oli ukko ollut kuin Hangon keksi, ja aika muikealta näyttivät hoitajatkin vielä aamulla, oli ilmeisesti ollut kivaa koko porukalla.

Ihan erittäin kivaa oli myös vanhemmilla, jotka ensimmäistä kertaa kahdeksaan kuukauteen söivät ravintolassa hitaasti ja nautiskellen, nukkuivat yönsä hotellin lakanoissa kuin pienet porsaat ja vetivät aamulla evästä buffetista niin että napa naukasi. Ah ihanuutta.

Hoitoasioissa on edetty viime päivinä myös muilla rintamilla. Lähimmät päiväkodit on käyty läpi ja hakemus tammikuun hoitopaikasta pannaan eteenpäin huomenna.

Kokopäivähoitoa odotellessa ipanalle hankittiin vakituinen lapsenhoitaja, joka leikkii ukon kanssa parina iltana kuukaudessa, jotta vanhemmat pääsevät harrastamaan. Eilen oli eka kerta tämän maksetun lapsenhoitajan ammavuoroa, mikä sai minut epäilemään ipanan olevan jossakin salaliitossa. Vai mitä arvelette: ukkeli oli lukenut hoitajansa kanssa vartin sisustuslehteä, nukahtanut sitten lennosta ja veteli tyytyväisenä sikeitä tasan siihen asti, kun vanhemmat astuivat ovesta sisään. Lapsenvahti poistui paikalta hymy huulillaan ja lupasi tulla pian uudestaan. En ihmettele.

Sep 2, 2010

Älskling

Ruotsalaiset, pakkohan niitä on rakastaa <3 Kaksi syytä epäilijöille: ruotsalaisilla on oma sana meidän pienten lasten vanhempien olotilaan: småbarnskoma. Ihana! Ei tarvi selittää, että on ihan väsy eikä ymmärrä mistään mitään ja on muutenkin yleisesti jumissa. Riittää, kun sanoo, että mulla on vauvakooma. Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, kuningaskunnassa on sellaisia ihmisiä kuin Anna Wahlgren. Lentosuukkoja Annalle, jonka neuvoilla kahdeksan kertaa yössä syönyt ipana saatiin luopumaan pullosta kolmessa vuorokaudessa. Huraa, huraa, huraa! Muille unikouluttajille vertailuksi ja itselle muistiksi miten ollaan hommassa edetty:
 

Vekaran, 8 kk, päivärytmi (vartin poikkeamat sallitaan):
7.15 herätys
9.15-10 aamupäiväunet
10.30 brunssi
13-14.30 päiväunet
15 lounas
17.30-18 torkut
18.30 illallinen
19.30 iltapuuhat
20.30 nukkumaan

Vuorokausi 1
Yöuni 10 tuntia, herätyksiä viisi. Päiväunet yhteensä 2 h 45 min.
Maitoa vuorokaudessa 540 ml, ruokaa noin neljä purkkia.

20.35 sänkyyn. Itkua ja junttausta.
20.45 uni tuli.
21.30 heräsi koiran haukkuun. Nukahti viidessä minuutissa.
23.35-23.55 junttausta noin yksi minuutti x4. Tutti hiljensi, mutta hidasti nukahtamista.
00.25 junttausta noin minuutti x1
2:50 maitoa ~50 ml
5:50 junttaus noin viisi minuuttia
6:40 heräsi.

9:45 aamupäiväunet 45 minuuttia. junttaus 5 minuuttia.
12.30 unet vaunuissa 30 minuuttia.
16.40 iltaunet 90 minuuttia.

Vuorokausi 2
Yöuni 10,5 tuntia, herätyksiä yli kuusi. Päiväunet yhteensä 2 h 40 min.
Maitoa vuorokaudessa 400 ml, ruokaa kolme ja puoli purkkia.

20.45 sänkyyn. Kiukkuraivari ja junttausta.
21.05 uni tuli.
22.45 painajainen? Lyhyt junttaus.
23.45 tutti.
00.45 tutti.
1.45 maitoa 100 ml
4.20 tutti
sekalaista tutin asettelua.
6.30 heräily ja tyynnyttelyä.
7.45 heräsi.

10.00 aamu-unet rattaissa 45 min.
13.30 päiväunet reilun viiden minuutin junttauksen jälkeen 80 minuuttia.
18.00 iltaunet vartin rimssuilun jälkeen noin 60 min.


Vuorokausi 3

Yöuni lähes 11 tuntia, herätyksiä kuusi. Päiväunet yhteensä 2 h 45 min.

20.20 sänkyyn. Unirimssut, nukahti itse noin kymmenessä minuutissa.
23 tutti
0.30 itkeskeli, mutta nukahti itse.
1.20 nukkumaan asettelu x2 ja rimssuja. Noin kymmenen minuuttia.
3.30 tutti
5.05 tutti ja tassuttelua
6.30 heräsi "virkeänä", nukkuma-asentoon ja tutti suuhun.
7.15 varsinainen herätys

9.30 nukkumaan, herätys tunnin jälkeen.
12.45 viiden minuutin tirsat autossa.
13.oo varsinaiset päiväunet 40 min.
17.15 iltaunet tunti.

Vuorokausi 4
Yöuni 10,5 tuntia, herätyksiä kolme-neljä. Päiväunet yhteensä 2 h 40 min.
Maitoa vuorokaudessa vajaa 500 ml, ruokaa neljä ja puoli purkkia.

20.20 sänkyyn. nukahti itse noin 20 minuutissa.
0.50 heräsi, nukahti heti itse
1.05 heräsi, 2 x nukkuma-asentoon, tassuttelua, vettä. nukahti noin 20 minuutissa.
2.30 heräsi, nukahti heti itse
7.15 heräsi

9.30 aamupäiväunille muutaman muistutuksen jälkeen
13 sammui suorilta päiväunille, 90 minuuttia
17.30 iltaunet, tunti

Kun katsoo näitä yöheräämisiä tälleen kirjattuna, ja ajattelee, että tämmöstä ja paljon pahempaakin on ollut viimeiset kahdeksan kuukautta, on ihme, että ylipäänsä olemme edes tämän verran järjissämme vielä :P

Varsinainen unikoulu on nyt ohi, mutta harjoittelu jatkuu tiukasti ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Palaamme varmasti asiaan.

Aug 31, 2010

Unikoulu - part 2.

Vahtivuoro on siis vaihtunut Vekaravaarassa eli meikäläinen huseeraa jonkinlaisena perheenpäänä seuraavat neljä kuukautta. Pari viikkoa ollaan harjoiteltu miesporukalla elämistä ja suuremmilta kommelluksilta ollaan vältytty - toistaiseksi. Jonkinmoisen päivittäisen säännöllisyyden löydyttyä ja viikonlopun unettoman yön innoittamana päätimme alkaa kouluttamaan koko perhettä taas nukkumisen ihmeelliseen maailmaan.
Pelkkä tassuttelu ei tuntunut tepsivän, joten päädyimme hieman soveltamaan sekä tassu-koulua, että Anna Wahlgrenin erittäin pikkutarkkaa koulua. Wahlgrenin "rimssu" vaikutti vähän vaisulta konstilta tyynnyttää pähkinä punaisena huutava vekara, joten sen tilalla siis tassuttelemme.
Pari yötä on nyt takana, ja ehkä jonkinmoista edistymistä on havaittavissa. Ainakaan nälkä ei ukkelia öisin vaivaa, se on nyt aika selvä; jokatuntinen pullon vaatiminen oli siis vain tapa. Päiväunet ovat pidentyneet selkeästi, niidenkin ollessa aiemmin puolen tunnin nokosia. Toivoa siis on.
Tänään kävimme kahdeksannen kuun neuvolassa ja saimme neuvolakorttiin terveen leiman - isäähän tässä ei onneksi tarkastettu. Vähän kauhistellen terkka kuunteli vekaran kävelyharjoituksia, mutta minkäs teet, selän kun kääntää niin miekkonen on pystyssä; eilen saatiin ensimmäinen musta silmäkulmakin. Meno on siis melkoista, mutta mikäs sen hauskempaa, kuin seurata toisen riemastusta uuden taidon opittuaan.

