Vauva matkalla, osa 2

Vekara osoittautui vauvarokosta huolimatta mitä mainioimmaksi matkakumppaniksi, joka sopeutuu alati vaihtuviin maisemiin, ihmisiin ja nukkumapaikkoihin mukisematta. Äiti kiittää. Jos olisin vielä älynnyt pakata soseita mukaan koko reissun tarpeisiin, olisimme kenties saaneet myös hieman nukuttua; saatavilla olevat vauvanruuat poikkeavat sen verran paljon ipanan normaalista ruokavaliosta, että hän katsoi parhaaksi palata pääsääntöisesti maitoruokintaan. Tämä kostautui öisin, kun nälkä kalvoi alati pientä suolistoa.  Oh well, eipähän ainakaan päässyt ipana kuivumaan auringossa.

(Italiaan matkaaville vauvaperheille tiedoksi, että saatavilla on esimerkiksi päärynä- ja kesäkurpitsa-peruna-sosetta, mutta ei esimerkiksi maissia, mangoa tai bataattia. Sen sijaan nelikuisille sopivaa juustososetta on, kuinkas muutenkaan.)

Maitoa oli onneksi pakattu mukaan tupla-annos normaaliin kulutukseen verrattuna ja hyvä niin. Tullistakin päästiin molemmissa päissä heittämällä ohi, vaikka laukku oli maitojauheen lisäksi lastattu soseilla, lääkkeillä ja ties millä. Viinitilalta hankkimiamme Morellinoja emme sentään kehdanneet väittää vauvanruuaksi, mutta olipa ipanasta hyötyä tässäkin: pakkasin viinit tukevasti puhtaisiin vaippoihin ja hyvin tulivat ehjänä perille :D Vekaran ensimmäisen viinitilavierailun kunniaksi hankimme pullon Fattoria dei Barbin vuoden 2001 Morellinoa, jonka ipana saa sitten, kun on tarpeeksi vanha juomaan viiniä.

Vekaran iskä ja aurinkosuojilla varustettu Bugaboo-ufo.

Ipana nautti Italian lämmöstä ja kahdenkymmenen matkalla olleen aikuisen huomiosta täysin siemauksin. Ainoa kauhunparahdus kuului Piazza Navonalla, kun joukko japanilaisia turisteja kaappasi ipanan kuviinsa. Itselleni hieman yllättäin juuri kaupunkilomailu Roomassa sujui ipanan kanssa helpoiten: huvilalla ison joukon keskellä ipana jäi vähemmälle huomiolle ja itsestäni tuntui, että muiden pitäessä hauskaa altaalla minä vietin aikaa pimeässä makuuhuoneessa nukuttamassa vekaraa. Kaupungissa kuljimme koko jengi yhdessä, ipana sai ruokaa kun pysähdyimme ravintolassa ja nukkui päiväunensa rattaissa vanhempien katsellessa nähtävyyksiä.

 Japanilaiset mummot kaappasivat ipanan :D

Italia on lapsen kanssa matkailuun aivan fantastinen paikka. Pieni sai jatkuvasti kehuja ja huomiota eikä ravintoloiden ovella nyrpistelty nenää - päin vastoin, vessoissa oli varavaippoja ja talkkia pienimpien asiakkaiden tarpeisiin. Tälleen sen pitäis Suomessakin olla, toivoo Vekaravaaran väki.

Varsinaisesta matkasta ja sen reitistä kirjoittelen enemmän Halpamatkojen puolelle, kunhan pyykinpesultani kerkiän.

Pilkkuvauva Italiassa

Tervehdys hulppealta huvilalta Italian Toscanasta! Vettä sataa, mutta onneksi seurana on parikymmentä ihanaa ystävää ja muutama ipanakin vielä.

Ipana oli lähtöpäivän aamuna vielä vähän kuumeessa, mutta vaikutti virkeältä, joten päätimme lähteä matkaan. Matka menikin oikein mukavasti ja kuume laski kolmantena päivänä sillä seurauksella, että ipana muuttui punapilkkuiseksi - kuukkeli-diagnoosini vauvarokosta osui oikeaan.

Matkavarustuksesta kun oli tuossa aiemmin puhetta, niin lisään tärkeiden asioiden listaan oman peiton, jota on tässä vaiheessa käytetty aurinkosuojana, tyynynä, lämmikkeenä ja turvariepuna. Kuulosuojaimille olisi ollut käyttöä lentokoneessa, kun edessä istunut vauva kiljui koko kolme tuntia, mikä häiritsi kovasti vekaran päiväunia.

