Mar 18, 2010

Kantoliinoja ja kipulääkkeitä

Sain kysymyksen kantoliinoista. Testailimme niitä mäyräkoirilla jo ennen vekaran syntymää, mutta päivitetty postaus lienee paikallaan.

Parin ensimmäisen viikon ajan kannoin vekaraa kengrupussissa, jonka sain - kuten kaikki muutkin kantoliinani - lainaksi ystävältäni. Pussi on tosi kätevä kun vauva on pieni ja kippurassa, mutta käyttöikä on niin lyhyt, että sellaisen ostaminen ei välttämättä ole järkevää. Olen bongannut pusseja Vauva-lehden tilaajalahjana, kannattaa tsekata!


Kun vekaran asento aukesi parin-kolmen viikon iässä, siirryin trikoiseen MaM Eco -liinaan (kuva yllä). Se on ollut verraton apu arjessa! Vekara on sylissä viihtyvää sorttia, enkä saisi mitään tehtyä ilman liinaa. Eilen viimeksi ipana vetäisi liinassa parin tunnin päiväunet. Trikoisen liinan etu on siinä, että se mukautuu vekaran asennon mukaan, mikä helpotti varsinkin kun lapsi oli pieni ja liinailu oli meille molemmille vielä uusi juttu.

Nyt kun vekara lähestyy kolmen kuukauden ikää, siirryn vähitellen kudottuun liinaan. Vekara nimittäin painaa jo sen verran, että joustavassa liinassa kantaminen käy hankalaksi.

Käyttöä odottaa vielä Manducan kantoreppu. Se päässee tositoimiin lähempänä kesää, kun vekara kannattaa päätään paremmin ja uloskin uskaltaa mennä vähän vähemmissä vaatteissa.

* * *

Kantoliinojen lisäksi testissä ovat olleet taas viime aikoina kipulääkkeet. Tulen pian hulluksi jatkuvan migreenin kanssa. Ei auta Panadol, ei hieronta, ei akupunktio. Pari päivää olo on ok ja sit taas häviää näkö. Pitäisi saada nukkua kunnolla ja lopettaa imetys. Kumpikaan ei varsinaisesti ole vaihtoehto, joten tyydyn kärsimään ja valittamaan. Argh.

7 comments:

  1. kiitos kantoliinavinkeistä,
    tosi kivalta näyttää tää sun blogi!
    mut täytyy lukea heti kaikki jutut läpi:D
    tsemppiä migreenin kanssa,
    se on maailman tylsintä.

    ReplyDelete
  2. Haikea olo tulee kantoliinapostausta lukiessa - niin tiiviisti olen omiani moisissa lähelläni pitänyt, ja kantoliinakausien loputtua on Ergo puhkikulutettu. Yksi vauva-aikojen ihanimmista tunnelmakuvista on nukkuva lapsi liinassa sydämen sykkeineen, öhinöineen ja liikahteluineen. Ja aah, auki retkottava maidontuoksuinen suu :)

    Juu, silloin tietty kun lapsi asui liinassa, niin välillä tuon sympaattisuuden ohitti halu saada syödä, pestä hampaat tai käydä vessassa ilman sitä pientä isoa mötkälettä etupuolella ;)

    Karsealta kuulostava migreeni, kunpa ymmärtäisi kadota tai ainakin lievittyä!

    ReplyDelete
  3. Soila, kiva kun kävit! Toivottavasti vinkeistä oli hyötyä.

    Kati, ihana kun muistutit, ettei tätä jatku ikuisesti - ei läheskään. Tänään oikein pysähdyin nauttimaan nyytistä, joka suu auki, maidolta tuoksuen, nukkui mahani päällä täydellisen luottavaisena siihen, että hänestä pidetään hyvää huolta. Ja pidetäänhän me, omasta rakkaastamme <3

    ReplyDelete
  4. oletko kokeillut Kalevalaista jäsenkorjausta? Testaamisen arvoinen juttu. olen saanut moneen vaivaan apua mm. selässä olevaan mutkaan...

    ReplyDelete
  5. No en! Pitäiskin kokeilla, kiitos vinkistä!

    ReplyDelete
  6. Mä menen huomenna juurikin päänsäryn ja hartiajumituksen vuoksi! Ou jee!

    ReplyDelete
  7. Hyvä, että vekara viihtyy liinasssa :) Omani ei viihdy, vaan saa kamalat raivarit yrityksestäkin. Esikoinen viihtyi, mutta nukkui muutenkin niin hyvin, että liina jäi vähälle käytölle. Mä toivon, että vauva viihtyy myöhemmin ergossa paremmin, joka meillä on.

    ReplyDelete