Aug 25, 2010

Kissankulman kauhu

Kyllä sitä ehdittiinkin jo odottaa, ja voi naurun määrää, kun se eilen saapui - ensimmäinen hammas. Ukkeli on yhtä hymyä, vaikka seuraavakin naskali odottaa jo ihan ikenen pinnassa pulpahtamistaan.

Työläisäidin arki on lähtenyt sujumaan oikein mukavasti, kiitos vaan kysymästä. Ehdin aamuisin vähän pusutella ja leikittää ukkoa ja iltapäivisin hän oottelee mua hymy huulilla kotiin. Töissä on helppo olla, kun tiiän, että ukkeli on isin kanssa kotona ja heillä on oikein mukavaa kaksistaan.

Vekara pitää isinsä kiireisenä aamusta iltaan, sillä hän on oppinut seisomaan ja kiipeää ponnekaasti ihan koko ajan sohvalle, astianpesukoneeseen, apupöydälle, kylpyammeeseen ja ihan mihin vaan keksii. Isin paikkaillessa vekaran tuhoja hän kiitää kaatamaan koirien ruokakupit, vääntämään tietokoneen piuhat ja nappulat solmuun ja repimään varomattomasti jätetyt lehdet ja kirjeet.

Oh joy, elämä on juuri nyt melkoisen ihanaa. Onneksi on vauvauinti, jossa ipana saa edes kerran viikossa luvan kanssa riehua itsensä uuvuksiin. Sukeltaminen sujuu jo melko hyvin, katsokaa vaikka!

Aug 15, 2010

Takaisin töihin

Iik! Loma loppuu! Sikäli kun tätä ajanjaksoa elämässäni voi varsinaiseksi lomaksi kutsua (ha! varsinainen sunnuntai piknik!), edessä on paluu arkeen (vaikka nimenomaan ihanaa arkeahan tänä vuonna on eletty niin kuin ei koskaan ennen). Joka tapauksessa kello soi huomenna seitsemältä (ikään kuin nahkavekkari ei olisi minua herättämässä jo hyvissä ajoin kuuden jälkeen), ja tämä äiti pistää tukan nutturalle (no ei nyt sentäs), korkokengät jalkaansa ja suuntaa töihin. Voi kyllä, töihin.

Ipana, 7,5 kuukautta, ja iskä jäävät päiväksi kotiin. Samaa toistetaan maanantaista torstaihin tästä eteenpäin ainakin vuoden loppuun.

Sydän vuotaa verta, kun pitää olla ipanasta erossa päivät pitkät. Toisaalta on ihana mennä töihin, keskittyä päivisin aikuisten asioihin ja syödä lounas rauhassa (paitsi niinä ihastuttavina päivinä, kun saan ipanan ja iskänsä seurakseni lounaalle!).

Kirjoitin itselleni listan asioista, jotka soisin talven kiireen keskellä muistavani. Yksi asia kerrallaan. Ei töitä kotiin. Ja kaikista tärkeimpänä: työ on työtä, mutta kotijoukoilleni olen korvaamaton.

Sekavin tuntein, riemukkaana ja surullisena, suljen huomenna aamulla oven takanani äitiyslomalaisen elämään. Tuskaa helpottanee uusi käsilaukkuni ja ajatus siitä, että ehkä olen niin onnekas, että saan vielä toistaa tämän kaiken joskus myöhemmin.

Aug 12, 2010

Onnen papanoita

Tapasin ystäväni vuosien takaa. Kerroimme puolin ja toisin miten elämä on meitä kuljettanut ja missä ja miten nykyisin elellään. Ystävä kuuli ja näki sen mikä ilmeistä on: puolessa vuodessa olemme kasvattaneet silmäpussit, joista kengrukin olisi kateellinen, ja elämä kulkee ipanan ehdoilla melko samanlaisena päivästä toiseen. Leffat, lempisarjat ja myöhäiset iltamenot ovat tauolla toistaiseksi määrittelemättömän ajan.

Ja kuitenkin elämä on niin ihanaa, ettei sitä osaa sanoiksi pukea. Miten sen selittäisi sellaiselle, jolla ei ole omaa lasta; että kuinka mahtavaa on, kun pikkuinen syö ensimmäisen kerran banaania. Että kuinka suurelta saavutukselta se tuntuu, kun vauva oppii ryömimään (Viis siitä, että kaikki lapset ryömivät - meidän ipana on kuitenkin aivan erityisen ihana ryömijä!). Tai kuinka paljon naurattaa, kun isi kutittaa ipanan jalkapohjia parransängellä ja ipana käkättää niin, että menee ihan kippuraan.

Pikku Prinssissä sanotaan, että tärkeimpiä asioita ei näe silmillään. Ne näkee sydämellään.

Tämän näyn haluaisin jakaa kanssasi, ystäväni.

Aug 10, 2010

Varustelukierteessä

Lastentarvikkeiden hankinassa voi ainoastaan epäonnistua, se on varma. Kun saa kolmen viikon vertailun tehtyä ja päätyy johonkin hyväksi luulemaansa tuotteeseen, se a) paljastuu käytössä jotenkin puutteelliseksi tai b ) markkinoilla olisi kuitenkin ollut joku parempi vaihtoehto, joka löytyy sillä siunaaman hetkellä, kun on saanut ostotapahtuman päätökseen.

Tilannetta ei yhtään helpota se, että mikä toimii toisilla, ei takuulla toimi jollakin muulla.* Meillä taistellaan erityisesti matkarattaiden kanssa, varmaankin siksi, kun kriteerit ja käyttö on niin kovaa. Toistaiseksi hankittua ja ei-niin-toimivaksi todettua on Bugaboon kuljetuslaukku (koska mukana ei tullut sherpaa, joka olis voinut kantaa valtavaa pakettia) sekä Gracon Mosaic -rattaat (jotka menee tosi pieneen tilaan ja on muutenkin erittäin hyvät, mutta ei täydelliset). Joten yritetäänpä taas uudestaan, nyt tilauksessa Quinnyn Zapp -rattaat, joihin ukkeli saa ensi kesänä köllähtää (Portugaliin mennään syyskuussa noilla Mosaiceilla, koska niissä on pienen miehen hyvä nukkua).


Quinny Zapp


Jos nyt aloittaisin alusta, hankkisin heti Zappit auton peräkonttiin, koska MaxiCosin Cabriofix kaukalon saa niihin kiinni (CabrioFix on muuten ainoa hankinta, johon olen ollut täydellisen tyytyväinen!). Eipä tarvisi sitten joka kauppareissulle pakata Bugisten runkoa mukaan, vaan vaunut saisivat olla eteisessä kävelylenkkejä odottamassa.

(Pahoittelen lapsettomille lukijoilleni tätä todennäköisesti hyvin vaikeasti avautuvaa selitystä, jonka ainoa tarkoitus on estää muita tekemästä samoja virheitä. Tosin huomioikaa tekin lapselliset ystäväni tähdellä merkitty kohta.)

