Luontaishoidoissa

Tämän viikon äiti ja vekara ovat käyttäneet itsensä hoitamiseen ja hemmotteluun.

Imettämisellä, vauvan kanniskelulla ja sohvalla nukkumisella olen onnistunut saamaan itseni niin jumiin, että vähäisiin yöuniin yhdistetty lihasjännitys laukaisee migreenin vähintään joka toinen päivä. Ei kiva, ei tosiaankaan. Sain lääkäriltä suhteellisen kovat lääkkeet, mutta mielummin pärjäisin ilman, ihan vekarankin turvallisuuden takia.

Maanantaina kävin hierojalla ja seuraavana päivänä oli kuin olis selkäänsä saanut. Tunnin hieronnalla päästiin vasta alkuun, joten sitä kivaa luvassa lisää lähiviikkoina. Ajattelin seuraavaksi testata auttaisko turvehieronta, kun sitä kovasti mulle kehuttiin. Tänään sain joka tapauksessa täsmähoitoa akupunktiolla: neulatyynyn virkaa toimittivat ristiselkäni lisäksi muun muassa ohimot, takaraivo ja pääläki. Sitten kun saisi vielä vekaran hoksaamaan, että yöllä voi nukkua hieman enemmäin kuin puolitoista-kaksi tuntia kerrallaan niin saattais migreenikin helpottaa.

Vekara on valittanut vatsaansa viime päivinä sen verran ahkerasti, että kiikutin hänet eilen vyöhyketerapeutille. Vekara on tottunut käsiteltävänä olemiseen, kun on syntymästä asti saanut mummiltaan reiki-hoitoa. Hän nautiskelikin silmin nähden jalkapohjien hieronnasta ja jutteli innoissaan vyöhyketerapeutille. Eijaliisa ei luvannut välitöntä apua vatsanpuruihin ja viime yö olikin varsinaista hulinaa, kun vekara söi tunnin välein ja piereskeli kaiken lopun ajan. Piereskely jatkuu edelleen (!), joten jotakin on suolistossa selvästi tapahtunut. Vekaran vyöhyketerapia jatkuu ensi viikolla hyväksi havaitussa Koivun hyvän olon hoitolassa.

Nyt menen toimittamaan äidin tärkeintä tehtävää - ruuvaamaan mobileen lisää kierroksia. Vekara jaksaa jutella ja nauraa mobilelleen loputtomasti. Suloista!