Rikkinäistä juustoa

 Nalle tapaa serkkunsa Korkeasaaressa 23.9.

Aika on kiinnostavalla tavalla suhteellista. Kun vasta odotin lapsostani, äidiksi jo ennättänyt ystäväni huokaisi minulle kerran, että "sää et tajua, miten paljon tunteja yhdessä päivässä on".

Totta. Kahden aikuisen taloudessa ilta on täynnä ohjelmaa, jos pitää siivota JA ehtiä kauppaan. Lapsiperheessä ehditään yhden illan aikana siivota, käydä kaupassa, selvittää kymmenen kiukkukohtausta, katsoa Pikku Kakkonen, lukea kirjaa, pestä ja lajitella pyykkiä, tehdä ruokaa, piirtää, leikkiä autoilla ja käydä metsäretkellä. Jossain välissä äiti ja iskä myös harrastavat ja nukuttavat ipanan, kunnes kaatuvat itsekin puoli kuolleina sänkyyn. Se mitä ei oikeasti ehdi tehdä, on istua hetkeäkään sohvalla tai käydä järkevää, syvällistä keskustelua.

Blogin kirjoittamisen kanssakin on ollut vähän niin ja näin. Energia ei yksinkertaisesti riitä kokonaisten, kauniiden tekstien muodostamiseen. Päätin kuitenkin koota ipanaa koskevia FB-päivityksiä yhteen, jotta nekin tulevat tallennettua myöhemmäksi ilokseni.

12. kesäkuuta
"Äiti, tarvisin lääkettä, koska olen allelkinen."
"Ai mille?"
"Sulle."

15. elokuuta
Nukahtamaisillaan oleva lapsonen tarrasi hädissään käteeni: "Äiti, hilviöt haukkaa mua just pyllystä!"

9. syyskuuta
Ipana, riehuttuaan viikonlopun mummulassa: "Nämä sotkut eivät taida olla meidän. Mummu ja pappa, siivotkaa heti paikalla!"

23. syyskuuta
"Ipana, anna äitille pusu!"
"Kuule, sinä sait jo yhden tolstaina aamulla päiväkolissa. Ensi viikolla tiistaina saat sitten toisen."

25. syyskuuta
"Ja sitten me tarvitaan (pitsaan) sitä, sitä... sitä rikkinäistä juustoa!"