Ukkeli kasvoi joka tapauksessa ulos turvakaukalostaan, joten eilen suunnattiin turvaistuinostoksille. Käyttäjäkokemusten ja testitulosten perusteella päädyttiin norjalaiseen BeSafe IziCombi -istuimeen, jonka saa asennettua sekä selkä menosuuntaan että nokka eteenpäin.



Vekara on jo ohittanut seitsemän kuukauden rajapyykin ja on niin ihanassa iässä, että ei oo tosikaan. Hän ryömii tuhatta ja sataa koirien perässä ja nauraa iloisesti mennessään. Hän on seurallinen, hymyileväinen, temperamenttinen ja täydellisen hurmaava.

Äitin pitäis sit ens viikolla mennä töihin. Voi apua.

Aug 1, 2010

Ikuisesti ihollani

Ipana sai kunniapaikan sydämeni lisäksi oikeasta olkapäästäni. Pääskynen on vanha merimiestatuointi, joka on tuonut hyvää onnea matkoille ja turvannut tien kotiin maailman meriltä. Sitä toivon sinullekin pikkuiseni: myötätuulta elämän seikkailuihin; lennä, mutta älä unhoita äitiäsi missä ikinä liikutkaan.


Artisti on ihastuttava Linda Luau, jota suosittelen varauksetta. Huomasitteko muuten, mitä lintu kantaa nokassaan? Kyllä, se on vekaran ensimmäinen tutti.

Jul 30, 2010

Päiväunia

Voi mitä ihastuttavia blogeja! Pari valokuvaajaa on onnistunut tavoittamaan häivähdyksen maailmaa, jonne vanhemmilla ei yleensä ole asiaa.



Jul 27, 2010

Unikoululaiset

Kodissamme asuu terroristi, jota on tähän saakka suojeltu kuin suurta aarretta (koska hän on sellainen!). Kahdeksankiloinen gangsterimme on saanut rellestää öisin mielensä mukaan vanhempien hyysätessä häntä parhaansa mukaan. Se loppu ny.

Vekara ei ole koskaan ollut hyvä nukkumaan, mutta ryömimisen, kuuman ilman, paikanvaihdosten ja korvatulehduksen myötä tilanne meni aivan mahdottomaksi: ipana on herännyt siemailemaan maitoa öisin keskimäärin tunnin välein. Me oomme olleet niin riekalaina, että ei oo tosikaan.

Unikoulutukseen siis, koko perhe.

Vuorokausi 1, lauantai

Ensimmäisenä iltana ipana nukahti yöunille vähän turhan aikaisin, kello 19.40. Sitä ennen oli tehty normaalit iltapuuhat: syöty, luettu ja laulettu. Iltamaitonsa ukko sai sylissä ja sen jälkeen isi laittoi hänet omaan sänkyyn. Uni tuli noin kymmenen minuutin riehumisen jälkeen sinnikkään tassuttelun ansiosta.

21.40 ukko heräsi huutaen. Viiden minuutin tassuttelun jälkeen hän oli kiihdyttänyt itsensä jo raivon partaalle, eikä sylikään auttanut. Tilkka vettä pullosta ja ukko simahti kymmenen minuuttia myöhemmin.

Edellinen toistui koko yön tunnin välein lukuun ottamatta kello kahta, jonka molemmin puolin vekara nukkui peräti kaksi tuntia.

Mutta jotain edistystäkin: ukko söi maitoa vain kerran, kahdelta. Kuudelta hän heräsi selkeästi nälkäisenä. Hän oli "pitkästä" yöstä huolimatta myös normaalia väsyneempi.


Unikouluohjeiden mukaan selkeä päivärytmi auttaa vauvaa nukkumaan paremmin myös öisin. Tässä onkin kovasti parantamisen varaa, pitkällä kesälomalla kun rytmiä ei ole ollut justiinsa ollenkaan. Päiväksi laadittiin siis aikataulu, jota pyrimme mahdollisuuksien mukaan noudattamaan (ainakin kursiivisesti, vekara kun ei ymmärrä vielä kellosta mitään). Kas näin:

6.30-7 Vekara herää
7-10 Aamupuuhat: puhdas vaippa, päivävaatteet, aamupalaa. Tarvittaessa pienet unet.
10-11 Aamupäiväunet
11.30 Lounas
Vapaata seurustelua
14.30-16.30 Päiväunet
17 Päivällinen
Vapaata seurustelua
19 Iltapuuhat: iltapalaa, kylpy, yövaatteet, satu, laulut, unimaito.
20 Nukkumaan

Idea on, että vanhemmat päättävät, milloin syödään ja nukutaan eikä pienen ihmisen tarvitse stressata itseään moisilla päätöksillä. Päiväohjelma osoittautuikin heti hyväksi ideaksi, ipana nukkuu kun on oikeasti väsynyt ja syö hyvällä ruokahalulla, kun sapuskaa ei tuputeta joka välissä.


Vuorokausi 2, sunnuntai

20.30 Vekara nukahti yöunille noin vartin riehumisen ja tassuttelun jälkeen
21.30 Heräsi itkien, tutti oli hukassa. Tilanne korjaantui tutin asentamisella.
00.00 Heräsi kätisten, rauhoittui noin minuutin tassuttelun jälkeen. Olin niin riemuissani, että olisin voinut järjestää juhlat.
... 00.10 Poksautellessani vielä henkisiä shamppanjapullonkorkkeja ipana aloitti kätinän uudestaan. Arvelin, että hän on nälkäinen. Ipana ottikin koko satsin maitoa ja simahti sitten tyytyväisenä.
n. 03.20 Kätinää. Tassuttelu ei auttanut, mutta ukko nukahti saatuaan hieman vettä.
05-06.30 Kätinää, joitakin kertoja tassuttelua ja vettä.
6.30 Ukko heräsi. Maitoa.

Voi riemun päivää, kaksi kolmen tunnin unipätkää ja koko yö yhdellä syötöllä! Päivällä vekara otti kahdet yli tunnin tirsat, voi ihme ja kumma. Tätä ei oo ennen tapahtunut, vanhemmat tuulettavat!


Vuorokausi 3, maanantai

20.20 Vekara nukahti rauhallisesti yöunille noin viiden minuutin tassuttelun jälkeen
00.00 Ipana heräsi syömään
03.30 Tutti hukassa
04.30 Tutti hukassa taas
05.00 Toinen ruokailu
... josta eteenpäin yleistä härväilyä, ilmeisesti uni oli loppua kesken.
6.30 Vekara sai luvan nousta ylös

Jatkamme harjoituksia, palaan aiheeseen. Vinkkejä ja kokemuksia uniasioista otetaan vastaan!


Linkkejä unikoulusta:

Unikoulu kotona
Lapsen unesta
Tassuhoito-ohjeita
Kokemuksia

Jul 18, 2010

What a Wonderful World

Ipana päätti herättyään, että nyt on korkea aika aloittaa maailmaan tutustuminen. Aamun ensimmäisten minuuttien (!) aikana hän ehti kaataa hiilihangon (kahdesti), levittää koirien raksut, puraista toista koiraa jalasta ja kuolata puhelimeni niin, että näppäimet ovat hieman jumissa. Kun sain hänet kiinni, hän roikkui pöytäliinan reunassa.

Mummolan vauvaturvallisuuden testaaminen alkaa än-yy-tee NYT.

