Juhlapäivä

 Isä Raimo Huttu kastoi vekaran tasan 12 vuotta isin ja äidin tapaamisen jälkeen ystävänpäivänä 2010.

Nyt lapsosella on ihan virallisestikin nimi! Mirhalla voitelun jälkeen hän tuoksuu niin hyvältä, ettei häntä malta kylvettää moneen päivään.

Nimenanto ja kaste pidettiin Uspenskin katedraalissa. Tilaisuus oli kaunis, liikuttava ja lämminhenkinen. Olin onnellinen ja ylpeä seistessäni mieheni rinnalla pienokaisemme juhlassa. Kummit selviytyivät monista tehtävistään kunniamaininnoin, samoin itse juhlahenkilö, joka seurasi kiinnostuneena ympäristöään seremonian ajan.

Vekara sai kaikki kolme nimeään sukunsa miesten kunniaksi. Ne tuovat hänelle toivottavasti onnea ja varjelusta elämän matkalla. Ensimmäinen nimi tarkoittaa ystävällistä ja miellyttävää, toinen rakastettua ja kolmas naurua. Niitä pienen miehen taipaleella varmasti riittää.

Juhlaa vietettiin Ravintola Saslikin Pressi-kabinetissa. Ensiksi joimme puheiden saattelemana lasit venäläistä kuohuviiniä ja virittelimme vatsojamme tunnelmaan zakuskalla eli venäläisellä alkupalalajitelmalla. Pääruuaksi söimme savustettua lohta tai härkää ja jälkiruuaksi taivaallisen hyvän Tsaarin suklaatroikan eli tummaa suklaakakkua, maitosuklaamoussea ja valkosuklaasorbettia. (Sivumennen sanoen tämä oli jo neljäs kerta, kun vekara, viisi viikkoa, käy ravintolassa.)

Hyvää ruokaa, paljon naurua ja ennen kaikkea monta syliä, joihin pieni mies voi koska tahansa elämänsä aikana kivuta turvaan ja rakastettavaksi. Ah ihanuutta.