Mar 29, 2012

Vainukakara

Vanhemmuus kehittää yllättäviä taitoja. Kuten: kuinka syödä karkkia salaa taaperolta.

Kriittisin vaihe on pakkauksen avaaminen. Hedelmäpussia voi rapistella keittiössä vaikka kuinka isoon ääneen, eikä ipanaa kiinnosta pätkääkään. Yritäpä avata karkkipussi riittävän hiljaa - sokerinhimoinen törröttäjä spottaa pienimmänkin äänen 30 metrin päähän.

Vainukakaran harhauttamiseksi karkkien valinnassa olennaista on kiinnittää huomiota hajuun ja rakenteeseen. Parhaita ovat puolikovat hedelmäiset viinikumikarkit, jotka eivät tuoksu juuri miltään ja ne on helppo piilottaa poskeen. Mitä pienempi koko, sitä varmemmin selviää sokerihiiren röntkenkatseesta ja tiukasta kysymyksestä: Äiti, mitä sää syöt? Pienehköjen viinikumikarkkien etu on sekin, että ne voi hätätapauksessa nielaista ilman vakavaa tukehtumisen riskiä, jos ipana vaatii saada kurkistaa suuhun.

Sitkeitä salmiakkeja on syytä välttää (leukojen liike kavaltaa karkinsyöjän) sekä suklaata, jonka vainukakara haistaa vielä monta minuuttia todistusaineiston häviämisen jälkeenkin.

Vanhemmuus on tosiaan melkoinen taitolaji.

No comments:

Post a Comment