Sep 17, 2010

A Day to Remember

Yksi tavallinen perjantai maailmassa, kaksi tärkeää asiaa Vekaravaarassa.

Vekara - 8 kuukautta, 1 viikko ja viisi päivää - nukkui ensimmäisen kerran heräämättä illasta aamuun. Pari kertaa pinniksestä kuului pientä kitinää, joka kuitenkin loppui ilman sen suurempia ohjelmanumeroita, oliskohan nähnyt unta pikkuinen.

Ja sitten, vihdoinkin tänään, viikkojen harjoittelun jälkeen, pikku-ukko etenee kontaten. Hän on osannut kontata jo pitkän aikaa, mutta ryömiminen on vienyt voiton nopeampana tyylinä. Äiti on konttaamisesta mielissään, menee matot paljon vähemmän ruttuun.

Kaikista lujinta pääsee kuitenkin näin:


Isi työntää konttauskärryllä, vekara nauraa ja ajaa koiria karkuun.

Ihastuttavaa viikonloppua!

1 comment:

  1. Muistan sen tunteen kun aamulla katsoo kelloa ja ihmettelee, että mitä kettua!

    Onnea!

    ReplyDelete