Jul 13, 2010

Ryömylä

Mökillä :D

Tekisi mieleni aloittaa samalla vanhalla virrellä yöunien puutteesta, mutta iloitsen sen sijaan siitä, että vekara on vihdoin oppinut nukkumaan päivällä. *tuulettaa*

Kyllä maalla ja mummolassa on mukavaa, saas nähdä, kotiudutaanko täältä ikinä milloinkaan. Ylpeänä äiti kirjoittaa, että vekara oppi ryömimään muutamia päiviä sitten melko tarkkaan kuuden kuukauden iässä. Kannusteena toimi Maailman Paras Lelu Ikinä, pilttipurkin kansi. Ei ehkä olis kannattanut sijoittaa yhtään rahaa ipanan kehittäviin, hauskoihin ja värikkäisiin leluihin, kun ilo löytyi kierrätysastiasta.

Mummun kanssa käytiin ostoksilla, ja nyt on vekara varustettu matkasängyllä ja matkasyöttötuolilla; mikä nerokas keksintö muuten, kiitän lapsellista ystävääni suuresti vinkistä. Täysin kypsyneenä jatkuvaan rattaiden pakkailuun ja Bugisten hervottomaan kuljetuskassiin päädyimme ostamaan myös matkarattaat, Gracon Mosaicit. Valintaperusteena muun muassa se, että ne olivat ainoat oikeasti pieneen tilaan taittuvat kärryt, mitkä mummolan pienehköltä paikkakunnalta löytyivät. Ihan suhteellisen hyvältä vaikuttavat, vaikka eivät tietysti ole likimainkaan normirattaiden veroiset työntää.


Matkarattaat

Takaisin aurinkoon, iloisia kesäpäiviä kaikille!

Jul 6, 2010

Puolivuotiaita ajatuksia



Kun aloitin bloggaamisen, päätin kirjoittaa kaikesta, niin hyvästä kuin pahastakin. Ihanista asioista siksi, että muistaisin. Tummemmista sävyistä siksi, että jos en ole rehellinen edes itselleni, niin koko hommassa ei ole mitään järkeä - sillä itselleni minä kirjoitan, vaikka kovasti arvostan jokaista lukijaani.

Ipana on nyt puolivuotias, ajatella! Olo on samanlainen kun pari vuotta sitten vuorikiipeilyn jälkeen: hengästynyt, uupunut ja oudon riemukas - selvisinpä, minä!

Tänä vuonna on sekä otettu että annettu isolla kädellä. Oma lapsi on suurin mahdollinen lahja, josta vastalahjaksi taivas kutsui yhden rakkaimmista ihmisistäni (muun muassa - jessus mitä kaikkea muutakin paskaa voi puoleen vuoteen mahtua).

Voimiani on koeteltu ja venytetty enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Olen käynyt äärirajoillani ja toisellakin puolella, kun ei enää kerta kaikkiaan jaksa. Jaksamista olen pohtinut muutenkin paljon: olemmeko me nykyäidit heikompia kuin isovanhempani, jotka hoitivat lapsikatraansa ohella työnsä ja maatilansa - ilman nykyaikaisia mukavuuksia. Minun lisäkseni moni ystävistäni uupuu jo yhden lapsen kanssa totaalisesti. Toisaalta, mummuni on sitä mieltä, että lapsia kannattaa hankkia perä jälkeen useampi, niin isommat hoitavat pienempänsä. Minun on vaikea kuvitella, että kukaan ystävistäni tekisi niin - me olemme tottuneet tekemään täysillä kaiken, mihin ryhdymme ja annamme kaiken lapsillemme, kun he sitä tarvitsevat.

Puolivuotispäivän kunniaksi jätin ipanan isänsä ja muiden sukulaisten kanssa mökille ja painelin itse äitini kesäpaikalle yöksi. Olipa ihana nukkua, vaikka univelka ei juurikaan vähentynyt. Ipana ja iskä pärjäsivät hyvin ilman minuakin ja toisinpäin, ei tehnyt yhtään pahaa olla vähän erossa laumastani.

Palaan töihin jo reilun kuukauden kuluttua, kun ipana on noin 8,5 kuukautta. Tuntuu oikein hyvältä: olen ollut täysipäiväinen äiti puolen vuoden ajan ja nyt tuntuu siltä, että olen valmis haastamaan itseäni myös kodin ulkopuolella - se hyödyttää varmasti koko perhettämme. Ipana ei onneksi vielä mene hoitoon vaan jää iskänsä kanssa kotiin.

Puolivuotiaan mielestä parasta maailmassa on kaurapuuro, jota hän vetää pohjattomaan napaansa mieluiten hedelmäsoseen kanssa. Yökkäilystä päästiin, kun älysin murskata kauraryynit hienoiksi ennen keittämistä. Kaiken vapaa-aikansa ja osan öistä ipana käyttää ryömimisen harjoitteluun; ipana tosin aikoo harjoitustyylistä päätellen lähteä suoraan konttaamaan.

Lopuksi vielä strategiset mitat viime viikon neuvolasta: pituutta on nyt 68 senttiä ja painoa tasan kahdeksan kiloa. Hampaita nolla, kiukkuprosentti 80, kun liikkuminen ei onnistu toivotulla tavalla. Yöitä ei edelleenkään nukuta, mutta ehkä sekin aika joskus vielä koittaa.

Jun 29, 2010

Vauva matkalla, osa 2


Vekara osoittautui vauvarokosta huolimatta mitä mainioimmaksi matkakumppaniksi, joka sopeutuu alati vaihtuviin maisemiin, ihmisiin ja nukkumapaikkoihin mukisematta. Äiti kiittää. Jos olisin vielä älynnyt pakata soseita mukaan koko reissun tarpeisiin, olisimme kenties saaneet myös hieman nukuttua; saatavilla olevat vauvanruuat poikkeavat sen verran paljon ipanan normaalista ruokavaliosta, että hän katsoi parhaaksi palata pääsääntöisesti maitoruokintaan. Tämä kostautui öisin, kun nälkä kalvoi alati pientä suolistoa.  Oh well, eipähän ainakaan päässyt ipana kuivumaan auringossa.

(Italiaan matkaaville vauvaperheille tiedoksi, että saatavilla on esimerkiksi päärynä- ja kesäkurpitsa-peruna-sosetta, mutta ei esimerkiksi maissia, mangoa tai bataattia. Sen sijaan nelikuisille sopivaa juustososetta on, kuinkas muutenkaan.)

Maitoa oli onneksi pakattu mukaan tupla-annos normaaliin kulutukseen verrattuna ja hyvä niin. Tullistakin päästiin molemmissa päissä heittämällä ohi, vaikka laukku oli maitojauheen lisäksi lastattu soseilla, lääkkeillä ja ties millä. Viinitilalta hankkimiamme Morellinoja emme sentään kehdanneet väittää vauvanruuaksi, mutta olipa ipanasta hyötyä tässäkin: pakkasin viinit tukevasti puhtaisiin vaippoihin ja hyvin tulivat ehjänä perille :D Vekaran ensimmäisen viinitilavierailun kunniaksi hankimme pullon Fattoria dei Barbin vuoden 2001 Morellinoa, jonka ipana saa sitten, kun on tarpeeksi vanha juomaan viiniä.

Vekaran iskä ja aurinkosuojilla varustettu Bugaboo-ufo.

Ipana nautti Italian lämmöstä ja kahdenkymmenen matkalla olleen aikuisen huomiosta täysin siemauksin. Ainoa kauhunparahdus kuului Piazza Navonalla, kun joukko japanilaisia turisteja kaappasi ipanan kuviinsa. Itselleni hieman yllättäin juuri kaupunkilomailu Roomassa sujui ipanan kanssa helpoiten: huvilalla ison joukon keskellä ipana jäi vähemmälle huomiolle ja itsestäni tuntui, että muiden pitäessä hauskaa altaalla minä vietin aikaa pimeässä makuuhuoneessa nukuttamassa vekaraa. Kaupungissa kuljimme koko jengi yhdessä, ipana sai ruokaa kun pysähdyimme ravintolassa ja nukkui päiväunensa rattaissa vanhempien katsellessa nähtävyyksiä.

