Feb 25, 2010

Ilon ja surun kyyneleitä



Blogissa on ollut viime päivät kovasti hiljaista. Elämä myllertää nyt niin kovasti, ettei pää oikein pysy mukana. Minä menetin valtavan rakkaan mummuni tällä viikolla. Heti perään vekara oppi nauramaan. Suuren surun keskellä pieni hymy on paras lohdutus.

No comments:

Post a Comment