Kauniit ja äkäiset

Eilinen ja tämä päivä on mennyt huonon omatunnon kanssa tuskatessa. Ipana sai illalla megaluokan uhmakohtauksen, johon kuului koiranruualla sotkemisen lisäksi äidin haukkuminen, peltiastian heittäminen kohti äiti ja vesilasin paiskaaminen seinään. Melkein tunnin jaksoin olla kärsivällinen aikuinen. Sitten paloi pinna ihan täydellisesti. Ja nyt harmittaa, harmittaa niin vietävästi. Onneksi työkaveri on antanut vertaistukea ja vinkkiä, miten vois ens kerralla pärjätä vähän paremmin.

                                           
Puutarhassa tulppaanit ovat kauneimmillaan. Oli pakko näpsästä kuva myös vaatimattoman näköisestä mansikkamaastani, joka tekee minut niin iloiseksi. Oman maan mansikoita! Ihan kun olis saanut palasen lapsuuden mummolaa omalle pihalleen. 





Uhmataanko muilla? Miten te onnistutte säilyttämään malttinne?

Virkattu matto

Äiti innosti minut pitkästä aikaa tekemään käsitöitä. Kasin virkkuukoukulla ja noin 2,5 kilolla trikookuitua syntyi uusi matto eteiseen. Käytin Kauhavan kangas-aitan ohjetta, ja mattoon oli tarkoitus tulla jonkin sortimentin kukkakuvio. Kuituni oli kuitenkin huomattavasti paksumpaa kuin ohjeessa, joten päätin lopettaa virkkaamisen kesken, kun matto oli eteiseen sopivan kokoinen. Ihan kiva siitä tuli kuitenkin, vaikka onkin kuvassa vielä silittämättä.

Maton virkkaaminen on helppoa, ei tarvi osata kuin ketju- ja pylvässilmukan tekeminen. Ainoa hankaluus on maton paino, koska kuten todettu, siihen menee kilotolkulla lankaa. Tämän maton hinnaksi tuli noin 25 euroa, ja tekemiseen meni ehkä viikko, kun hissukseen telkkaria katsellessa sitä värkkäsin.

Seuraavaksi kokeilen virkata maton vanhoista vaatteista. Lupaan raportoida, miten siinä käy.

Juuripunaa ja muita puutarha-asioita

Viikonloppuna ipana halusi leipoa muffinsseja retkievääksi parvekkeelle

Puutarhan kevättyöt ovat pitäneet niin kiireisenä, että Vekaravaara on ollut vallan hunningolla. Tärkeimpiä kuulumisia lienee ipanan osalta se, että hän opettelee eloa ilman vaippaa ja minä pyöritän pissaisia housuja pesukoneessa 24/7. Lisäksi taloomme on muuttanut uusi asukas "Hooli", jonka nimen lausumisasua on mahdoton pukea kirjaimiksi. Hän on ipanan mielikuvitusystävä, joka huomattavan usein kiusaa koiria, sotkee paikkoja tai on muuten tuhma.

Ipanan mielikuvitus laukkaa muutenkin melkoisissa korkeuksissa. Eilen hän näki saunassa sammakon (tämän isi vahvistaa), jolla oli mukanaan vihreä kyltti, jossa luki sammakon nimi (tätä isi ei ollut huomannut).

Kyselyikä tekee niin ikään tuloaan. Eilen ipana halusi tietää, onko kukilla suu. Isi kertoi, että kukilla ei ole suuta vaan juuret, joiden kautta ne saavat ravintoa. "Käyttääkö kukat sitten juuripunaa?"; ipana jatkoi kyselyään. Lapsen ihastuttavaa logiikkaa.



Lopuksi vielä takaisin puutarhaan. Perunat, porkkanat, punajuuret ja sipulit on saatu multiin, mansikkamaa käännettyä ja kasvihuonekin melkein valmiiksi. Asiasta ovat innoissaan niin isot kuin pienetkin, jotka odottavat jännittyneenä syksyn satoa. Sillä välin on mukava istahtaa pihakeinuun nauttimaan lämmöstä ja kesäkukkien kauneudesta.

Maan matonen

Maailmassa on ehkä vain yksi asia, minkä parissa unohdan Prinsessa Nirppanokan luonteeni - komposti. Ooh ja aah, miten upeaa se onkaan, kun munankuorista, kahvinporoista ja talouspaperista tulee tummaa, kosteaa multaa.

Ilmeisesti ihan kaikki eivät jaa innostustani.

