Dec 29, 2009

15 Minutes of Fame

Vekaravaarakin sai oman varttituntinsa julkisuudessa eilen, kun Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli "Milloin julkistaa raskaus?". Itseni lisäksi jutussa haastateltiin ihanaa, kaunista ja rohkeaa ystävääni Saaraa (pääkuvan söpö Oiva on muuten kummilapsoseni!) sekä entistä työkaveriani Sirpaa (siinä vasta sähäkkä rouva, jolta asiat eivät jää tekemättä!).




Kuvat Hesarin nettisivuilta


Täytyy sanoa, että kyllä se on yksi elämän tähtihetkiä, kun saa oikein Pohjoismaiden suurimmasta sanomalehdestä lukea, että "näyttää valtavalta". NOT. Koetan kestää.

Statistiikkani laahaa onnettomasti jäljessä, mutta toivotan joka tapauksessa kaikki uudet lukijani tervetulleiksi Vekaravaaraan. Vierastan toimittajan ajatusta siitä, että täällä jaellaan neuvoja - ennemminkin yritän kertoa mikä on toiminut omalla kohdallani ja toivon, että sitä kautta myös joku muu saisi ideoita, apua ja vinkkejä omaan raskauteensa.

* * *

Minä oon siis edelleen yhtenä pakettina. Eilen kävin pitkästä aikaa uimassa ja se tuntuu sopivan loppuraskauteeni sen verran hyvin, että menen heti huomenissa uudestaan (vaikka muistutankin kovasti niin poloisia valaita, jotka ajautuivat viikonloppuna rantaan Uudessa Seelannissa). Muuten olo on suhteellisen hyvä, tosin oikean puolen kylkiluiden alta särkee ihan hemmetisti (joku sisäelin siellä taitaa huutaa hoosiannaa, kun vekara punkee pyllyänsä kohti kylkiluitani).

Jos vielä saisi itse kengät jalkaansa, niin sepä olis mainiota!

Dec 27, 2009

38+2

Vauva on täysiaikainen!

Vekara antoi meidän syödä jouluruuat rauhassa, katsotaan miten käy uuden vuoden ja perunasalaattien kanssa. Itse olen suhteellisen kypsä siihen, että herään joka ikinen yö supistuksiin - neuvolassa lohdutettiin, että synnytyksen pitäisi sitten sujua helpommin, mutta välillä tuntuu, että tiukempi ja tiiviimpi rutistus olisi hauskempi kuin viikkokausia jatkuvat on-off -jomotukset. Tosin mahan kiristelyllä, vihlonnalla, paineen tunteella ja poltoilla saattaa olla joku yhteys myös viime päivinä syödyn ruuan määrään rolleyes.gif

Tällä erää ei muuta raportoitavaa. Menen taas tekemään lumitöitä, vaikka vekara on jo osoittanut itsepäisyytensä, eikä ole ylenpalttisesta rehkimisestäni tietääkseenkään. Joulupäivänä vietin kolme tuntia ulkosaunassa/lumihangessa/kylpypaljussa ja mitä tuumaa siitä vekara - nukkuu onnellisena ja rentoutuneena koko päivän. Sama juttu synnytystä edistävien akupisteiden kanssa - ei tulosta.

Ensi vuotta odotellessa siis. Kyllä hänen ennen pitkää on pakko syntyä.

Dec 22, 2009

Mitä odottava äiti todella tarvitsee?

Listasin jo aikaisemmin ehdottomat elämän helpottajat, mutta nyt kun oma odotukseni lähenee vääjäämättä loppuaan, päivitän listani (ja otan mielelläni vastaan myös lukijoideni ehdotuksia sen täydentämiseksi!).

Eli mitä odottava äiti todella tarvitsee?

Mammajooga. En voi mitenkään ylistää Studio Manipuran joogaa liiaksi. Apua niin raskauden vaivoihin kuin henkiseen valmistautumiseenkin. Viimeisten raskausviikkojen ainoat hetket, jolloin tunnen oloni täydellisen hyväksi, olen viettänyt Manipuran salissa.

