Kahden kuukauden ikäisenä vekara on päässyt ensimmäiselle pidemmälle automatkalleen Pohjanmaalle. Lähes seitsemän tunnin matka sujui käsittämättömän helposti: vekara söi parin tunnin välein ja kahdesti pysähdyimme huoltoasemalle vetryttämään lihaksiamme. Lopun aikaa vekara nukkui päiväunia ja katseli tyytyväisenä mobileaan.
Talviloma mummulassa on sujunut sukulaisiin tutustuessa. Vekara on jaksanut hienosti lukuisat kyläilyt ja on nukkunut yöt hienosti omassa unikeinussaan. Mainio kapistus muuten, mahtui matkalla pieneen tilaan ja oma sänky luo turvallisuuden tunnetta, kun ympäristö on muuten vieras.
Vekara on pidentänyt yöuniaan niin, että nukkuu ensin kolmesta neljään tuntiin, syö ja nukkuu sitten vielä reilun parin tunnin pätkän. Hirveys on siinä, että hän herää ihan virkkuna viimeistään puoli kuudelta. Onneksi olen itsekin älynnyt mennä nukkumaan kymmenen tienoilla, niin pysyn jotenkin mukana vekaran rytmissä.
Alkuviikko oli poikkeuksellisen raskas muutenkin, kun rota-rokote teki vekaran mahan todella kipeäksi. Eilen illalla onneksi vihdoin olo helpottui, kun poppamummi antoi lapsoselle reiki-hoitoa, vyöhyketerapiaa ja ihan perinteistä kakan härnäystä kuumemittarilla. Helpottunut vekara nukkui tämän jälkeen kuusi tuntia putkeen (!) ja on edelleen itse aurinko.
Huomenna on ikävä päivä, kun joudumme jättämään viimeiset hyvästit mummulleni. Hautajaisissa aion nuuhkuttaa vekaran tuoksua aina, kun tuntuu oikein pahalta. Kirjoitin mielestäni kauniin muistopuheenkin elämän kiertokulusta, mummun kuolemasta ja vekaran syntymästä.
Voimia teille tähän päivään, onneksi on ihana vekara.
ReplyDeleteLoma on kiva ja tämä kaupunkikin sopii siihen oikein hyvin. Jos vielä näen teidät kaupassa, juoksen perään :)