Stop radio silence, naaaau. Pahoittelut mykkäkoulusta, Vekaravaarassa on viikon aikana pantu hyrskyn myrskyn ainakin yksi - kaksi - kolme - kuusi elämää, eikä siinä rytäkässä ole ehtinyt paljon koneella istuskella.
Tärkeimmät asiat yksi ja kaksi, vekara aloitti virallisesti päiväkodissa tällä viikolla ja vekaravaaralaiset ostivat yhdessä Neiti Kardemumman perheen kanssa oman kodin. OooOooOooOooOoooooO!
Ipana on pärjännyt yksin tarhassa kaiketi ihan hyvin, hän jää hoitoon reippaana ja eikä kiirehdi pois, kun noutaja iltapäivällä saapuu. Eniten on ilmeisesti ahdistanut lounasaikaan, kun väsy painaa kovasti, itsekseen syöminen ei meinaa onnistua ja ruokana on sellaisia kummallisuuksia kuin kalapuikkoja ja lihasoppaa. Uudet kaverit ovat kivoja, mutta muutos on suuri ja jännittävä - tämä kostautuu joka yö yhden ja neljän välissä tunnin-kahden itkeskelynä. Ipana ei oo oikeastaan edes hereillä, mutta voin vakuuttaa, että isi, äiti ja koirat ovat. Tulkaa vaikka kattomaan meidän silmäpusseja.
Päiväkodista päästääkin näppärästi puistotien yli toiseen asiaan eli Vekaravaaran taloon! Palaan asiaan vielä tuhat ja yksi kertaa, mutta long story short: kesäkuun alussa pääsemme muuttamaan lähes 75 vuotta vanhaan omakotitaloon, jossa on ihan puutarha, narisevat lattiat ja satumetsä takapihalla. Alakerran asuntoon muuttaa vekaran kummien perhe, voi onnea ja autuutta.
Viikko on ollut aamusta iltaan synttärivieraita, kiinteistövälitystä ja pellehyppyjä sohvalta, joten suonette anteeksi, että poistun makamaan sohvalle kera sisustuslehtien.
Ihanaa viikonloppua!
No comments:
Post a Comment