Kylpyhuoneremontti halvalla eli kaakelimaalit testissä

Villa Viinerissä riittää remontoitavaa. Kesäloman kunniaksi työlistalla on ollut muun muassa ullakko, piha, pari autoa, useampia huonekaluja ja pienehkö kylpyhuone-vessa. Kylppäriremontista on puhuttu pitkin talvea sitten joskus -projektina, kunnes sateinen kesä yhdistettynä ipanan pitkään mummolavisiittiin kumuloitui yhtenä aamuna ajatukseen: kylppäri remontoidaan nyt. Heti. Tänään. Miehen herättyä esittelin ajatukseni hänelle ja eipä sitten muuta kuin rautakauppaa kohti. Usein ajattelen, että olisi sama vaikka palkkani maksettaisiin suoraan Ogelin K-rautaan, kun sinne se kuitenkin joka kuukausi hupenee.

Tarkoituksena on kenties laajentaa pesuhuonetta parin vuoden päästä, joten nyt tilausta oli lähinnä nopealle ja edulliselle pikakaunistukselle. Kylppäri on uusittu pari vuotta sitten susirumilla laatoilla, joista olin enemmän kuin valmis luopumaan.



























Päätimme siis testata Ronseal-kaakelimaalia. Olen kuullut kaakelimaaleista kahdenlaista kommenttia: toiset ylistävät niiden kätevyyttä ja melko hyvää kestävyyttä, toiset taas kertovat kauhutarinoita isoina suikaleina irtoavasta maalista. Meidän kylpyhuone ei paljon rumemmaksi voinut muuttua, joten siinä mielessä kynnys testaamiseen oli melko matala.

Kylppärissä oli entuudestaan mintunvihreällä kuvioitu vaalea laatta sekä tummemman vihreä metsäkuvioinen boordi. Päätimme luottaa kaakelimaalissa valkoiseen, joka tuo pieneen tilaan edes häivähdyksen avaruutta.

Seuraa ensimmäinen tärkeä huomio: Esivalmistelut kannattaa tehdä huolellisesti. Poistimme kaikki hyllyt, koukut, hanat ja sen semmoiset, ja pesimme laatat Kiillon kaakelipesuaineella (n. 13 euroa). En säästellyt vettä, pesuainetta, juuriharjaa enkä kuivausrättejä. Pesun jälkeen kylppäri jätettiin kuivumaan reiluksi vuorokaudeksi. Tuskallista odottelua kaltaiselleni hätähousulle. Mutta kuten sanottu, esivalmistelut ovat onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä. Yhteen yläkulman laattaan jäi ilmeisesti häivähdys saippuaa, ja maali irtosi iloisina liuskoina heti kuivuttuaan. Jälkeenpäin selvisi, että kuivauksen jälkeen seinät olisi kannattanut käsitellä vielä spriillä, että moista ei pääsisi tapahtumaan.

Toinen tärkeä huomio: Kaakelimaali ei ole kovin peittävää, vaikka purkissa niin väitetäänkin. Suosittelen ehdottomasti varautumaan kahteen - vaikka ohueenkin - maalikerrokseen ennemmin kuin yhteen paksuun. Lopputulos on paljon parempi.

Maalaaminen itsessään oli helpompaa kuin olin kuvitellut. Valmistaja suosittelee pensseliä, mutta onneksi rautakaupassa oli fiksu myyjä, jonka ehdotuksesta käytimme pientä nukkapintaista telaa. Lopputulosta on vaikea kuvailla, mutta laatassa on melko kiiltävä - kuitenkin selkeästi maalattu - tekstuuri. Maali yritti välillä valua, mutta vähemmän kuin olin odottanut. Tarkkana piti olla, mutta ei ensinkään mahdoton tehtävä, jos on joskus aikaisemminkin pitänyt telaa kädessään. Luulen, että pensselillä olisi käynyt huonommin ja siveltimen vetoja olisi jäänyt näkymään lopputulokseen.

Kolmas huomio: Viimeistelyyn tarkoitettu saumakynä ei ole erityisen tehokas. Valkoisella saumakynällä voi enintään paikata vaurioita, mutta se ei peitä vanhaa väriä. Kannattaa siis ehdottomasti maalata saumat huolella yhtä aikaa kaakelien kanssa.

Ja vielä ainakin yksi tärkeä asia: Maalin kanssa kosketuksiin joutunut silikooni vaihtaa väriä. Olimme ajatelleet vetää lopuksi nurkkiin valkoiset silikoonit, mutta ei onnistunut: silikooni reagoi maalin kanssa ja muuttui keltaiseksi. Sama tapahtui tietysti kaikkien peitettyjen reikien kohdalla. Joten maalasimme lopuksi myös vanhat silikoonit kaakelimaalilla valkoiseksi. Valmistaja suosittelee, että vanhat silikoonit poistettaisiin ennen maalausta, mutta en tiedä, miten uusien laittaminen käytännössä onnistuu.

Maalin kestävyydestä en osaa sanoa vielä paljoakaan. Annoimme sen kuivua rauhassa kolme neljä vuorokautta. Sen jälkeen ipana on käynyt pari kertaa kylvyssä, mikä vastaa jonkin sortin vedenpaisumusta kylppärissä. Toistaiseksi maali on pysynyt seinässä, lukuun ottamatta sitä yhtä laattaa, josta pinnoite tipahti heti alkuunsa. Sekin on saatu jo korjattua.

Toistaiseksi olen lopputulokseen supertyytyväinen. Toivoisin, että voisin laittaa tähän ennen ja jälkeen kuvia, mutta ensiksi mainitut ovat mystisesti kadonneet. Joka tapauksessa remontissa vanha suihkuseinä vaihtoi kotia Huuto.netin kautta (linkin takana tällä hetkellä myynnissä olevat tavaramme) ja tilalle tuli Vallila Interiorin raikkaan keltainen Viiskulma-suihkuverho. Tavanomainen allaskaappi päätyy myös myyntiin, ja tilalle tulee talon kellarista löytynyt vanha lipasto, jonka maalasin itse sekoittamillani öljymaaleilla ja viimeistelin kestävällä venelakalla. Lattialaatta on ihan siedettävä, mutta sekin saa vielä uuden ilmeen, kun tummaksi pinttyneet saumat jäävät uuden mustan laastin alle. Mucho bueno.

Remonttibudjettia ei varsinaisesti ole laskettu, koska olen parempi toimimaan kuin suunnittelemaan. Kaakelipesu maksoi siis noin 13 e, maalit 3 x 45 e, saumakynä oli varmaan noin 15 e. Sitten vielä silikoonit, pensseli, tela, tärpätti, maalarinteippiä ja muut tarvikkeet. Alta 200 euroa kuitenkin, jos kaappia ja suihkuverhoa ei lasketa. Kokoa kylppärillä on ruhtinaalliset kaksi neliötä (melkein).

Raportoin myöhemmin, miten maali on kestänyt käyttöä. Hyvää perusinfoa maaleista löytyy esimerkiksi Sisustusheiniä-blogista.