Mammajoogaa

Voiko olla parempaa tapaa aloittaa uusi viikko kuin joogatunti? Epäilen vahvasti. Vaikka olisi nukkunut yönsä huonosti, kärvistellyt kipeän selän/lonkkien/vatsalihasten/yleisen vitutuksen kourissa, joogatunnilla stressi unohtuu ja kivut helpottavat.

Manipuran äitiysjoogassa olen oppinut rauhoittamaan itseni hengittämällä eri tekniikoilla, herättämään vauvan halaamalla vatsalihaksilla ja seisomaan suorassa, vaikka vartalon painopiste on muuttunut täysin. Yksi tärkeimmistä oivalluksista on ollut se, miten tärkeää on hengittää kahden edestä - syvään, rauhallisesti ja tehokkaasti. Olen rentoutunut ja nauttinut.

Joogaohjaaja Malla Rautaparta on myös erinomainen synnytysvalmentaja. Hän lähestyy asiaa sekä fysioterapeuttina, joogaohjaajana että kulttuuriantropologina ja hakkaa mennen tullen neuvolan perhevalmennukset, joista ei oikeasti ole justiinsa mitään hyötyä. Mallan ansiosta synnyttäminen ei tunnu vain kivuliaalta vaan näyttäytyy pikemminkin voimaannuttavana kokemuksena. Lämpimästi suosittelen Mallan joogatuntien lisäksi myös hänen kirjaansa Kantamisen kausi.

Äitiysjoogakurssiin kuuluu kolmen tunnin luento mammoille ja heidän palvelijoilleen. Kyllä, Malla käyttää synnytyksen tukihenkilöistä nimitystä palvelija - ettei vaan jäis epäselväksi, että millä asenteella kuuluu tähän junaan hypätä. Heviä settiä ja tiukkaa asiaa alusta loppuun. Arvostan.

Joogatuntien oppeja täydentää Kätilöopiston sairaalan Haikaranpesään ilmoittautuneille tarjottu rentoutuskurssi. Perjantai-ilta kului kivasti pöristellessä synnytyslaulua Hilkka-Liisa Vuoren opastuksella.

Mallan luennolla tajusin, että vekara syntyy ihan kohta. Se tuntuu ihanalta. Samalla tuli myös haikea olo. Syntymän jälkeen vauva ei oo enää yksin mun. Hän ei kulje mun mukana kaikkialle eikä tyhjä maha enää elä omaa elämäänsä. Täytyy ottaa kantoliina mukaan synnärille, niin saan jatkaa symbioosiani pikkuisen kanssa mahdollisimman tiiviisti.