Sep 30, 2009

Raskaus ja hieronta

Miten fantastisen hyvä olo! Tekisi mieli sanoa, että olen löytänyt elämäni miehen, jonka kanssa en ole naimisissa :P Joka tapauksessa olen löytänyt vähintäänkin elämäni hierojan. Julkiseen rakkaudentunnustukseen en ole vielä valmis, mutta voitte etsiä häntä hierontayritys Rhombosta. Olen käynyt elämäni varrella monella hyvällä hierojalla, mutta nyt löytyi paitsi teknisesti taitava jamppa, myös ihminen, jonka käsistä hehkuu voimakas positiivinen energia. Nice!

Shiatsussa käyminen on joka palkkapäivä toistuva arjen luksukseni. Tunnissa korjaantuvat niin kehon kuin mielenkin virheasennot.

Rhombon nettisivuilla osataan kertoa, että Shiatsu on japanilaisten kiinalaisesta akupunktiosta kehittämä hoitomuoto, jossa käydään käden, peukalon ja kyynärpään painallusten sekä erilaisten venytysten avulla koko kehon meridiaanit läpi. Hoidon aikana painellaan myös näillä meridiaaneilla sijaitsevia akupisteitä. Kun energia saadaan virtaamaan vapaasti, keho tasapainottuu ja elinvoimaisuuden myötä häiriötilat heikkenevät ja vähitellen poistuvat.

Shiatsun luvataan auttavan muun muassa stressin, väsymyksen, masennuksen, fibromyalgian, unettomuuden, päänsäryn, niska-hartian jännitystilojen, heikentyneen vastustuskyvyn, ummetuksen ja ruoansulatusvaivojen hoidossa.

Ainakin siitä tulee hemmetin hyvä olo. Eltsu suosittelee, todellakin!

Sep 28, 2009

Tukivyön metsästys, osa 1

Yritin löytää helpotusta revenneiden vatsalihasten aiheuttamaan epämukavuuteen. Instrussa ja äitiysliikkeissä tarjottiin selän tukivöitä, joista olisikin varmaan apua, jos kipeänä olisi tosiaan selkä, ei maha.

Kysyin neuvoa myös joogaopettajaltani, joka reagoi avunpyyntööni vastakysymyksellä "Sun vatsalihaksille on tapahtunut mitä?!". Hämmennyksestä huolimatta hän yritti keksiä pari liikesarjaa, joilla voin yrittää vahvistaa vielä toiminnassa olevia lihaksia.

Raportoin tilanteen kehittymisestä. Kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan, jotta pystyisin vielä a) käymään töissä ja b) nukkumaan.

Sep 27, 2009

Enteitä ja ennustuksia

Vekara on ollut - lyhyitä hengähdystaukoja lukuun ottamatta - hereillä puolitoista vuorokautta putkeen. Mitä ihmettä hän hommaa? Toivottavasti tämä ei ennakoi elämää syntymän jälkeen..

Eilen juhlissa tapaamani kätilövieras oli kovasti sitä mieltä, että vekara syntyy keisarinleikkauksella. Hän tuli tähän lopputulemaan vertailemalla keskenään mahani kokoa ja muotoa suhteessa takapuoleeni.


Oli miten oli, tässä juhlapalloni. Hyvin jaksoin vielä valssata kymmenen sentin koroissa puolille öin, mutta letkajenkan jätin suosiolla väliin. Tää päivä onkin mennyt ihan rötvätessä mies, koirat ja karkkipussi kainalossa.

Sep 24, 2009

Ensimmäinen neuvolalääkärikäynti eli miksi liikunta ei kannata

Selvisi sitten sekin, miksi istuminen on mulle niin vaikeaa ja väsyttää kovasti ylävatsalihaksia. Neuvolalääkäri analysoi tilanteen "kudosten heikkenemäksi", mikä suomeksi tarkoittaa suurinpiirtein samaa, että ennen raskautta akrobatialla timmiksi treenatut syvät- ja ylävatsalihakseni ovat revenneet. Kyllä. Voi elämä, ei ihme jos on välillä vähän epämiellyttäviä tuntemuksia.