Anitan tukivyö. Kolmesta tukivyöstäni ehdottomasti paras. Tarrakiinnityksen ansiosta helppo pukea ja riisua. Vyö on kulkenut mukanani raskauden puolivälistä lähtien helpottamassa vatsan painoa ja loppuraskaudessa myös öisiä lonkkasärkyjä.

Veledan raskausajan öljy. Joka ilta, kutinaan ja nahan venymiseen. Raskausarpien määrä viikolla 38: nolla.

Sopivat vaatteet. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin huonosti istuvat, rumat, kiristävät tai muuten epäsopivat vaatteet. Raskausaikana sopivien vaatteiden merkitys korostuu potenssiin sata. Se, mikä kenellekin on sopiva, jää jokaisen itsensä ratkaistavaksi. Mutta suosittelen: ei kannata kärvistellä pienissä ja ahdistavissa vaatteissa. Omat suosikkivaatteeni ovat lähtöisin pääasiassa kolmesta paikasta: HM:n mammavaateosastolta sekä rakkaiden ystävieni Saaran ja Hannan vaatekaapista.

Tukisukat. Turvotukseen, kramppeihin ja levottomiin jalkoihin.

Hieronta. Itselläni tuntuu toimivan erityisesti shiatsu, joka hoitaa kroppaa kokonaisvaltaisesti, pehmeästi ja kunkin päivän voinnin huomioon ottaen. Suosittelen hierojan tapaamista jo ennen kuin vaivoja ilmenee.

.. ja huumoria & huolenpitoa. Mikään ei ole arvokkaampaa hankalana päivänä kuin tukipuhelu tai -viesti ystävältä tai äidiltä, tiukka halaus ja kunnon nauru <3


Pikkusiskon ja -veljen näkemys meidän perheestä :D

Dec 20, 2009

Näin unta, että..

... Sami Sykkö (entinen Hesarin muotitoimittaja, nykyinen Glorian päätoimittaja) antoi minulle tyylivinkkejä synnytykseen. Että miten laittaa tukka ja miten kannattaa meikata, että on tyylikäs kaikissa tilanteissa :D

Dec 17, 2009

Ei tule pieni vauva

Neuvolassa päiviteltiin valtavaa mahaani nyt sitten oikein kahden terveydenhoitajan ja yhden kätilön voimin. On se iso. Miten se onkin noin iso?

Iso on joo. SF-mitta 36,5 senttiä (alakäyrän mitta olisi 30 senttiä, keskikäyrän 33 senttiä ja yläkäyrän 35 senttiä). Toistaiseksi kuitenkaan ei tehdä mitään, paitsi viikon päästä taas tutkitaan tilannetta uudestaan.

Vekarakaan ei oo mitenkään erityisen pieni, painoarvio tänään 3,1 kiloa. Siitäpä voi sitten laskeskella, että jos painoa tulee tästä eteenpäin noin 150 grammaa viikossa, niin ei tuu pientä vauvaa, tulee vähän isompi vauva.

Yksiö 36+4




Mutta jotain hyvääkin: vauva on aloittanut matkansa alaspäin! Jeesh. Alkoikin jo hieman nyppiä, kun monta viikkoa on supistellut yötä päivää ilman tulosta

Dec 15, 2009

Äititukka ja muita myyttejä

Vitsailin Facebookissa, että lienee aika hankkia äititukka.

* * *

Eltsu menee parturiin. Onko aika leikata The Äititukka?


Pauliina
Millainen on äititukka?

Eltsu
Legendaarisen äititukan kulmakivi on helppohoitoisuus. Tämän vuoksi esimerkiksi lyhyehkö polkkatukka-permanentti on suosittu "äititukka". Permanentti on siitäkin kiva, että siinä ei niin huomaa juurikasvua eikä sitä tarvi laittaa tai leikata, että voi sitten seuraavan kerran käydä parturissa esimerkiksi lapsen yksivuotissynttärien tienoilla, kun "tää tukkahan on vielä ihan hyvä".

