Apr 29, 2011

Mun ja sun elämä

Mun elämä on semmosta, että jos vekara tarvii uudet housut, niin todennäköisesti voin lähipäivinä mennä kauppaan ja ostaa sille uudet housut. Kohta se tarvii isomman sängyn, ja sitä varten oon surffaillut antiikkiliikkeiden nettisivuilla. Kun se sairastuu ja terveysasemalle ei saa aikaa, vien sen yksityiselle, jos on kiire.

Niinpä ajattelin, että koska vekaran vanhoista vaatteista kirpparimyynnillä saatavat muutamat eurot eivät ole mulle mitenkään välttämättömiä, voisin saman tien lahjoittaa ne jollekin toiselle pienelle pojalle. Semmoselle, joka ilman vekaran vanhoja pöksyjä olis ehkä kokonaan ilman pöksyjä. Otin yhteyttä Hope-yhdistykseen ja ryhdyin kummiksi.

Idea on yksinkertainen: yhdistys etsii just mulle sopivan kummiperheen, jolle henkilökohtaisesti pari kertaa vuodessa vien vekaran vaatteita ja leluja. Välillä yhdistys lähettää myös erikoispyyntöjä, joiden toteuttamiseen valjastan muutkin äiti-ystäväni. Voiko hyvä mieli tulla enää helpommin?

Auttamisen ilolla on myös kääntöpuoli - Suomen toinen todellisuus. Ei oo helppoa joutua silmätysten perheen kanssa, joka syö lattialla siksi, että ei oo vara ostaa yhtään tuolia kotiin.

Äitiys näköjään muuttaa ihmistä, tai ainakin minua. Oon aikaisemminkin yrittänyt auttaa, mutta nyt on pakko tehdä jotain. Koska haluan. Koska siitä tulee hyvä mieli. Koska en voi enää vain katsoa vierestä. Pisara meressä, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään.

Jos sinä haluat auttaa, katso vaikka Hopen Facebook-sivulta, mitä voisit tehdä.

Aurinkoista vappua!

Ipanan elämää kannattelevat monet rakastavat kädet. Yhdet niistä kuuluu mummulle ja toiset papalle <3

Apr 25, 2011

Kun lapsi ei syö

Mitä sitä tekis, kun lapsi ei syö? Pitäiskö olla huolissaan, soittaisko lääkäriin? Vai yrittäiskö olla välittämättä ja oottaa rauhassa päivää, kun ipana suostuu taas avaamaan suunsa?

Vekara on vuoden täytettyään ollut syömisen suhteen melkoinen takinkääntäjä. Välillä hän syö aikuisen miehen annoksia pastaa ja sitten taas ei päiväkausiin mitään. Pääsiäisen aika on ollut melkoinen pohjanoteeraus, ukkeli on elellyt maidolla ja muutamalla lusikallisella puuroa, perunan puolikkaalla ja banaanin palasella päiväkausia.

Googlessa hakusanat "kun lapsi ei syö" tuottaa 614 000 osumaa. Emme taida olla ongelmamme kanssa yksin. Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta löytyi järkevän oloinen artikkeli, täytynee kiinnittää huomiota ainakin siihen, ettei ruualle tarvitse tulla kesken leikkien ja lopettaa ruuan (ja herkkujen!) tuputtaminen vekaralle.

Virtaa vekarassa on joka tapauksessa kuin pienessä kylässä. Tänään ipana, 1 vuosi ja 4 kuukautta, opetteli ajamaan ruohonleikkuria.

Apr 20, 2011

Lääh puuh

Eräänä aamuna vekara heräsi ja kiukku oli yön aikana hävinnyt tiehensä. Nyt kelpaa taas seura ja leikit, ja ukkeli on oma aurinkoinen itsensä. Äiti ja isi kiittää. Toinen koirista sai tietysti heti perään kolme päivää kestäneen ripulin, mutta onhan se kiva pestä lattiat ja matot kahdesti päivässä [/sarkasmi].

Vekaravaarassa riittää juuri nyt kovasti vilskettä tulevaan muuttoon valmistautuessa. Kohta meillä on ihan oma talo! Eilen käytiin kurkkimassa lumen alta paljastuvaa pihaa, ja oi voi, melkoinen satumetsä siellä meitä odottaakin: Sammaleen halkaisemia pihakiviä, vanhoja kuusia, joiden maata viistävät oksat muodostavat maailman parhaita piilopaikkoja pienille pojille ja riittävästi sileää nurmea hiekkalaatikolle, leikkimökille ja pienille puutarhatuoleille.

Kesää odotellessa on hyvä vaikka syödä vähän jugurttia. Vekara näyttää mallia. Aurinkoista pääsiäistä!

Apr 7, 2011

Känkkäränkkä hymypoika

Vekaraa on viime päivinä kiukuttanut oikein olan takaa. Ruoka ei maistu eikä muutenkaan mikään oikein kelpaa*. Olemme epäilleet syyksi keuhkoputkentulehduksen jälkimaininkina tullutta kovaa yskää sekä yleistä ketutusta, joka liittyy johonkin vaiheeseen**.

Toissapäivänä ipana puraisi isäänsä sormesta, joten älysimme kurkata suuhun. Eikä ihme, että vähän kiukuttaa: tyyppi on viikossa puskenut poski- ja kulmahampaita oikein sarjatyönä. Bless him ja bless Panadol, joka ei auta yleiseen ketutukseen, mutta helpottaa ikenien kutiamista.

Se siitä, tässä kurkkaus ipanan 1-vuotis kuviin. Kaikki kunnia Petra Rothille, suosittelen!


* Poikkeuksen muodostaa päiväkoti, jonka pihaan saapuminen saa ipanan naaman näkkärille.
** Lapsiperheessä yleisimmin käytetty sanonta on "Se on varmaan joku vaihe". Vaiheita onkin kätevästi ihan koko ajan ja joka lähtöön - esimerkiksi nyt elämämme "vaihetta", jossa ipana kuvittelee, että kaikki ihmiset ja tavarat ovat olemassa vain häntä varten. Kuullostaako hauskalta? Koitapa selittää 1-vuotiaalle, miksi leivänpaahdinta ei saa vetää perässä ympäri asuntoa.

Apr 2, 2011

Erilainen lauantai

Aamun lehti alusta loppuun yhdellä istumalla.
Päivä kaupoissa.
Lounas ravintolassa.
2,5 tunnin päikkärit.
Pitkä lenkki koirien kanssa.
Leffa.
Rauhallinen sauna.

= Lapsonen yökylässä mummolassa. I-h-a-n-a-a-a.