Jos olo käy kovin tukalaksi, tilannetta "voidaan yrittää helpottaa". Se jäi epäselväksi, että miten.

Asia voi korjaantua tai olla korjaantumatta raskauden jälkeen. Se ainakin on selvää, että akrobatiatunnit saavat odottaa pitkälle ensi kevääseen. Jos korjaannusta ei tapahdu, lihakset kursitaan leikkaamalla kasaan sitten joskus, kun lapsiluku on täynnä.

Sanoin miehelle, että jos siihen kerran joudutaan, niin haluan sit kunnon sixpackin, bua ha ha.

Muuten neuvolassa kaikki hyvin. Rautakuuri on tehonnut hyvin, painoa on tullut vain hieman liikaa (*virn*) ja mahakin on kasvanut hyvin (edelleen keskikäyrän yläpuolella, mutta ei nyt niiin valtava enää).

Ja, mikä hämmentävintä, sain eilen tietää, että minut aiotaan vakinaistaa ensi viikolla. Ihan puskista tuli ilmoitus, kesken kaiken työpaikan rekrykiellon. Olen saletisti ainoa, jonka raskaus on vauhdittanut vakinaistamista. Haluavat kuulemma varmistaa, että palaan äitiyslomalta takaisin. Mikä tapahtunee näillä näkymin elokuun alussa, kun hoitovastuu siirtyy miehelle. Erittäin mukavaa.

Sep 22, 2009

Tilastotieteilyä

Maanantaiaamuisin kodissamme tapahtuu vertaansa vailla oleva jännitysnäytelmä, johon ottavat osaa vekara, vekaran emoalus, mittanauha ja puntari. Jännitysnäytelmän aikana selviää paljonko ihmisen nahka voi viikossa venyä sekä se, miksi keskiviikkona jalkaan mennet housut ovat sunnuntaina liian pienet.

Hoksasin kivuta puntarille vasta raskausviikon seitsemäntoista tienoilla. Siitä eteenpäin kehitystä on tapahtunut seuraavasti:

vk 18: paino +/- 0 lähtöpainoon; vyötärön ympärys 81 cm, lisäystä raskauden alusta 8 senttiä
vk 19: + 1kg, yht. +1 kg; + 3 cm, yht. + 11 cm
vk 20: + 0, yht. +1 kg; + 2 cm, yht. +13 cm
vk 21: + 200 g, yht. +1,2 kg; +0, yht. + 13 cm
vk 22: + 1,9 kg (!), yht. +3,9 kg; -1 cm (!), yht. +12 cm (mitä ihmettä tällä viikolla tapahtui?!)
vk 23: + 700 g, yht. + 4,6 kg; +3 cm, yht. + 15 cm (SF-mitta eli häpyluu-kohdunpohja 21 cm)
vk 24: + 800 g, yht. +5,4 kg; + 2 cm, yht. + 17 cm
vk 25 + 100 g, yht. +5,5 kg, +0, yht. + 17 cm

Itseään voi stressata tai olla stressaamatta vertaamalla omia statsejaan netistä löytyviin kaavioihin ja käppyröihin. Tällaista hauskaa olen toistaiseksi löytänyt:

Viitteellisen painonnousun taulukko, jonka mukaan painoa olisi saanut tähän mennessä kertyä viitisen kiloa. Tästä määrästä uutta verta on parisen kiloa, rintoja, kohtua ja lapsivettä reilu kilo ja rasvaa ja vekaraa kumpaistakin vajaa kilo. Loput on jotain mystistä solun ulkoista nestettä (ja tässä tapauksessa myös suklaasuukkoja, veikkaan).

Toinen painonnousua seuraava taulukko on raskauslaskuri, joka armollisesti ilmoittaa sopivaksi painonnousuksi tässä vaiheessa reilut kuusi kiloa. Vekara painaa reilut 700 grammaa ja on jo kolmisenkymmentä senttiä pitkä.

