Dec 25, 2010

Oikiaa ruokaa

 Ei tartte auttaa! Haluan syya ite :)

Vekaran eka matka Kaakkois-Aasiaan ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta bangkokilaisesta sairaalasta paastyamme loma on jatkunut mallikkaasti Kuala Lumpurissa.

Kuala Lumpur on meille yksi koti monien joukossa, joten siksi sopii erityisen hyvin, etta ipana viettaa ensimmaista jouluaan juuri taalla. Meita oli eilen jouluillallisella kymmenen henkea, mukaan lukien vekaran isovanhemmat, sedat ja isotati ja -seta (jotka eivat ole ensinkaan niin ikaloppuja, kuin nimitys antaa ymmartaa!). Ruoka oli niin suomalaista kuin se taalla on mahdollista, kinkkua ja rosollia ja laatikoita, muun muassa. Kuusikin on, ja viinia. Kaikki muu olikin sitten ihan toisin kuin Suomessa, lamminta on melkein 35 astetta (60 astetta ennemmain kuin mummolassa!!), eika joulupukkia nakynyt - hyva niin, silla esitimme ennen joulua vienon toiveen, etta ipanalle ei hankittaisi hirveita maaria leluja jo valmiiksi ahtaaseen kotiimme.

Hassua juttu, taalla maailman toisella laidalla, kovasta vatsataudista toipuessaan, ipana paatti lopettaa vauvanruokien syomisen. Soseen tarjoaminen saa ipana suun tiukasti suppuun ja voluumin kaakkoon - ipana haluaa oikeaa ruokaa! Jouluruoka, samoin kuin kananpaloilla hoystetty kiinalainen riisipuuro sen sijaan avaa suun ammolleen ja saa vekaran hymisemaan tyytyvaisena.

Iso poika, melkein vuoden jo. Kotona odottavat ekat synttarit ja uusi paivakoti. Ensi vuodesta on tulossa jannittava, ja toivottavasti myos henkisesti vahan vahemman raskas kuin kulunut vuosi.

Joka tapauksessa, mukavaa joulun jatkoa, toivottaa Vekaravaaran jengi

No comments:

Post a Comment