Muiden lennolla olleiden vanhempien taitellessa auki ultrakevyitä sateenvarjorattaitaan, ehdin muutamaan kertaan kirota Bugaboidemme kuljetusboxia - ei oo mikään matkaversio, voin kertoa. Auringon paahtaessa kiukkuni kuitenkin vähän hälveni, kun lisävarusteiden ansiosta ipanan sai kokonaan suojaan uv-säteiltä. Laitan kuvia myöhemmin, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Ipana viihtyy reissussa mainiosti ja käy tyytyväisenä nukkumaan riippumatta siitä, missä olemme. Yöt ovat tosin juuri nyt melkoista härdelliä, kun ryömimistä pitää harjoitella vuorokaudenajasta ja vireystilasta riippumatta.

Argh.

Voi sampura, pikku-ukko on toista päivää kuumeessa. Veikkaisin hampaita, mutta ikenissä ei näy mitään. Ehkä se on sit vauvarokko. Ei muuten, mut huomenna aamulla pitäis lentään Italiaan

Lapsen kanssa matkalla

Pyysin ihastuttavaa ystävääni Hannaa listaamaan asioita, joista on vauvan tai vähän isommankin lapsen kanssa matkustaessa hyötyä. Asia on ajankohtainen, kun ipana lähtee ensi viikolla ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Sivumennen sanoen Hannan neuvoja kannattaa kuunnella, hän on matkustanut ipanansa kanssa Amerikkaan melkein joka vuosi, vaikka vaikeiden allergioiden takia hyvin paljon helpompaa olisi ollut pysyä kotona.

Tälleen Hanna kirjoittaa:

Vauvan/lapsen kans on siitä iisiä, että sellainen kun on matkassa, niin neste-ja ruokarajoitukset lennoilla ei päde. Muksulle saa olla mukana nesteitä, soseita ja ruokia. Meillä niitä oli kokonainen repullinen! Suosittelen kyllä ottamaan mukaan englannin kielisen todistuksen erikoismaidosta. Valkoista jauhetta mukana purkeittain, ei suinkaan epäilyksiä herättävää :D

1) Vaipat. Suosittelisin ottamaan mukaan muutamia kertiksia, hätätilanteisiin ja varmuuden varalle. Maailmalla myytävät kertisvaipat pruukaa olla hieman erilaisia ja niihin on usein tungettu jotain hajusteita. Olishan se noloa, jos vauvan kakka haisis :O

2) Maito. Me otettiin ekalle reissulle Floridaan käsimatkatavaraan maitopurkit (ei uskaltanu sitä jumalattoman kallista jauhetta laskee sen varaan, että laukku olis hukassa ja ei maitoa) ja sit laitettiin valmiiksi vesi tuttipulloihin. Sit vaan nakattiin jauheet pulloon koneessa ja ravistus. Toki tuossa vaiheessa on syytä muksun olla oppinu juomaan huoneenlämpöistä maitoa. Että sitäkin kannattaa harjoitella vähän etukäteen.
Laskekaa montako annosta päivässä menee ja muutamia hukka-annoksia päälle = riittävästi maitoa mukaan.

3) Soseet. Suosittelen ottamaan lentokoneeseen omat soseet mukaan. Ja muutenki ekalle päivälle ja illalle, kun usein ei ihan heti kaiken sen säädön keskeltä pääse kauppaan ostamaan. Koneessa pystytään parhaiten lämmittämään pilttipurkin malliset, pyöreät, kapeat purkit. Että jos sellaisiin laittaa soseen (jos ite teet mukaan) niin lentoemot ei pyörittele silmiään tavattoman paljon.

4) Kosteuspyyhkeitä. Lentokoneessa, autossa, ihan missä vaan - hengenpelastajia! Pyyhit pyllyn, naaman, kädet, omat kädet, kupit, pöydät, omat meikit, puklut. Need to say more?

5) Oma aurinkorasva. Apteekki myy vauvoille sopivia aurinkorasvoja. Toki vaatteilla suojataan ensisijaisesti, mutta käsivarsiin jne voi olla tarpeen. Ja koitappa tunkea vauvalle kaikkee pitkähihaista päälle kun ulkona +30 ja risat. Onko ihme kun vauva itkuinen, kärttyinen, kiukkuinen ja sitä rataa...

6) Kuumelääkettä ja kuumemittari. Trust me. Jos jätät ne kotiin, muksu on sairas. Lentomatkalla on ihastuttavan helppoa saada joku tauti.

7) Varavaatteita ja pikku pussi. Lentokoneeseen suosittelen ottamaan mukaan varavaatteita. Jos pissaa tai kakkaa kainaloita myöten niin on ihan kiva vaihtaa puhtaat kamppeet. Ja pussiin saa ne likaiset haisemasta.

8) Itelle järettömän mukavat vaatteet. Mulla toki eka kokemus oli heti 3h + 9h lennoista vaihtoineen, joten ajattelen huonointa mahdollista tilannetta. Lento voi sujua vallan mainiosti, muksu vetelee sikeitä ja on tyytyväinen. Toinen vaihtoehto voi olla se, että muksu huutaa kurkkusuorana tai kitisee koko matkan, olematta tyytyväinen yhtään mihinkään. Ja muksun paikka kun on sylissä, niin oma asento, aina yhtä mahtavissa lentokoneen istuimissa, ei ole hääppöinen.
L ei nukkunut yhtäkään silmänräpäystä kun mentiin Jenkkeihin. Että sellainen reilu vuorokausi ilman unta, juhlavaa. Hah.