Babycenterin sivuilta löytyy yhtä jos toista hauskaa, muun muassa arvio painon noususta raskauden aikana. Ennusteeni on maltillinen 13,6 kiloa, josta oma osuuteni on 8,6 kiloa ja vekaran osuus tasan viisi kiloa (syntymäpainoarvio 3,4 kiloa). Hmp. Laskuri saavutti tuloksen pituuteni ja lähtöpainoni perusteella, mutta tässäkään ei otettu huomioon mamman nauttimien suklaasuukkojen määrää. Veikkaan, että ihan näissä rajoissa ei taideta pysyä, en minä eikä vekara 8D

24+4


Sep 21, 2009

Miltä se tuntuu?

Miltä tuntuu olla raskaana? Ystävien kanssa vietettynä viikonloppuna sain useampaankin otteeseen yrittää kuvailla, miltä se tuntuu.

Jokainen raskaus on kaiketi ihan erilainen, vaihtelua on niin odottajissa kuin tulevissa lapsosissakin -absoluuttista totuutta ei ole olemassa. Raskauden jokainen vaihekin on erilainen, jokainen päivä erilainen kuin edellinen tai seuraava. Oikeastaan ihan jokainen hetki on uniikki, aamulla olo on erilainen kuin päivällä, iltapäivällä tai illalla. Yöstä puhumattakaan.

Alkuraskaudesta muistan päällimäisenä ristiriitaisen olon. Toisaalta olin mahdottoman onnellinen, toisaalta pelotti ihan kamalasti vauvan puolesta: kestääkö raskaus, selviääkö pikkuinen. Salaisuus oli vielä ihan oma, piti yrittää olla normaalisti, vaikka koko elämä heitti kolmoisslutsia. Väsytti kamalasti, töissä ei meinannut jaksaa hereillä, ihan koko ajan oli nälkä ja ilta meni sohvalla makoillessa ja huonoa oloa potiessa. Odotus oli kyllä nimensä veroista: aamulla odotti iltaa, illalla yötä ja uutta aamua - jokainen päivä oli askel kohti toista raskauskolmannesta.

Toinen raskauskolmannes toi mukanaan fyysiset muutokset. Maha alkoi näkyä, paino nousta ja vauva liikkua. Olo on ollut helpompi, kun ilo on jaettu rakkaiden lisäksi myös työkavereiden ja vieraiden kanssa, vauva on todettu terveeksi ja elinvoimaiseksi ja odottava äiti saa ihan luvan kanssa välillä levätä ja ottaa aikaa itselleen.

Paha olokin on helpottanut, uni on rauhallisempaa ja mieli tyyni. Mahan ja vauvan kasvua on hauska seurata. Toisaalta: kasvava kohtu raivaa itselleen tilaa välillä niin, että sisäelimet ja kylkiluut huutavat hoosiannaa. Istuminen onnistuu enää parin tunnin pätkissä ja lantion nivelsiteet venyvät niin, että toisina päivinä kävelystä ei kivun takia meinaa tulla mitään. Liikkuminen on jo aika rauhallista, eikä makuuasennosta pääse ylös kuin kyljen kautta kiepsahtamalla ja käsillä tukien. Jalat puutuvat, selkää särkee ja väsyttää. Välillä on vaikea hyväksyä sitä, ettei enää pysty maalaamaan seinää tai siivoamaan vaatehuonetta, vaikka kuinka tekisi mieli.

Kuullostaapa kauhealta, sanoo ystävä. No niin varmaan kuullostaakin. Kaikki tämä on totta ja kuitenkaan se ei ole totuus.

Vaivat asettuvat toisenlaiseen konseptiin, kun niillä on selkeä tehtävä. Kipu ja pienet krempat kuuluvat asiaan, ja tärkeintä on, että vauvalla on kaikki hyvin. Minun kroppani on luotu tätä varten, kyllä se kestää. Se on kirjoitettu solujeni muistiin jo silloin, kun minä olin äitini mahassa.

Joku toinen kokee varmasti toisin. Ei ole helppoa elää jatkuvan kivun kanssa tai oksentaa puolta vuotta putkeen. Osaan olla iloinen siitä, että minä pääsen vähemmällä.