Kutsuin tässä päivänä muuan Alakerran Rouvaa ihastelemaan kottikärryihin kasaamaani puolivalmista multaa.
- Jos olisit kastemato, olisitko ihan liekeissä tästä, tiedustelin itsekin ihan intopiukeana.
Rouva katseli vuoroin minua ja vuoroin mätiä elintarvikkeita epäuskoinen ilme kasvoillaan. Lopulta hän sai sanottua jotain sen suuntaista, että ei oikein pysty eläytymään kastemadon osaan tässä.

Minä jatkoin matkaani lehtikompostille, jonne latasin elintarvikemullan jälkikompostoitumaan. Mikä onnenpotku minua kohtasikaan, kun löysin vielä samaan syssyyn kellarista edellisen asukkaan jättämän talikon. Kattokaa ny miten hieno se on, oikein puusta veistetty varsi ja kaikkea.



Netistä luin, että komposti tykkäisi, jos sinne laittaisi typpeä eli suomeksi sanottuna pissaa. Sitäkin ehdotin Alakerran Rouvalle, että jos voisi kuskata pikkupoikansa potan pihan perälle. Ihme juttu, taas se tuijotti mua epäuskoinen ilme kasvoillaan. Alakerran Isäntää en uskaltanut pyytää kompostiin pissaamaan (mutta jos Kimmo luet tätä, niin antaa mennä vaan!).

Viime kesänä komposti kävi liian kosteana ja haisi pahalle. Tänä vuonna ongelma on päin vastainen, ainakin toistaiseksi kylmän kompostin ovat ottaneet omakseen muurahaiset. Täytynee lisätä kuumaa vettä ja herätettä, niin eiköhän se siitä.

Kyllä kompostointi sitten on ihanaa.

Olipa uutinen

No ei ollu. Meillä ei taaskaan nukuta. Johan sitä iloa kestikin yli kuukauden.

Ipana herää ainakin kolmesti yössä. En tiiä miksi, kunhan itkee äitin hereille ja nukahtaa ite uudestaan. Päivänsä hän aloittaa kello 5.15 kiukkuisena kuin ampiainen. Toistetaan joka yö kahden viikon ajan, ja äiti on taas aika valmista kauraa vaikka mihin.

Onneksi on melkein kesä. Ja komposti. Siitä lisää hieman myöhemmin.

Vähän hassua kuitenkin tähänkin päivään. Riemastunut huuto vaatekaapilta kuului: Äiti, kato, mulla on sun tissit!

 
On se pöljä. Eilen hän skeittasi lelukuorma-autolla ja höpötti itsekseen: kohta kaatuu, tulee iso vahinko ja sitten ikkettää. lmeisesti hän ei tottele edes itseään, joten en minäkin pidin suuni tällä kertaa kiinni.

Vappuhulinoita

 
Kello 05:08
- Äiti, onko lentokoneella silmät?
ja vähän myöhemmin:
- Äiti, mitä lentokone syö? Valmaan se syö kiisseliä, niinku ukin auto.

Tänään taas tuntuu, kuin sydän vaeltelisi jossakin kaukana minusta. Tarkalleen ottaen se taitaa juuri nyt olla nalle kainalossaan päiväkodin nukkarissa. Ikävä tuntuu kovimmalta silloin, kun on viettänyt paljon aikaa yhdessä.

Vappuna ipana sai vihreän viuhkan, ja siivosi sillä koko auton. Muutenkin oli erikoisjännittävä viikonloppu: kaksitoista (!!) tuntia autossa, neljä pysähdystä ABC:n leikkipaikoille, kaksi hampurilaisateriaa (soittakaa lastensuojeluun) ja mummu, joka jaksaa leikkiä koko päivän sekä pappa, joka hakee pakastimen täyteen mehujäätä (tosiaan, se lastensuojelu).

Jännimmästä jännintä oli kuitenkin mummulan lähellä järjestetty monsteriautokilpailu. Ipana oli ihan varma joutuneensa pilan kohteeksi, kun isi kertoi, että Off Road -auto ajaa henkilöautojen yli. Siitä se kuitenkin meni, ja ipana oli menettänyt puhekykynsä hyväksi aikaa.

Vappureissusta uupuneena ipana simahti yöunille eilen seitsemän jälkeen. Aamulla se lähti touhua täynnä päiväkotiin raportoimaan lomastaan. Jännityksellä odotan, minkä tapahtuman hän on hoitajilleen kertonut.