Aug 19, 2009

Vekaravaara

Tärkeimmät ensin: vekaran arvioitu saapumisaika on tammikuun kahdeksas. Tämänhetkinen paino 300 grammaa, pituus parikymmentä senttiä. Mielipuuha varpaiden syöminen ja volttien heittäminen.

Tähän mennessä tapahtunutta: äidin vyötärö on hävinnyt aikoja sitten. Myös tuleva isä on kerännyt muutaman raskauskilon. Äiti on oksentanut ruokakaupassa, muuten kaikki on sujunut käsikirjoituksen mukaan. Saatamme palata tarkemmin aiempiin tapahtumiin myöhemmin tai sitten emme.

Rakenneultrassa puhuttua:
Eteläeurooppalainen lääkäri: She on shatavarmasti poikha.
Tuleva äiti: Mutta ei kun minä aattelin, että se on tyttö.
Mies: (nauraa niin, ettei meinaa tuolilla pysyä)
Lääkäri: Katsho, shiinä on pipheli. Ala valmishtautua, she on vilkas pieni poikha.

Okei, äidinvaistot ei siis ihan vielä toimi kovin hyvin. Parempaa onnea jatkossa.

Unohdetaan mekot ja rusetit. Luvassa on jotakin ihan muuta. Traktoreita ja lentokoneita kenties? Kauhistelen tulevalle isälle, että en minä edes tiiä, mitä poikien kanssa tehdään. Hän lohduttaa: Ei poikien kanssa tarvi mitään erityistä tehdä. Ne järjestää ihan itse äitille tekemistä.

Näillä mennään. Innokkaan odottavana kohti tammikuuta.


18+4

1 comment:

  1. Eih, ihan sama kävi meille! Olin unessa nähnyt, että tulossa on tyttö, mutta ultrassapa näkyi pieni tissemand eli pippeli tanskaksi. Äkkiä onneksi totuin ajatukseen.

    Siihen voit tosiaan varautua, että autot ja muut pörisevät kiinnostavat poikalasta hätkähdyttävän paljon. Sen on pakko olla jotenkin myötäsyntyistä, koska me ei ainakaan olla tieten tahtoen menopelejä esitelty ja silti poju oppi päristelemään auton nähdessään jo jotain puolivuotiaana.

    Onnea ihan hirvittävästi vielä kerran. Pienet pojat on kertakaikkiaan valloittavia!

    ReplyDelete