Perhe ja ystävät ovat ihania. Minusta pidetään hyvää huolta. Töissä hyväksytään, että tarvitsen silloin tällöin päivänokoset, en tee enää ylitöitä enkä koskaan kiirehdi niin, että lounas jää väliin. Tämän kaiken pitäisi toisaalta olla itsestään selvää kaikille, ei vain odottaville äideille.

Vauva liikkuu ja potkii. Se tuntuu siltä, kuin olisi nielaissut kilon painoisen kalan, joka polskii liian pienessä akvaariossa. Hassulta. Oudolta. Ihanalta. Epämukavaltakin välillä. Pitää muistaa käydä riittävän usein vessassa, koska perätilassa olevan vekaran kantapää osuu usein virtsarakkoon :D

Joka päivä tekee mieli suklaasuukkoja. Ja Dracula-pillereitä.

Henkistä ja fyysistä puolta ei voi erottaa toisistaan. Toisille raskaus on huolta ja murhetta alusta loppuun. Minä olen rauhallinen, tyyni ja luottavainen siihen, että kaikki menee hyvin. Vauva tulee osaksi meidän jengiä, juuri niin kuin on tarkoitettu.

Raskaus on ihmeellinen etuoikeus. Ajatella, että minun vartaloni osaa kasvattaa uuden ihmisen. Omaksi tehtäväkseni jää helliä sitä, syödä ja levätä. Kunhan mies imuroi ja hieroo, luonto hoitaa loput.

Sep 17, 2009

Suonenvetoja ja välistävetoja

Kun mies eilen kaivoi pankkikorttia kassalla kolmannen kerran vartin sisään, lohdutin häntä sanomalla, että tähän on nyt vaan pareen tottua. Kakara vie tästä eteenpäin puolet jokaisesta tilistä seuraavat kaksikymmentä vuotta. Ainakin :)

Vaan eipä menneet rahat hukkaan, kun saatiin hankittua vekaralle talvihaalari. Asiaa tarkoin harkittuamme päätimme nimittäin toimia toisin kuin 99 prosenttia suomalaisvanhemmista ja ottaa äitiysavustuksen rahana. Syynä tähän oli nimenomaisestikin tuo talvihaalari, joka äitiyspakkauksessa on niin iso, että talvivauva humpsahtaa lahkeesta läpi suit sait vaan.

Löpinät sikseen, on kuvakavalkadin aika. (Kuvausassistenteilleni ei ehkä ihan käynyt selväksi, että heidän on tarkoitus pysyä kameran takana.)


Talvihaalari ostettiin lopulta Bobosta, merkki on ilmeisestikin virolainen Lenne. Kelpais munkin tuossa nukkua, on maan ihanan pehmeä kuin pumpuliin kepsahtaisi.








































Lisäksi mukaan tarttui ruotsalaista käsityötä, Snoffsin body pienelle apinallemme. Lähes huomaamattoman värivirheensä takia kohtuuttoman edullisesti vielä, viidellä eurolla!

 
 
Ja lopuksi vielä vähemmän eettistä kädentaitoa suoraan Henkkamaukalta, kaksi yökkäriä ja mummonhurmausuniformu :D














 



* * *

Sain myös uuden Viikon vaiva -kortin pari päivää sitten.

Heräsin yöllä siihen, että jalkaan sattui niin maan p*rk*leesti ja koko oikea pohje oli kivikova ja kramppasi. Kesti puolisen tuntia saada kramppi laukeamaan eikä kipu hellittänyt koko päivänä. Googlaamalla selvisi, että vaiva on erittäin yleinen juuri raskauden tässä vaiheessa.

Nyt olen viisaampien neuvosta lisännyt ruokavaliooni magnesiumia, banaania ja litrakaupalla vettä sekä jalkaani villasukat ja sängyn jalkopäähän korotuksen. Anoppi lupasi vielä tulla tökkimään akupunktioneuloilla. Toivottavasti auttaa!