 Japanilaiset mummot kaappasivat ipanan :D

Italia on lapsen kanssa matkailuun aivan fantastinen paikka. Pieni sai jatkuvasti kehuja ja huomiota eikä ravintoloiden ovella nyrpistelty nenää - päin vastoin, vessoissa oli varavaippoja ja talkkia pienimpien asiakkaiden tarpeisiin. Tälleen sen pitäis Suomessakin olla, toivoo Vekaravaaran väki.

Varsinaisesta matkasta ja sen reitistä kirjoittelen enemmän Halpamatkojen puolelle, kunhan pyykinpesultani kerkiän.

Jun 20, 2010

Pilkkuvauva Italiassa

Tervehdys hulppealta huvilalta Italian Toscanasta! Vettä sataa, mutta onneksi seurana on parikymmentä ihanaa ystävää ja muutama ipanakin vielä.

Ipana oli lähtöpäivän aamuna vielä vähän kuumeessa, mutta vaikutti virkeältä, joten päätimme lähteä matkaan. Matka menikin oikein mukavasti ja kuume laski kolmantena päivänä sillä seurauksella, että ipana muuttui punapilkkuiseksi - kuukkeli-diagnoosini vauvarokosta osui oikeaan.

Matkavarustuksesta kun oli tuossa aiemmin puhetta, niin lisään tärkeiden asioiden listaan oman peiton, jota on tässä vaiheessa käytetty aurinkosuojana, tyynynä, lämmikkeenä ja turvariepuna. Kuulosuojaimille olisi ollut käyttöä lentokoneessa, kun edessä istunut vauva kiljui koko kolme tuntia, mikä häiritsi kovasti vekaran päiväunia.

Muiden lennolla olleiden vanhempien taitellessa auki ultrakevyitä sateenvarjorattaitaan, ehdin muutamaan kertaan kirota Bugaboidemme kuljetusboxia - ei oo mikään matkaversio, voin kertoa. Auringon paahtaessa kiukkuni kuitenkin vähän hälveni, kun lisävarusteiden ansiosta ipanan sai kokonaan suojaan uv-säteiltä. Laitan kuvia myöhemmin, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Ipana viihtyy reissussa mainiosti ja käy tyytyväisenä nukkumaan riippumatta siitä, missä olemme. Yöt ovat tosin juuri nyt melkoista härdelliä, kun ryömimistä pitää harjoitella vuorokaudenajasta ja vireystilasta riippumatta.

Jun 16, 2010

Argh.

Voi sampura, pikku-ukko on toista päivää kuumeessa. Veikkaisin hampaita, mutta ikenissä ei näy mitään. Ehkä se on sit vauvarokko. Ei muuten, mut huomenna aamulla pitäis lentään Italiaan :girl_impossible:

Jun 8, 2010

Lapsen kanssa matkalla

Pyysin ihastuttavaa ystävääni Hannaa listaamaan asioita, joista on vauvan tai vähän isommankin lapsen kanssa matkustaessa hyötyä. Asia on ajankohtainen, kun ipana lähtee ensi viikolla ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Sivumennen sanoen Hannan neuvoja kannattaa kuunnella, hän on matkustanut ipanansa kanssa Amerikkaan melkein joka vuosi, vaikka vaikeiden allergioiden takia hyvin paljon helpompaa olisi ollut pysyä kotona.

Tälleen Hanna kirjoittaa:

Vauvan/lapsen kans on siitä iisiä, että sellainen kun on matkassa, niin neste-ja ruokarajoitukset lennoilla ei päde. Muksulle saa olla mukana nesteitä, soseita ja ruokia. Meillä niitä oli kokonainen repullinen! Suosittelen kyllä ottamaan mukaan englannin kielisen todistuksen erikoismaidosta. Valkoista jauhetta mukana purkeittain, ei suinkaan epäilyksiä herättävää :D

1) Vaipat. Suosittelisin ottamaan mukaan muutamia kertiksia, hätätilanteisiin ja varmuuden varalle. Maailmalla myytävät kertisvaipat pruukaa olla hieman erilaisia ja niihin on usein tungettu jotain hajusteita. Olishan se noloa, jos vauvan kakka haisis :O

2) Maito. Me otettiin ekalle reissulle Floridaan käsimatkatavaraan maitopurkit (ei uskaltanu sitä jumalattoman kallista jauhetta laskee sen varaan, että laukku olis hukassa ja ei maitoa) ja sit laitettiin valmiiksi vesi tuttipulloihin. Sit vaan nakattiin jauheet pulloon koneessa ja ravistus. Toki tuossa vaiheessa on syytä muksun olla oppinu juomaan huoneenlämpöistä maitoa. Että sitäkin kannattaa harjoitella vähän etukäteen.
Laskekaa montako annosta päivässä menee ja muutamia hukka-annoksia päälle = riittävästi maitoa mukaan.

3) Soseet. Suosittelen ottamaan lentokoneeseen omat soseet mukaan. Ja muutenki ekalle päivälle ja illalle, kun usein ei ihan heti kaiken sen säädön keskeltä pääse kauppaan ostamaan. Koneessa pystytään parhaiten lämmittämään pilttipurkin malliset, pyöreät, kapeat purkit. Että jos sellaisiin laittaa soseen (jos ite teet mukaan) niin lentoemot ei pyörittele silmiään tavattoman paljon.

4) Kosteuspyyhkeitä. Lentokoneessa, autossa, ihan missä vaan - hengenpelastajia! Pyyhit pyllyn, naaman, kädet, omat kädet, kupit, pöydät, omat meikit, puklut. Need to say more?

5) Oma aurinkorasva. Apteekki myy vauvoille sopivia aurinkorasvoja. Toki vaatteilla suojataan ensisijaisesti, mutta käsivarsiin jne voi olla tarpeen. Ja koitappa tunkea vauvalle kaikkee pitkähihaista päälle kun ulkona +30 ja risat. Onko ihme kun vauva itkuinen, kärttyinen, kiukkuinen ja sitä rataa...

6) Kuumelääkettä ja kuumemittari. Trust me. Jos jätät ne kotiin, muksu on sairas. Lentomatkalla on ihastuttavan helppoa saada joku tauti.

7) Varavaatteita ja pikku pussi. Lentokoneeseen suosittelen ottamaan mukaan varavaatteita. Jos pissaa tai kakkaa kainaloita myöten niin on ihan kiva vaihtaa puhtaat kamppeet. Ja pussiin saa ne likaiset haisemasta.

8) Itelle järettömän mukavat vaatteet. Mulla toki eka kokemus oli heti 3h + 9h lennoista vaihtoineen, joten ajattelen huonointa mahdollista tilannetta. Lento voi sujua vallan mainiosti, muksu vetelee sikeitä ja on tyytyväinen. Toinen vaihtoehto voi olla se, että muksu huutaa kurkkusuorana tai kitisee koko matkan, olematta tyytyväinen yhtään mihinkään. Ja muksun paikka kun on sylissä, niin oma asento, aina yhtä mahtavissa lentokoneen istuimissa, ei ole hääppöinen.
L ei nukkunut yhtäkään silmänräpäystä kun mentiin Jenkkeihin. Että sellainen reilu vuorokausi ilman unta, juhlavaa. Hah.

