Vekaran tarhassa pidettiin kevään vasu eli varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu. Kuten kuvasta näkyy, tarhassakin on todettu, että vekara on sangen vilkas - kun oikein kovaa juoksee, niin aina välillä vähän kopsahtaa. Tällä kertaa testattiin kaapin oven kestävyyttä; ovi kesti, vekaran silmäkulma ei.
Vekaran omahoitaja kehui ukkelia joka tapauksessa päiväkodin ihanneasiakkaaksi: hän on sopeutuvainen, reipas ja usein miten hyvän tuulinen. Hän on vilpertti, mutta ei riehakas (tervetuloa tarkistamaan tilanne kotona!), tottelevainen (kts. edellinen) ja voimakastahtoinen, mutta ei tulisen tempperamenttinen (ha! senkin filmaaja!).
Vekara pärjää hoidossa hyvin ja on motorisesti niin taitava, että hoitajilta meinaa välillä unohtua, miten pieni mies vielä onkaan. Hän nukkuu hyvin ja syö hyvin - jos ruoka on riittävän mausteista. Vekara rakastaa kujeilua, piilosilla olemista ja Nella-tyttöä, jonka kanssa heillä on ihan omat leikit. Puhetta vekara tuottaa tauotta, tosin muu maailma ei vielä ole oppinut häntä ymmärtämään.
No comments:
Post a Comment