Hoitonurkkaus on valmis! (nyt jo...)

Niin, minä oon sitten se toinen syyllinen tähän blogiin. Nykyään kai ei tarvi enää tunnustaa isyyttä; riittää kun kertoo kirjoittavansa raskausblogia?

Meikäläisen tehtäviin on tähän mennessä (siis SEN jälkeen) kuulunut lähinnä turhat huolestumiset, tulevan äidin olon helpottaminen, mukaan lukien kokkailu, tavaroiden nostelu, hieronta ja muistuttelu siitä, ettei mitään raskasta saa tehdä. Lisäksi olen opetellut ihan uuden - ilmeisesti naisen loogisen päättelyn tuloksena syntyneen - tavan laskea aikaa (30+4, 31+2, jne...), yrittänyt eläytyä erilaisiin kiputiloihin (mikä on hieman haastavaa), huolestunut turhaan, yrittänyt arvata ihmisenalun raajojen sijantia hyvin herkillä sormillani vatsanahan, -lihasten rippeiden ja muun jännän läpi. Niin joo, ja olen minä jonkun kerran saattanut huolestua seikasta jos toisesta ihan turhaa - ai, sanoin vain?

Mutta ennen kaikkea meikäläisen tehtävänä on ollut, tai sellaisen tehtävän minä olen itselleni keksinyt, hoitonurkkauksen rakentaminen. No nyt se on sitten valmis ja pitäisi keksiä muuta puuhaa, ennenkuin alan taas huolestumaan turhaan.

Ensiksi oli syvennys, joka oli ihan vähän täynnä kaikkea.

... muutaman tunnin raivauksen jälkeen...




.. ja erinäisiä rakennuspäiviä myöhemmin. Tarvittaessa verhon voi nykäistä nurkkauksen eteen, jos vaikka tulee vieraita (silloin pitäis kai pedata myös sänky?) tai öiseen aikaan, jotteivat muut makuuhuoneessa nukkuvat häiriinny hoitotoimenpiteistä.

Takaseinässä on myyrä. Sen maalasi eräänä lauantaina Eltsu.

Muutenhan tämä odottavan isän rooli on vähän erikoinen: tietää, että jotain hienoa tapahtuu, mutta ei oikein pääse itse osalliseksi. Vähän niinkuin bileet seinän takana - tai jotain.
Mutta eiköhän tässä pääse parin kuukauden päästä ihan tarpeeksi osallistumaan, että siinä mielessä ei hirveästi kannata murehtia.