Saija
Se tulee kyllä itsestään. Se on sitä, kun juurikasvu esittäytyy, eikä enää jaksa pestä hiuksiaankaan niin usein. Lisäksi kampaamokäyntien välit venyvät ja aina on hieman ylikasvanut malli. Tämä onnistuu lyhyille ja pitkille hiuksille oikein mallikkaasti. Tarvitsee vain tehdä riittävän monta mukeloa. :D

Toivottavasti tulee/tuli kiva kampaus!

Sirpa
Voi ei :D Mullakin kampaaja viikonloppuna, mutta en vielä tuohon lähde :D

Eltsu
^^ Onneksi mun kampaaja soittaa mulle kotiin, jos edellisestä käynnistä on yli kuus viikkoa :D Ja kuivasamppoo, siinä kotiäidin elämän pelastus!

Tanja
Jaa tääkö se mun ylikasvaneen tukkani selitys onkin. T. Kahden lapsen äiti


Hanna
Mä kävin viime viikolla parurissa, mutta en kyllä sanois että tää on mikään äititukka... Enemmän aikaa menee laittamiseen ku ennen. Kuivashampoota ostin kyllä...


JP
Älä edes leikilläsi!!

Huomaan ettei Hartsa ole vielä kommentoinut mitenkään. Lienee pökrännyt kauhuissaan näppäimistölle. :P



U
Et helvetis! Sanoo yyhoo joka kynsisaksilla leikka joka päivä toista puolta kun huomaa, että toinen puoli on pidempi. Mutta oikeasti - tukan pesusta tulee hyvin erilainen asia kuin ennen - se on niitä harvoja aikoja kun olet itsesi kanssa - - se on taivaallinen hetki joka saa enkelit laulamaan - joten ET pyyhi tätä mahdollisuutta. Amen.


Liisa
Olen myös juuri lähdössä kampaajalle; otanko sitten mummolookin? Nutturalle ei yllä, mutta hapsottamaan saadaan kyllä !

Eltsu
JP:n helpotukseksi voin kertoa, että päädyin väri-malli-yhdistelmään "Milla Magia". Mutta olis kyllä mahtava, jos mun äiti vois ottaa mummolookin!

JP
JP is content.


Hanna
Hyvä, ettet heittäytynyt äiti-tukka linjalle! Se ei jotenki oo ihan sua :D Ja toisekseen, ei se oo mikään pakollinen vanhemmuuteen kuuluva riitti. Nimim. äiti joka käynyt 5 viikon välein kampaajalla. AINA.

* * *

Vakavasti puhuen olen mietiskellyt äitiyteen ja identiteettiin liittyviä asioita paljonkin viime vuosina. Äitimyytti elää vahvana niin mediassa, puheissa kuin omissa ajatuksissammekin. Se on mielikuva siitä, millainen pitäisi olla ollakseen hyvä ja kelvollinen tehtävässään.

Ajattelin pitkään, että minusta ei ole äidiksi. En jaksa istua hiekkalaatikolla, en osaa leikkiä pikkuautoilla, rakastan työtäni ja suhtaudun siihen kunnianhimoisesti ja intohimolla enkä ole valmis luopumaan minulle tärkeistä asioista - matkoista, kulttuurista ja tyylistäni esimerkiksi - lapsen takia. No good for mama siis.

Onneksi ystäväni ovat minua viisaampia ja rohkeampia. Heistä tuli äitejä, jokaisesta omanlaisensa. Yksi viihtyy lapsen kanssa kotona, yksi palasi pian takaisin töihin, yhdelle sopii oloasu ja toinen pitää tinkimättä kiinni rokista tyylistään. Ja ennen kaikkea: omille lapsilleen he ovat riittävän täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat.

Minäkin hoksasin, että äitiys ei sulje pois minuutta vaan rikastaa sitä entisestään. Missään ei tosiaan ole lakia, joka määrää minut luopumaan säännöllisistä parturikäynneistäni. Missään ei sanota, että lapsen kanssa pitää pysyä kotona ja haista aamusta iltaan korvapuusteilta ja mäntysuovalta.

Huokaus ja helpotus. Äitiys ei ole tukasta kiinni, joten kyllä minäkin taidan tästä selvitä.