Sep 15, 2009

Mummoloita ja pappaloita

Pienenä minulla oli kaksi mummulaa. Selvyyden vuoksi kutsuin niitä Koiramummulaksi ja Pappanmummulaksi (jossa asui pappan lisäksi äitini äiti pappanmummu) :D

Mummulathan ovat ihan parhautta elämässä. Siinä suhteessa tuleva kakara onkin erityisen hyvässä asemassa, sillä mummuloita hänellä on tavallisimman kahden asemesta peräti kolme. Tämä tarkoittaa siis kolmea pappaa ja kolmea mummua.

Vaan kun eipäs asia olekaan näin yksinkertainen.

Tulevat isovanhemmat saivat uutisen vauvasta raskausviikon kahdeksan tienoilla. Tästä alkoi vertaansa vailla oleva kilpajuoksu ja huvinäytelmä.

Uutista seuraavana päivänä ensimmäinen ehätti jo soittamaan ja varaamaan itselleen nimen "ukki". Ukki oli ilmeisen vakuuttunut siitä, että hänen kuuluu olla naimisissa mummin kanssa, ja oli painokkaasti ajanut tahtonsa läpi asiassa kotipuolessaan. Ukkilassa asuu nyt siis mummi ja ukki.

Erehdyin mainitsemaan asiasta toiselle isovanhemmalle puhelimessa ja eipä aikaakaan, kun sain tekstiviestin:
"Onko siis niin, että x ja x on mummi ja ukki? Täällä on sitten pappa ja mamma."

Kolmannessa taloudessa ei oltu asian kanssa ollenkaan valppaana, joten loput tittelit jaettiin jäljelle jääneistä nimikkeistä. Mummu on tyytyväinen mummu, vaikka epäileekin, ettei vielä täytä mummuille asetetun elopainon alarajaa. Vaari sen sijaan ei vielä ole titteliin kuuluvaa kalsaripaitaa hankkinut, mutta omistaa onneksi jo aktiivikäytössä olevat Reino-tossut.

Valtakunnassa siis kaikki hyvin. Siihen asti, kunnes kakara päättää kutsua mammaa mummiksi ja pappaa vaariksi. Siinä ei taida isovanhempienkaan auttaa muuta kuin taipua ylivoiman edessä.

Sep 11, 2009

Vaippahousut hahtuvavillalangasta

Hetken jo mietin, että pitäisikö seuraavaksi kutoa villapöksyt myös itselleni talven varalle. Vauvan vaippahousut nimittäin syntyivät muutamassa illassa Ottobren mainiolla ohjeella, kunhan ensin pääsin yhteisymmärrykseen hahtuvavillalangan kanssa siitä, miten puikoilla käyttäydytään. Nauhat jätin tahallaan vielä aika pitkäksi, kun en tiedä, miten pallomahainen vekara pöksyihin tammikuussa sujahtaa :D

Varsinkin vihreät pöksyt ovat vielä aika löysät, mutta huopuvat varmasti käytössä tiiviimmäksi. Hahtuvavilla tuntuu ihoa vasten tosi mukavalta, koska siinä on vielä paljon luontaista rasvaa jäljellä. Pöksyjen eduksi laskettakoon myös se, että ne imevät pissaa puolet painonsa verran ja vaativat pesua ahkerassakin käytössä ani harvoin, enintään joka toinen viikko. Silloinkin riittää hellävarainen pesu esimerkiksi Marsei-saippualla.












0-8 kuukautisen (10-24 kk) vaippahousut

Neulominen alkaa takakappaleen vyötäröltä. Luo 42 (46) silmukkaa. Neulo 1 x 1 joustinta 15 (17) kerrosta. Jatka neulomista aina oikein neuleena 24 (28) kerrosta. Nyt takakappale on valmis haaraosan kavennuksiin saakka.

Päättele 8 kertaa kaksi silmukkaa neuleen molemmista reunoista aina puikon alussa. Päättele löyhästi, ettei lahkeista tule liian kireät.

Puikoille jää kavennuksen jälkeen 10 (14) silmukkaa. Jatka aina oikein neuleena 12 (14) kerrosta.