9) Kantoliina. Lentokentällä, kaupungilla. Kätevä!

Hyvät lukijani, jos teillä on lisää vinkkejä, laittakaa ihmeessä ideat jakoon kommenttilaatikossa!

Jun 5, 2010

Milkbar Closed

Voi surkuus, nyt on vekaran maitobaari suljettu. Olo on tosi haikea - kaikista rintaraivareista ja väsymyksestä ja puremisyrityksistä huolimatta oman lapsensa ruokkimisessa on jotakin hyvin perustavalla tavalla kaunista. Sen tärkeämpää tehtävää ei voi olla, sen hienommin luonto ei olisi voinut asioita suunnitella eikä sen läheisemmässä yhteydessä voi oman lapsensa kanssa olla.

Vaan kun tuli se sampuran maitoallergia. Olisin tietysti voinut jatkaa vielä omaa maidotonta diettiäni ja sitä myöden myös imettämistä, mutta päätin nyt kuitenkin näin. Ei ollut helppo päätös, moni asia olisi puoltanut imetyksen jaksamista. Toisaalta tiedossa on reissuja ulkomaille, jossa maidottomuuden vahtiminen on hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Tunnen surkua ja syyllisyyttä, mutta ne kuulunevat asiaan ja menevät ajan myötä ohi. Onneksi olen saanut valtavasti tukea ystäviltäni, kiitos heistä jokaiselle. Olo on tosi tukala, kun rinnat tekevät maitoa vielä useamman päivän ajan.

Ipana on suhtautunut muutokseen yllättävän tyynesti, ainoastaan eilen nukkumaan mennessä itkettiin kovasti tissin perään. Onneksi uni kuitenkin voitti.

Yksi tärkeä jakso elämässä loppuu. Moni uusi asia alkaa. Ipana on jo viisi kuukautta vanha, oh how the time flyes when you´re having fun!

Jun 3, 2010

Viisi kuukautta!

Apua, kun aika menee äkkiä! Ipana täyttää tällä viikolla viisi kuukautta. Tänään hän oppi päristämään ja pörinää onkin jatkunut nyt pari tuntia putkeen.

Neuvolassa ipanaan tökittiin piikkiä toisen perään, joten odotettavissa on pari hankalaa päivää. Vekara kasvaa edelleen omalla +15 käyrällään, painoa on 7700 g (+700 g kuukaudessa) ja pituutta 64 senttiä (+ 2,3 senttiä). Terkka kirjoitti vihkoomme: Ihana poika. Kehittyy upeasti. Kasvaa hyvin.

Parasta juuri nyt lienee syöminen, maailman ihaninta on äitin tekemä bataattisose, maissiin sen sijaan suhtaudutaan hieman varauksella (enkä ihmettele, lämmitetty maissisose haisee ihan kummalle). Maitoallergian takia neuvolassa kehotettiin lisäämään ruokien määrää entisestään, iltapuuron lisäksi luvassa siis pian myös aamupuuroa.

Toinen hitti on bussilla matkustaminen, joka on niin maailman jännää hommaa, että ei oo tosikaan. Stadin kundi, reipas pikkuinen.

Kommunikointia helpottamaan on ilmaantunut parikin uutta ääntä. Pörinän lisäksi meillä esimerkiksi vingutaan, kun ilmaistaan tyytymättömyyttä vallitsevaan asian tilaan, kuten äidin reagointinopeuteen nälän / kakan / tylsistymisen ilmaantuessa. Ja sitten on kielen naksutus, jolla ei ole sen suurempaa funktiota kuin että se on hauskaa.

Allekirjoittaneen hormonaaliset migreenit ovat vihdoin helpottaneet, mikä auttaa arjen sujumista kummasti. Tosin siitepölylääkitys on tuonut mukanaan huimauksen, että aina on jotain vähän vinksallaan. Omasta navastani vielä kerrottakoon, että raskauden aikana revenneet vatsalihakset tarkistettiin tällä viikolla ja jee jee jee, napakasti ovat kiinni ja omalla paikallaan!

Kela toi postissa lappusen, jossa ilmoitettiin elokuussa häämöttävä päivä, kun vanhempainrahan maksaminen minulle päättyy. Ensimmäistä kertaa tuli surku olo, kun olisin niin mielelläni vielä jäänyt vekaran kanssa kotiin. Sydän särkyy, kun pitää mennä päiväksi töihin ja eroon ukkelista (mutta saanpahan syödä lounaani rauhassa, hah!). Vaan ei auta itku markkinoilla, se on sitten isin vuoro olla ipanan kanssa ja äidin raataa työssä.

May 20, 2010

Kyllä äiti tietää

Huh millainen viime yö oli! Eipä tarvi miettiä, olinko oikeassa allergiaepäilyissäni. Oireet palasivat semmosella rytinällä, että eipä paljon nukuttu. Vekaran nenä meni ihan tukkoon, vatsaan sattui niin että hän oli välillä ihan kippurassa, maito lensi kaaressa syönnin jälkeen ja kakka oli vihreää. Oh nou.

Lääkäri piti asiaa sitä myöten selvänä ja kirjoitti Kelan vaatiman B-lausunnon. Toivottavasti menee läpi, omakustanteisena vekaran allergiamaito maksaa nimittäin 8 euroa litra! Vekara sai myös voimakasta antihistamiinia, joka toivottavasti avaa nenän ja helpottaa muutenkin ipanan oloa.

Joten se on nyt pysyvästi ei maitoa meidän taloudessa. Toivon todella, että oireet helpottavat pian, ei oo kiva kun vekara itkee melkein koko ajan - ollaan aika väsyneitä koko jengi. Jollain aikavälillä pitäis päättää jatkanko imettämistä rajoitetulla ruokavaliolla, mutta mietin sitä sitten, kun saadaan tilanne rauhoitettua ja vähän levättyä.

Seuraava kontrolli lääkärissä on elokuun alussa. Siihen saakka mennään ihan normaalisti ruokakokeiluissa eteenpäin, tänään maisteltiin mustikkaa. Seuraava altistus maidolle tehdään varmaan lähellä vuoden ikää - toivotaan, että yliherkkyys iän myötä häviää.

Onneksi on vaan allergiaa eikä mitään sen vakavampaa kuitenkaan.

May 19, 2010

Ihana kesä

Raskaana ollessani kuvittelin, että lapsen kanssa kotona oleminen on elämän välitila, pysähtynyt hetki, jolloin muu maailma jatkaa menoaan ilman minua.

Onneksi olin väärässä. Koko maailman napa on täällä kotona. Se jokeltaa lattialla ja nauraa ääneen, kun jompi kumpi meistä aivastaa. Lapsen kanssa yksikään päivä ei ole merkityksetön. Auringon noususta auringon laskuun halataan, lohdutetaan, pidetään käsistä ja hymyillään kuin Hangon keksit.

Elämä on tässä ja nyt.

May 18, 2010

Passikuvassa ei hymyillä

Nyt on vekarakin varustettu omalla passilla, ja jengimme on entistä ehompana valmiina uusiin seikkailuihin.

Passikuvan ottaminen sujui ammattivalokuvaajalta ensi yrittämällä, tosin ipana näyttää ihan Alice In Wonderland -leffan Dweedledeeltä - mutta ei se mitään.




Ipana sai perheestämme ensimmäisenä biopassin, joka periaatteessa on voimassa viisi vuotta. Käytännössä passi kelpaa niin kauan kuin vekaran tunnistaa kuvasta, mikä pahimmassa tapauksessa tarkoittaa passin uusimista vuosittain. Päätöksen tekee poliisin mukaan viime kädessä tullimies, joten riskejä kannattaa välttää, ettei jää ns. rannalle ruikuttamaan.