Me and my kinda mama style, raskausviikko 37.



P.s. Lisää pohdintojani aiheesta ja aiheen vierestä joulun jälkeen Helsingin Sanomissa :O

Dec 10, 2009

35+6

Neuvolalääkärissä selvinnyttä:

Vekara ei ole vielä juurikaan laskeutunut eikä varsinkaan kiinnittynyt. Pahus.

Lääkäri on antanut periksi eikä enää käske ottamaan iisimmin, kun tietää etten kuitenkaan tottele 8D

Painoa on tullut 14 kiloa. Nyt jo. Voe helevetti.

SF-mitta on 34,5 senttiä. Se menee jopa yläkäyrän yli. Vekara on kuitenkin ihan keskiverto. Toistaiseksi.

Totuuden kertoi Elsa, kolme vuotta: "Oletpas sinä pullea ystävä".

Elsa taitaa olla oikeassa.. vai mitä?


Dec 9, 2009

Naisen logiikka

Harri luki lehdestä, että raskaus pienentää naisen aivoja väliaikaisesti noin kahdeksan prosenttia. Luulen, että kyse on tilastollisesta keskiarvosta, omat aivoni ovat pienentyneet ainakin neljänneksen.

Aivojen pienentymisen huomaa siitä, että katsoo bussipysäkillä ohi ajavaa linjuria ja tajuaa sen mentyä, että ei nostanut kättä pystöön pysähtymisen merkiksi. Pienentyneen kapasiteetin huomaa myös, kun tajuaa tuijottaneensa kaupan kastikehyllyä poissaolevasti viisi minuuttia eikä muista yhtään, mitä tuli ostamaan. Sen huomaa matkalla juhliin, kun tajuaa, ettei pysty muistamaan a) paikkaa, b) aikaa, c) päivää tai d) kaikkia edellä mainittuja.

Olen kuin dementoitunut mummo: en selviä enää päivittäisistä askareista, mutta yksi taito on ja pysyy - kutominen. Sormet kiertävät lankaa kuin itsestään, vaikka pää humisee tyhjyyttään.


Kietaisuvillatakki valmistui viime viikolla. Ohje löytyy Anu Harkin sympaattisesta kirjasta "Puikoissa". Langat on kaapista löytyneitä jämiä, eikä siksi näytä ihan samalta kuin mallikuvassa. Nyt keskityn joululahjoihin, lisää vekaran vaatteita luvassa siis vasta myöhemmin.

Dec 4, 2009

Vauvoja ja haikaroita




Kätilöopiston Haikaranpesä lienee harvoja - ellei peräti ainut - synnytysosasto Suomessa, joka haluaa tutustua asiakkaisiinsa kunnolla ennen synnytystä.

Haikaranpesä järjestää asiakkailleen omat valmennukset, joissa käydään perinpohjaisesti läpi kaikki sairaalaan lähtemisestä aina siihen hetkeen asti, kun tuore perhe kolmisen päivää myöhemmin kotiutetaan. Valmennuksissa on aikaa kysyä, puhua ja tutustua - Harri testasi etukäteen esimerkiksi ilokaasun (mutta ei tunnustanut, että siitä olisi ollut suurempaa vaikutusta).

Haikaranpesään haetaan raskauden puolivälin tienoilla ja sinne pääsee, mikäli raskaus on täysiaikainen ja sujunut ilman suurempia ongelmia. Osaston ideologiana on mahdollisimman yksilöllinen ja perhekeskeinen syntymä, jossa asiakkaiden toiveet ja tarpeet huomioidaan niin hyvin kuin se on lapsen ja äidin turvallisuuden ja resurssien puitteissa mahdollista.

Pyrkimyksenä on, että perhe saa viettää yhdessä ensimmäiset päivät perhehuoneessa ja tutustua rauhassa toisiinsa - tästä syystä osastolla on esimerkiksi oma keittiö, josta isien tehtävänä on hakea ruokaa perheelleen silloin kun perhe haluaa. Osastolla ollaan - myös synnytyksen aikana - omissa vaatteissa, toki sairaalan kaavun saa, jos ihan välttämättä haluaa (Harri olis halunnut, mutta isille niitä ei kuulemma ole jaossa).