9) Kantoliina. Lentokentällä, kaupungilla. Kätevä!

Hyvät lukijani, jos teillä on lisää vinkkejä, laittakaa ihmeessä ideat jakoon kommenttilaatikossa!

Milkbar Closed

Voi surkuus, nyt on vekaran maitobaari suljettu. Olo on tosi haikea - kaikista rintaraivareista ja väsymyksestä ja puremisyrityksistä huolimatta oman lapsensa ruokkimisessa on jotakin hyvin perustavalla tavalla kaunista. Sen tärkeämpää tehtävää ei voi olla, sen hienommin luonto ei olisi voinut asioita suunnitella eikä sen läheisemmässä yhteydessä voi oman lapsensa kanssa olla.

Vaan kun tuli se sampuran maitoallergia. Olisin tietysti voinut jatkaa vielä omaa maidotonta diettiäni ja sitä myöden myös imettämistä, mutta päätin nyt kuitenkin näin. Ei ollut helppo päätös, moni asia olisi puoltanut imetyksen jaksamista. Toisaalta tiedossa on reissuja ulkomaille, jossa maidottomuuden vahtiminen on hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Tunnen surkua ja syyllisyyttä, mutta ne kuulunevat asiaan ja menevät ajan myötä ohi. Onneksi olen saanut valtavasti tukea ystäviltäni, kiitos heistä jokaiselle. Olo on tosi tukala, kun rinnat tekevät maitoa vielä useamman päivän ajan.

Ipana on suhtautunut muutokseen yllättävän tyynesti, ainoastaan eilen nukkumaan mennessä itkettiin kovasti tissin perään. Onneksi uni kuitenkin voitti.

Yksi tärkeä jakso elämässä loppuu. Moni uusi asia alkaa. Ipana on jo viisi kuukautta vanha, oh how the time flyes when you´re having fun!

Viisi kuukautta!

Apua, kun aika menee äkkiä! Ipana täyttää tällä viikolla viisi kuukautta. Tänään hän oppi päristämään ja pörinää onkin jatkunut nyt pari tuntia putkeen.

Neuvolassa ipanaan tökittiin piikkiä toisen perään, joten odotettavissa on pari hankalaa päivää. Vekara kasvaa edelleen omalla +15 käyrällään, painoa on 7700 g (+700 g kuukaudessa) ja pituutta 64 senttiä (+ 2,3 senttiä). Terkka kirjoitti vihkoomme: Ihana poika. Kehittyy upeasti. Kasvaa hyvin.

Parasta juuri nyt lienee syöminen, maailman ihaninta on äitin tekemä bataattisose, maissiin sen sijaan suhtaudutaan hieman varauksella (enkä ihmettele, lämmitetty maissisose haisee ihan kummalle). Maitoallergian takia neuvolassa kehotettiin lisäämään ruokien määrää entisestään, iltapuuron lisäksi luvassa siis pian myös aamupuuroa.

Toinen hitti on bussilla matkustaminen, joka on niin maailman jännää hommaa, että ei oo tosikaan. Stadin kundi, reipas pikkuinen.

Kommunikointia helpottamaan on ilmaantunut parikin uutta ääntä. Pörinän lisäksi meillä esimerkiksi vingutaan, kun ilmaistaan tyytymättömyyttä vallitsevaan asian tilaan, kuten äidin reagointinopeuteen nälän / kakan / tylsistymisen ilmaantuessa. Ja sitten on kielen naksutus, jolla ei ole sen suurempaa funktiota kuin että se on hauskaa.

Allekirjoittaneen hormonaaliset migreenit ovat vihdoin helpottaneet, mikä auttaa arjen sujumista kummasti. Tosin siitepölylääkitys on tuonut mukanaan huimauksen, että aina on jotain vähän vinksallaan. Omasta navastani vielä kerrottakoon, että raskauden aikana revenneet vatsalihakset tarkistettiin tällä viikolla ja jee jee jee, napakasti ovat kiinni ja omalla paikallaan!

Kela toi postissa lappusen, jossa ilmoitettiin elokuussa häämöttävä päivä, kun vanhempainrahan maksaminen minulle päättyy. Ensimmäistä kertaa tuli surku olo, kun olisin niin mielelläni vielä jäänyt vekaran kanssa kotiin. Sydän särkyy, kun pitää mennä päiväksi töihin ja eroon ukkelista (mutta saanpahan syödä lounaani rauhassa, hah!). Vaan ei auta itku markkinoilla, se on sitten isin vuoro olla ipanan kanssa ja äidin raataa työssä.