Jan 11, 2012

Äkäampiaisen pistämät

Tarviin jeesusteippiä ja jotakin vahvempaa, että saan pidettyä silmäni auki. Voihan U H M A I K Ä.

Ei käy, en syö, minä ite -puheen rinnalle rantautuivat eilen kunnon itkupotkukilariraivarit. Illalla nukkumaan mennessä ipana huusi tunnin mee pois - ei halua olla ykkin - väsyttää - ei halua nukkua - kiukuttaa - ikkettää - mantraa. Mikään ei auttanut. Ei kerta kaikkiaan mikään. Tarpeeksi raivottuaan hän sammui kesken lauseen.

Kilariraivarit jatkuivat yöllä. Kurkkusuoraa huutoa: mua ikkettää, mua kiukuttaa. Nice. Sori vaan naapureille, ei me saatu sitä millään hiljaiseksi.

Arvannette kuinka hyvällä tuulella olin aamulla, kun pimeydestä alkoi kello kuusi sama alusta: ikkettää, kiukuttaa. Ihan paras alku päivälle. Eiku oottakaapa, ei ookkaan. Kypsän ja kärsivällisen aikuisen tapaan vastasin ipanalle: Kiukuttele hiljempaa, äitiä väsyttää.

Just kun olin valmis viemään ipanan lapsivälitykseen*, se sai hervottoman kikatuskohtauksen, koska oli unohtanut syödä paprikan leivältään. Miten pieni asia, miten suuri ilo.

Silti. Ens yönä vois vaikka nukkua.

* Oon itekin ollut melkoinen tahtolapsi, joten mua uhkailtiin säännöllisin väliajoin lapsivälitykseen joutumisella. Ilmeisesti se on joku palvelu, joka hakee tuhmat lapset ja tuo kilttejä tilalle. Kypsemmällä iällä olen alkanut epäillä, että kyseessä on äitini mielikuvituksen tuote, vaikka palvelulle epäilemättä olisikin tarvetta.

No comments:

Post a Comment