Jan 8, 2012

Elämää vanhassa puutalossa



Aika tarkkaan vuosi sitten käytiin tekstiviestikeskustelu.
"Saatiin lainalupaus. Mitä tehdään?"
"Ostetaan se."

Niin meistä - neljästä aikuisesta ystävästä, kahdesta pienestä pojasta, kolmesta mäyräkoirasta ja kahdesta kissasta - tuli sen suurempia miettimättä (muutaman mutkan kautta tosin) 80-vuotiaan puutalon omistajia. Ison remontin jälkeen muutimme Villa Viineriin, emmekä varmaan ikinä koskaan milloinkaan muuta täältä pois. Tunnistatte talon siitä, että piha on ihan täynnä leluja, sisältä kuuluu mäyräkoirien räksytys ja portailla palaa kymmeniä kynttilöitä oli arki tai pyhä. Pienet pojat nauravat, tappelevat, itkevät ja heittäytyvät elämään sellaisella voimalla, että se tempaa mukaansa jokaisen tänne tulevan aikuisenkin. Me vanhemmat kuljemme rappusia ylös alas pensselit, pyykit, maalipurkit, pullapussit ja viinipullot kainalossamme.

Rakastan elämää tässä talossa. Silti olen varovainen suosittelemaan vanhan puutalon ostamista kenellekään.

Lattiat narisevat jalkojen alla. Talo hengittää vuodenaikojan mukaan, ja tapetit ja lattiat irvistelevät samassa rytmissä. Ikkunoiden välistä vetää, ja eteisessä on korillinen villasukkia tarjolla kaikille vieraille. Kesällä keittiön ikkunasta sisään kurkistaa vanha jasmiinipuu. Omaa puutarhaa rakkaampaa paikkaa ei ole koko maailmassa.

Mutta kun sanon, että remontti ei lopu koskaan, tarkoitan: ei todella koskaan. Aloitimme uusimalla lattiat, katot ja seinät, raivaamalla lahonneet puut ja parhaat päivänsä nähneet pensaat puutarhasta ja kaivamalla salaojia, jotta sulavat lumet eivät keväällä kastelisi koko kellaria. Kun ajattelimme vetää hieman henkeä, alkoivat vanhat putket vuotaa. Vesivahinkoa seurasi kylmiä syyspäiviä ilman lämmitystä, kunnes kaikki talon putket saatiin uusittua. Sen jälkeen olikin hyvää aikaa saunaremontille, jota seuraavat lähiaikoina kellariremontti, ulkokaton kunnostus ja talon maalaus. Koskaan töistä tullessaan ei tiedä, mihin on illan aikana tartuttava. Ohjelmassa voi esimerkiksi talvella olla lämmön säätelyä, ikkunoiden tilkitsemistä tai patterien ilmausta, joka yleensä päätyy siihen, että vanhat ilmaruuvit eivät enää kiristy kiinni, ja vettä roiskuu pitkin tapetteja. Kaikkeen on syytä varautua. Meille tämä sopii, hulluille, pelottomille ja omaan osaamiseensa perusteettoman lujasti uskovalle villa viineriläisille. Talo ottaa ja talo antaa, eikä parempaa oo olemassakaan.

Tämän kirjoituksen tarjosivat isovanhemmat, jotka veivat ipanan viikonlopuksi mummolaan. Olen tehnyt sellaisia asioita kuten nukkunut kokonaisen yön, herännyt sitten kun ei enää nukuta, istunut sohvalla ja katsonut jotakin amerikkalaista laulukilpailua, syönyt silloin kun huvittaa (sen sijaan, että söisin silloin, kun lapsella on nälkä), valvonut yli yhteentoista illalla ja pohtinut, mitäkähän tekisin seuraavaksi. Ihanaa, mutta kyllä on koti tyhjä ja hiljainen ilman ipanaa.

No comments:

Post a Comment