Olen ymmärtänyt, että vanhempien on tärkeä pitää yhtenäinen linja kasvatuksessa. Siksi on nyt sovittu, että hirviöillä on isot hampaat, jotta ne voivat syödä porkkanoita ja pienet hampaat siksi, että ne saavat kuorittua banaanin. Hirviöt eivät missään tapauksessa syö mitään muuta, eivät varsinkaan pieniä poikia, kuten vekara pelkää. Tähän on vekaran vanhempainkomissio kokouksessaan päätynyt, ja tästä pidetään kiinni. Hirviöiden olemassaoloa emme lähde kiistämään, sen verran vahva on lapsen usko niihin.
Vekaravaarassa on vietetty ihania viikonloppuja kesälomia odotellessa. Ipana on käynyt mamman ja papan kanssa kalassa ja vanhempien kanssa ravintolassa syömässä. Oon niin iloinen, kun elohopean vilkkaan apinamme voi taas viedä ihmisten ilmoille syömään. Konstailemattoman hyvää ruokaa hupaisassa miljöössä tarjosi Viikinkiravintola Harald, joka on hiljattain avattu myös Helsinkiin. Aikuisten illalliselle valitsisin jonkun toisen paikan, mutta perheen kesken toimi oikein hyvin.
Nyt uskaltaa tuulettaa sitäkin, että ipana on oppinut päiväkuivaksi. Sitkeällä harjoittelulla ja kehumisella hommaan meni pari viikkoa. Onnistumisen avaimet löytyivät puskapissaamisesta sekä siitä, että sisällä saa käydä seisten pöntöllä. Lisäksi isi vei ipanaa vessaan käsistä hyppyyttämällä, mikä toi hommaan tarvittavaa lisäjännitystä. Toissapäivänä hän kävi ensimmäistä kertaa ihan yksin vessassa ja oli suorituksestaan niin ylpeä, että ego ei meinannut mahtua kulkemaan edes olohuoneen pariovista.
Omenapuut kukkivat vielä hetken. Taimet ja tulppaanit kukoistavat. Elämä puskee mullasta ja tuo tullessaan toivoa tulevaisuuteen.
No comments:
Post a Comment