Nov 26, 2009

Tunnustuksia marjapuskasta

Yksi asia on jäänyt tunnustamatta.

Pesänrakennusvietti, tiedättehän tämän hormooni-mieliala-coctailin, joka auttaa ihmistä valmistautumaan elämänmuutoksiin. Ilmenee esimerkiksi tarpeena siivota ja laittaa koti valmiiksi uudelle tulokkaalle.

Omani alkoi kyllin viattomasti mansikoista. Ennen heinäkuista ranskanmatkaa ajattelin säilöä pakasteeseen hieman mansikoita talven varalle. Ostin viiden kilon laatikon. Sitten ostin vielä toisen viiden kilon laatikon, ihan varmuuden vuoksi, ettei lopu kesken.

Mansikoita seurasivat vadelmat. Järkeilin, että kannattaa säilöä myös vadelmia, koska talven mittaan en voi raskauden takia hankkia täydennystä ulkomaisista pakastemarjoista. Menin torille ja ostin - öh - laatikollisen vadelmia. Jätin huomioimatta lähipiirin sarkastiset kommentit maanisesta säilömisen tarpeestani.

Elokuun alussa kypsyivät viinimarjat ja karviaiset. Siskon rippijuhlissa istuin ämpärin kanssa marjapuskassa ja keräsin kaiken, minkä irti sain. Vieraiden kanssa seurustelu on yliarvostettua, marjastaminen se pitää ihmisen järjisssään! (Tai sitten ei.)


Hullu marjastaja.


Sitten tulivat omenat. Kokemuksesta tiedän, että niiden pakastaminen ei kannata. Mutta luuletteko, että raskaana oleva voi jättää hyvää ruokaa säilömättä? Ratkaisu löytyi Mehuasemalta. Monta viikkoa keräsin omenoita pusseihin, kärräsin ne puristettavaksi ja ajoin tyytyväisenä takaisin kotiin peräkontti täynnä mehua. Sata litraa mehua. Saa nauraa. (Paitsi suurin osa on jo juotu, hah!)

Viimeisenä kypsyivät mustikat. Huomautan, että tässä vaiheessa täynnä on paitsi oma pakastin, myös taloyhtiön säilytyskapasiteetti. Mustikoiden kanssa pysyin maltillisena. Vain viisi litraa, kun ei enää mihinkään yhtään enempää marjaa mahtunut.

Vaikka mikä tulisi, meidän perheeltä eivät marjat tänä talvena lopu.

Tunnustin hulluuteni.

Tunsin parantuneeni.

Huokaus ja helpotus, sesonki on ohi.

Kunnes.

Joulu alkoi lähestyä.

Ostin kaksi kiloa porkkainoita. Samana verran lanttuja. Batattia, perunaa.

Pitäähän sitä laatikoita olla, niin ettei lopu kesken.

Kaksi ihmistä ja niin paljon ruokaa, että sitä pitää jo jakaa pois. Tavallaan voisi olla hyvä, jos vauva kohta syntyisi. Toisaalta, voihan olla, että tämä on vasta esivalmistelua varsinaista pesänrakennusta varten. Toivottavasti kuitenkaan - ei.

2 comments:

  1. Hih! Kiitos päivän nauruista, E. Mulla toi säilömisvietti (vaikka en raskaana olekaan) pysyy aisoissa pienen pakastimen takia. Mutta se kyllä pullistelee ääriään myöten täynnä.

    ReplyDelete