Lapsosen passin hakeminen sujui sangen kivuttomasti, kun varasimme etukäteen ajan poliisin nettisivuilta. Tosin paikan päällä selvisi, että myös jommalla kummalla vanhemmista olisi pitänyt olla passi mukana, ajokortti kun ei kelpaa henkilöllisyyden todistamiseen. No arvatkaa oliko. Ystävällinen virkailija teki äidille henkilöllisyyden tunnistamisen, mikä tarkoitti kymmenen minuutin kuulustelua, jonka aikana piti muistaa ulkoa vanhempien syntymäpäivät, edelliset osoitteet ja muuttovuodet, isovanhempien koko nimet ja miehen henkilöturvatunnus. Muun muassa. Himppasen meinas tuskan hiki nousta pintaan, mutta onnistuin vakuuttamaan, että minä olen juuri minä.

Reissuista enemmän tarinaa matkablogimme Halpamatkojen puolella, sinne vaan lukemaan jos menneet ja tulevat matkat kiinnostavat. Blogiin on taltioitu ajatuksia ainakin Kaakkois-Aasian maista, muutamasta Euroopan kaupunkikohteesta sekä automatkoista Ranskassa ja Italiassa.

May 16, 2010

Kesämies maitokuurilla

Mikä muutos vekarassa on viime viikkoina tapahtunut! Vauvan sisältä on kuoriutumassa esiin varsinainen persoonallisuus, joka nauraa, jokeltelee, seuraa ja seurustelee. Hän tarttuu kiinni koiran tassusta, puristaa ja purskahtaa nauruun. Hän nappaa tutin suustaan, heittää sen lattialle ja odottaa, että isi tai äiti kyykkivät tutin ylös - ja nauraa päälle. Hän odottaa suu auki bataattisosetta ja osaa ilmaista, milloin lusikka tulee liian hitaasti tai liian vauhdilla. Hän rakastaa uimista, vaunukävelyitä ja sitä, kun joku puhaltaa ilmaa pienille kasvoille.

Jos vekara saisi päättää, hän oleilisi nakuna aamusta iltaan. Eläköön mahtaville uv-vaatteille, jonka ansiosta ipana voi kelliä ulkosalla ilman, että tarvitsee pelätä auringossa palamista.







Lähes kuukauden maidottoman díetin jälkeen altistus aloitettiin tänään. Sairaalassa vekara sai puolen tunnin välein Tuttelia, ensin ihan vähän ja viimeiseksi melkein desin. Ipana oli lopulta niin täynnä, ettei ihan koko määrää saatu uppoamaan masuun - altistettavalle annetaan nimittäin sama määrä nestettä oli hän neljä kuukautta tai neljäkymmentä vuotta.

Ihoreaktioita ei tullut, kun ei niitä ole koskaan aiemminkaan ollut - nyt odotan jännityksellä ensi yötä. Altistusta jatketaan kotona siten, että ipana saa kolmesta viiteen desiä Tuttelia päivässä. Vähän huolettaa, että kuinka oma maitobaarini reagoi noin isoon määrään korviketta. Neljän päivän päästä joka tapauksessa jutellaan lääkärin kanssa seuraavan kerran.

Lopuksi vielä hieman statistiikkaa. Vekaravaara-blogia eri kirjoitusasuissa googlataan yli 10 000 kertaa kuukaudessa, ja vakinaisia lukijoita on monta tuhatta. Kiitos teille kaikille, jättäkäähän merkkejä käynneistänne!

May 14, 2010

Uusi ilme

Vekara oppi uuden ilmeen. Alahuulen rullausta seuraa yleensä iloinen nauru.

May 12, 2010

Matkarattaat ja mangomassu

No niin, päädyimme sitten tilaamaan nykyisiin kärryihimme kuljetusboxin sen sijaan, että olisimme ostaneet kokonaan uudet matkarattaat. Piti tätäkin asiaa oikein monta päivää pohtia, vaikka nimen omaan monikäyttöisyytensä vuoksi ostimme alun perin juuri Bugaboot. Oh blimey, ei olla aina ihan niin viisaita, ei.

Tilasin kuljetusboxin BabyCaresta Hollannista, mistä myös rattaat ja turvakaukalo ovat peräisin. Oli muutaman kympin halvempi kuin Suomessa, ja säästöä tuli sitäkin enemmän, kun samaan tilaukseen lähti Tripp Trapp -syöttötuoli. (Oikeasti ei tullut paljon mitään säästöä, kun jotenkin epähuomiossa näppäilin hiirellä ostoskoriin myös heijastinnauhat *klik*, laukkukoukun *klik* ja aurinkokuomun (kuva alla) *klik* - Visa-kortti laulaa Hoosiannaa)





Ihaninta maailmassa on justiinsa nyt kuitenkin vekara, joka juttelee, nauraa käkättää ja kiljuu ilosta aamusta iltaan. Meillä on niin hauskaa yhdessä :D Päivässä on myös uusi ohjelmanumero, syöminen! Ipana oottaa sapuskaa suu auki kuin pieni linnunpoikanen ja söisi arviolta niin paljon, kun äiti suostuu antamaan. Aloitimme viime viikolla varovasti mangososeella ja tänään ruokalistalle otettiin bataatti. Näillä mennään nyt maanantain maitoaltistukseen asti ja katotaan sit, miten jatketaan. Yhtään en osaa sanoa, löytyykö allekriaa, mutta joka tapauksessa ihottuma on kadonnut, pulauttelu vähentynyt eikä maha enää vaivaa öisin. Hip hip huraa!

May 9, 2010

Äitien ikioma päivä

Leikkipuistossa meitä pyydettiin kirjoittamaan ajatuksiamme äitiydestä. Sen kummemmin asiaa pohtimatta syntyi tällainen ajatelma:

Äitiys on iloa pienen pienistä asioista
               väsymystä, jollaista ei voisi kuvitellakaan olevan olemassa
                  ja onnea, joka kantaa yli huonoimmankin päivän

Joten ihastuttavaa äitienpäivää kaikille äideille - oleville, tuleville ja äideiksi haluaville! Erityisterveiset maailman suurimmalle sankarittarelle, omalle äidilleni. Ja tietysti vekaran mummille ja mammalle sekä rakkalle varaäidille, vekaran kummitädille Saaralle!

Vekara antoi äidilleen parhaan mahdollisen lahjan, yli neljä tuntia unta putkeen! Hurraa!

Päivä on jatkunut mukavissa merkeissä, ensin skumppabrunssilla vekaran kummien ja oman kummipoikamme kanssa ja sitten vielä vauvauinnissa, jossa tapasimme myös yhden blogin lukijan. Huimaa, oli mukava kun tulit esittäytymään!


Vekaran ja äiskän ensimmäinen äitienpäivä. Huomaa vekaran mummun tekemät mainiot housut, joissa kuviointina on minun 5-vuotiaana tekemä piirustus kankaalle painettuna :D

May 7, 2010

Neljä kuukautta!

 Nelikuisen uusi harrastus on vauvauinti. Koko perhe suosittelee!

Pikkuinen ukkeli on jo neljä kuukautta! 62 senttiä ja seitsemän kiloa iloa!

Vekara on kova jutustelemaan ja yrittää jo ryömiä. Hän on myös alkanut ottaa kontaktia koiriimme ja juttelee ja seurailee heitä mielellään. Pidempikarvainen on jo useampaan otteeseen jäänyt ohikulkumatkalla korvastaan kiinni ipanaan, mutta suhtautuu tähän ihailtavan tyynesti.