Aloita levennykset etukappaletta varten. Lisää työn molempiin reunoihin puikon alussa kolmella kerroksella yksi silmukka. Tämän jälkeen lisää vielä puikon molemmissa päissä kerralla kolme silmukkaa.

Neuleen molempiin reunoihin on nyt lisätty yhteensä kuusi silmukkaa ja puikoilla on 22 (26) silmukkaa. Neulo aina oikein -neuletta 24 (28) kerrosta. Neulo sitten 1 x 1 joustinta 15 (17) kerrosta ja päättele silmukat.

Poimi lahkeensuista 32 (36) silmukkaa ja neulo 1 x 1 joustinta kuusi kerrosta. Päättele löyhästi.

Ompele housun etusaumat yhteen. Lisää nauha vyötärölle.

* * *

Seuraavaksi kokeilen Ottobren ohjetta sisävaipan ompeluun, raporttia seurannee jahka saan jotakin tulosta aikaiseksi.

Sep 8, 2009

Viikon vaiva, kerää koko sarja

Raskaana oleva perhe saa neuvolasta mukaansa monenmoista esitettä ja elokuvaa. On brosyyri, joka auttaa sairaalan valitsemisessa ja pieni kirjanen, jossa seurataan vauvan kasvua viikko viikolta.

Yhden lisäyksen tietopakettiin voisi vielä tehdä. Ehdotan keräilykorttisarjaa nimeltä "Viikon vaiva!".

Raskaana oleminen nimittäin on pääasiassa hyvin mukavaa (no ainakin minusta, kun oon päässyt niin älyttömän helpolla), mutta joka viikolle tuntuu silti ilmaantuvan joku uusi vaiva tahi kremppa.

Alussa on huono olo, vähän kun olisi jatkuvassa oksennustaudissa. Aamulla sitä erehtyy ajattelemaan, että tänään voisi käydä töiden jälkeen kaupassa, kunnes huomaa, että tänään a) ei ole mitään mahdollisuutta lähteä töihin ja b ) se kaupassa käyminenkin saa nyt luvan odottaa.

Alkuraskauden iloihin voi listata myös vatsakrampit, väistyvien lihasten pinkotuksen, issiaksen, jatkuvan huimauksen ja ympärivuorokautisen väsymyksen (onneksi töissä on sohvia, joilla voi ottaa tirsat, kun nukahtaa kesken puhelun).

Energisen (?!) keskiraskauden myötä saapuvat mahan pinkotus, vatsanväänteet ja hillitön turvotus, kun mikään ruoka ei tahdo sulaa. Unohtamatta tietenkään liitoskipuja, jotka ilmentävät itseään vihlaisuina, jomotuksena ja painontunteena alavatsassa. Ja päänsärky! Uuh ja aah, päiväkausia kestävä päänsärky, joka estää kaiken järjellisen toiminnan.

Ehdotan siis lapsuudestani tuttua keräilykorttisarjaa. Sen sijaan että vaivat olisivat ikäviä ja ei toivottuja, keräilykorttien avulla niihin voisi suhtautua iloisen odottavasti. Raskauden jälkeen kortit voisi postittaa vaikka Kelalle, joka palkitsisi odottajan sitä runsaammin, mitä enemmän vaivakortteja on plakkarissa.

Viikon vaiva, kerää koko sarja!



22+4

Sep 6, 2009

Iso maha ja vilkas vekara

Nyt se on virallista. Minulla on erittäin iso maha. Neuvolan terkka sai sf-mitaksi 21,5 senttiä, mikä huitelee komeasti yläkäyrällä :O Painoakin on tullut iloiset viis kiloa, voi ahistus.

Vekaran vilkkaasta luonteestakin saatiin taas todistus, kun sydänäänten löytäminen doblerilla vei melkoisen tovin. Vekara luikki karkuun minkä ehti ja aina mennessään potkaisi mojovan kantapotkun suoraan kaikuluotaimeen :D Lopulta sykettä kuului kohtuulliset kolme sekuntia, mistä ehdittiin päätellä, että hyvin on elossa ja sydän lyö niin kuin pitääkin (tän olisin voinut kertoa kyllä ihan itsekin, bua ha ha).