Valmennusten lisäksi kaikki asiakkaat tavataan etukäteen synnytyssuunnittelussa. Nimi on tietysti sikäli harhaan johtava, että synnytystä ei voi etukäteen kovin tarkkaan suunnitella. Kysyin Harrilta ennen suunnittelua, että miten hän on ajatellut synnytyksen sujuvan. Kas näin: "Me mennään illalla sairaalaan yöksi ja aamulla haikara on tuonut meille vauvan. Miksi sen nimi muuten olis Haikaranpesä?"

Voi elämä. Kätilön pojalle saattaa vielä tulla jokunen yllätys matkan varrella :D

Suunnittelussa emme maininneet mitään haikaroista. Ilokaasusta ja akupunktiosta sen sijaan oli puhetta. Vekaran pitäisi vain malttaa odottaa vielä kuusitoista päivää, ja sitten sopii syntyä. Jännityksellä odotamme, kumpi tulee ensin: vekara vai joulupukki?

Dec 1, 2009

Sweet dreams..

Kuka väitti, että äitiyslomalla on aikaa?! Joka päivälle on niin paljon treffejä ja liikuntaa ja neuvolaa ja hierojaa ja kampaajaa, että Vekaravaara on vakavan laiminlyönnin kohteena. Pahoitteluni teille. Omasta puolestani olen ainoastaan iloinen, että ehdin tavata ystäviä ja kutoa ja ommella ja joogata. Muun muassa.

Asioita, joita ei mainita kirjassa "Äitiyden onni ja autuus": Olen siirtynyt nukkumaan lattialle. Koirat ja mies nukkuvat edelleen sängyssä. Tämä ei johdu (pelkästään) siitä, että koirat eivät suostuneet nukkumaan lattialla.

Vekaran matkatessa alaspäin liitoskivut ovat sitä luokkaa, että lonkat tuntuvat olevan tulessa. Lisäksi kakara painaa jo niin paljon, että myös ylävatsalihakset (tai niiden rippeet) ovat tulessa. Jostain syystä kova lattia on osoittautumassa sänkyä armollisemmaksi nukkumapaikaksi. Lisäksi tarvitaan vain tukivyö, tukisukat ja kuusi tyynyä. Käännetään kylkeä tunnin välein, käydään vessassa kahdesti yössä ja herätään virkeänä uuteen aamuun  - not.

Jotta vekara nukkuisi maailmaan saavuttuaan äitiään paremmin, hänelle hankittiin viimeisen päälle makea sänky. Vaunu-Aitasta kotiutettiin siis Sovgungan unikeinu, jossa ruotsalaiskokemusten mukaan kasvaa älykkäitä, onnellisia, terveitä, hyvin nukkuvia ja iloisesti rupsuttelevia lapsosia. Tulevat vanhemmat ovat lupauksista haltioissaan.
Unikeinun parhaisiin puoliin kuuluu se, että sen voi seinän lisäksi kiinnittää minkä tahansa oven päälle. Erittäin kätevää, kun kakaran kanssa on tarkoitus yöpyä niin mummolassa, mökillä kuin malesian sukulaisillakin. Koko hökötys painaa kantopussukoineen kolmisen kiloa ja kantaa lasta parikymmentäkiloiseksi asti (eli vekaran äiti olisi voinut nukkua siinä painonsa puolesta vielä tokaluokkalaisenakin..). Plussaa myös siitä, että pienessä makuuhuoneessa keinu jättää lattiatilan vapaaksi.

Tältä se näyttää meillä (huomatkaa taustalla olevat Barbapapa-valot, joita ei edelleenkään ole asennettu).


Testikokemuksia luvassa myöhemmin, sillä mäyrien kanssa suoritettuja kokeiluja emme pidä erityisen luotettavina (tosin niitäkin on tehty). Unikeinulla on muuten uusi kansainvälisempikin nimi, joten jos googlaatte sänkyä, kannattaa etsiä myös hakusanalla "Mawok".