Päivärytmimme on muodostunut melko säännölliseksi, mikä helpottaa elämää kovasti, kun sekä äiti että vekara tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vekara herää yleensä kahdeksan aikoihin. Joskus nahkavekkari on aikaisessa ja tillottaa silmät seljällään jo ennen kuutta. Silloin yritän tainnuttaa hänet vaipanvaihdon ja syömisen jälkeen vielä hetkeksi jatkamaan unia.

Viimeistään yhdentoista maissa lähdemme yleensä vaunulenkille, ja vekara ottaa vähintään puolen tunnin aamupäiväunet. Vaunulenkillä minulla on tapana hoitaa asioita lähikaupassa, -lankaliikkeessä ja -postissa, nauttia vaihtelevalla menestyksellä kevätsäistä ja syödä hieman välipalaa kävellessäni.

Syönnin jälkeen jutustellaan ja leikitään. Puoli kahden maissa menemme sänkyyn pötköttämään, lueskelemme kirjaa ja otamme iltapäiväunet, jotka toivon mukaan kestävät vekaran osalta vähintään pari tuntia.

Illan rutiinit ovat vielä hakusessa, mikä näkyy pahimmillaan yliväsyneenä ja kiukkuisena ipanana. Joka tapauksessa vähintään yhdet pienet tirsat olisi hyvä iltaan mahduttaa.

Puoli yhdeksältä alamme valmistella vekaraa yöunille. Vaihdetaan vaippa ja yöpaita, luetaan kirjaa ja lauletaan tuutulauluja. Sitten vekara nostetaan omaan sänkyyn unta odottamaan. Isi tai äiti valvoo ja auttaa tarvittaessa vieressä. Iltarutiinit ovat selkeästi helpottaneet nukkumaan menemistä - toivotaan, että yötkin paranevat, jahka iltapuuro saadaan mukaan kuvioihin.

Öistä ei tässä vaiheessa sen enempää. Äiti on nyt siirretty olohuoneen lattialle, ja alustavat tulokset ovat lupaavia. Palaan raportoimaan asiasta myöhemmin lisää.

Päiviin mahtuu toki monenmoista muutakin puuhaa, syömistä, vaipanvaihtoa ja vauvan hoitoa, mistä itse erityisesti nautin. Maanantaisin yleensä olemme ja öllöttelemme, tiistaisin käymme äiti-vauva -joogassa, keskiviikkoisin on leikkipuiston vauva-aamupäivä ja torstait ja perjantait on varattu ystävien tapaamiseen. Viikon kohokohta on sunnuntai, jolloin koko perhe suuntaa vauvauintiin. Viikon päätteeksi äiti karkaa vielä sunnuntai-iltana ystäviensä kanssa pilatekseen, ja on taas valmiina uuden viikon haasteisiin.

* * *

Uusimmassa Vauva-lehdessä on muuten hyvä artikkeli siitä, kuinka selvitä vaativasta vauva-ajasta. Itse sain monta oivallusta sitä lukiessani, suosittelen kaikille asian kanssa painiskeleville!

May 5, 2010

Myssyjä, matkarattaita ja muita höpinöitä

Vaikka olen väsymykseni kanssa edelleen melkoinen elävä kuollut, keskityn valittamisen asemesta kivempiin asioihin.

Ihan kohta. Ensin vähän valitusta kummiskin.

Kuka opettais meidän nyytin nukkumaan? Hän syö öisin yleensä kolmesti, mutta heräsi taas viime yönä tunnin välein. Odottelin, että josko hän olis osannut vaipua itse takaisin uneen, mutta lopulta tarvittiin äidin silityksiä ja tutti takaisin suuhun. Selviäisin vielä noista syötöistä, mutta ei oo kiva herätä tunnin välein läpi yön. Vinkkejä otetaan vastaan.

Viime viikko meillä sairastettiin, nyt ollaan jo voiton puolella. Käytiin lääkärissäkin vekaran kanssa, mikä oli sinänsä kyllä huvittava reissu: odotushuoneessa vekara oksensi vielä kaaressa mun vaatteet ja lattian märäksi, mutta koki ihmeparantumisen kuultuaan lääkärin lausuvan oman nimensä. Minä yritin selittää, että kun on niin kipeä tämä lapsi ja vekara nauraa hekottaa ääneen. Potilaan tila ei ole vakava, totesi lääkäri lähettäessään meidät kotiin (luulo)sairastamaan.

Tänään näin raskaana olevan naisen vaaputtavan jalkakäytävällä ja ohikiitävän hetken ajattelin, että olipa se ihanaa aikaa.. No hyi ei ollut! Maa kutsuu: joka paikkaa särki eikä saanut nukuttua eikä pystynyt istumaan autossa ja turvotti ja ja ja.


Vekara kävi eilen ensimmäistä kertaa konsertissa. Hyvin jaksoi jammailla mukana puoliaikaan asti, mikä olikin tavoitteemme. Järjestäjät suhtautuivat tosi kivasti pieneen vieraaseen ja vekara tuntui nauttivan erityisesti 70-luvun diskohiteistä. Lämpimät kiitokset ystävälleni Siirille, joka esiintyi huikean upeasti. Ja Sellosalille kans, siellä oli kiva olla lapsosen kanssa.

Sekavassa viestissäni siirryn kohtaan matkarattaat. Asiaa tarkoin tutkailtuamme päädyimme siihen, että otamme matkalle mukaan omat Bugaboomme. Halusimme ketterät mutta tukevat rattaat, joissa on säädettävä selkänoja. Tämän sortimentin matkikset olivat yllättävän painavia, kahdeksisen kiloa keskimäärin, joten ero kymmenen kiloa painaviin Bugiksiin on melko pieni. Lisäksi useimpien matkisten kuljetuslaukku on mallia jääkiekkomailakassi, kun taas Bugiksen kassi on neliömpi ja sitä voi sekä vetää, kantaa selässä ja heittää olkapäälle. Bugaboissa on vielä yksi ylivertainen ominaisuus: ratasosa on irroitettava ja käy matkalla sitteristä. Eläköön omat rattaat.

Vielä yksi asia: ystäväni Meiju on avannut Myssypuodin. Käykää katsomassa! Vekara näyttää aivan ylisöpöltä omassa viidakkopipossaan. Suosittelen!

May 2, 2010

Harsovaippoja ja vaippahousuja

Vekaran isä on innostunut käyttämään ihan perinteisiä harsovaippoja, joten piti laittaa puikot suihkimaan ja kutoa uudet villavaippahousut. Tein tällä kertaa pitkälahkeisen mallin, jotta vekara voi oleskella kotosalla pelkästään villahousuissa.

 

Lanka on taas Reggae Ombrea, väri musta-valko-ruskea. Puikoilla tulossa lyhytlahkeiset housut Reggaen uudesta keväänvihreästä langasta. Malli on vanha tuttu, ohje löytyy täältä. Pitkälahkeinen malli on oma sovellukseni tuosta ohjeesta.

Harsovaippojen taitteluun löytyy mainioita havainnekuvia OnneaOn -blogista, suosittelen erityisesti istuvampaa vauvakolmiota.

Harsojen asemesta villahousuissa voi käyttää myös kangasvaippoja, omat suosikkini tulevat Guerilla Fluffilta. Tämmösiä ihanuuksia posti toi viime viikolla, luv them!

 

Harsovaippojen sitomista auttaa muuten näpsyt, niitä löytyy monestakin suomalaisesta verkkokaupasta!