* *

Pari yötä sitten näin unessa kuvan kahdesta pienestä pojasta. Vekara taisi olla noin viis, juniori ehkä kolmen. Lapsoset oli ihan mieheni näköisiä, tukkakin oli justiinsa yhtä pystössä, mutta silmät oli isot ja siniset, ihan kun mun pappalla <3

* *

Uusista kärryistä ei edelleenkään ole kuvaa, kun koko viikonloppu meni sukkapuikkojen jatkeena. No mutta, kaikki aikanaan.

Sep 5, 2009

Ajatuksen puolikkaita

Ihan kuin olis joka päivä synttärit, kun posti ja ystävät kantaa kassikaupalla kaikkea kivaa mulle tai vekaralle. En valita, justiinsa sain paitsi vaatteita, myös kylpytuen, sitterin ja imetystyynyn lainaan ystävältä <3

Vekaran ja äidin yhteiseksi herkuksi on uhkaavasti muodostunut maitosuklaa. Maanantaina selviää, mitä mieltä neuvolassa asiasta ollaan. Meidän mielestä suklaa joka tapauksessa sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja piristää päivää kuin päivää (tarvittaessa myös yötä).

Kärryt saapuivat vihdoinkin eilen. Kyllä niitä ehdittiinkin odottaa, mutta eipä suotta, on ne vaan upeat menopelit. Palaan asiaan asap, kunhan saan muutaman kuvan näpsäistyä.

Sep 2, 2009

Missä ihmeessä..

.. meidän kärryt viipyy?! En ole kärsimätön, en en en 8)

Sep 1, 2009

Söpöys pelastaa maailman

Viime keväänä kävin retkellä kaatopaikalla. Ympäristöbiologin esitelmästä jäi mieleen erityisesti yksi asia: yksikään tähän mennessä maailmassa käytetty kertakäyttövaippa ei ole vielä maatunut. Toistan:

Yksikään tähän mennessä maailmassa käytetty kertakäyttövaippa ei ole vielä maatunut.

Lapsi tuottaa ensimmäisten elinvuotensa aikana noin tuhat kiloa vaipparoskaa. Ajatus on kerta kaikkiaan kestämätön. En minä ainakaan halua mummona asua minkään vaippakaatopaikan päällä.

Onneksi on vaihtoehto. Ja voi pojat millainen vaihtoehto, katsokaa nyt näitä!

Vaipat ovat peräisin kaikkien aikojen parhaasta nettikaupasta Etsystä. Etsyn idea on yksinkertaisesti nerokas: kuka tahansa näppärä ihminen voi myydä käsitöitään minne tahansa maailmassa suoraan, ilman välikäsiä. Koruja, vaatteita, laukkuja, keramiikkaa, itse värjättyjä lankoja ja käsin tehtyjä saippuoita. Mikä aarreaitta!

Viuh vaan tilaus Minnesotaan, kotiäiti laittaa saumurin laulamaan, klis kliks maksu hoituu PayPalilla ja eipä aikaakaan, kun posti tuo Helsinkiin paketillisen kestovaippoja. Nerokasta!

Testikokemuksia vaipoista luvassa luonnollisesti vasta myöhemmin, mutta miehen kommentti paljastaa jotakin hyvin olennaista näistä ihanuuksista; "Vitsit että olis kiva kulkea tämmösissä itsekin ja pissiä housuun pitkin päivää."

.. ja hyvät ystävät

Ystävällisen vihjeen saatuani suuntasin tänään Jumboon.

Ja voi kyllä, siellä niitä oli, ihan H&M:n takanurkassa. Ei vaan yhdet, vaan peräti kahdet housut, jotka molemmat mahtuvat päälle :D


Täydellisenä bonuksena sukkahousuja, joissa ei ole reikiä sekä vyö, jonka pituus riittää vyötäröni ympäri.

Voi tätä onnen päivää! Ja postikin toi ihanan paketin, jonka sisällöstä lisää informaatiota ihan lähipäivinä :)