Feb 10, 2010

Tervetuloa (omalla vastuulla)!

Muistan lapsuudestani hevostallin seinällä olleen sarkastisen kyltin "Kaikki vieraat ilahduttavat meitä. Toiset tulemalla, toiset lähtemällä". Pienen vauvan äitinä tuntuu toisinaan siltä, että voisin liimata saman tekstin meidänkin oveen.

Ensiksi mainittuihin vieraisiin kuuluvat ehdottomasti ihanat tädin Saara ja Minna, jotka saapuvat pussien ja nyssäköidensä kanssa vailla minkäänlaista paheksuntaa siitä, että heidät otetaan vastaan likaisessa yöpaidassa ja kodissa, joka näyttää maanjäristysalueen keskukselta. Iloisesti hymyillen he ottavat lapsen hoitaakseen, etsivät leivänmurujen ja vanhojen jugurttipurkkien keskeltä keittiön, kattavat äidille aamupalan tahi lounaan eivätkä pahastu, vaikka äiti käyttää tämän siunatun vapaahetkensä seurustelun asemesta feisbuukkaamiseen. Hemmoteltuaan äitiä he ulkoiluttavat koirat ja kertovat poistuessaan, koska tulevat seuraavan kerran vapauttamaan käteni vauvan hoidosta. Rakkaat ystävät, tällaista ei voi koskaan olla liikaa.

(Suosittelen muuten tutustumaan Saaran ja Minnan mainioon blogiin Täti Moonikan Majatalo, missä keskitytään hyvään ruokaan, kutomiseen ja elämästä nauttimiseen.)

Ilahdun toki muistakin vieraista, mutta joillekin talomme uusi maailmanjärjestys voi olla yllätys.

Vauva vie tällä hetkellä kaiken energiani. Jos mies ei ole kotona, se tarkoittaa sitä, että meillä saa teetä tai kahvia, jos keittää sitä itse. Pullia ja keksejä on tarjolla, jos vieras tuo ne mukanaan. Minä istun kahvipöydässä, jos vauva sattuu nukkumaan (erittäin epätodennäköistä) tai jos vieras hoitaa vauvaa.

Jatkuvasti univelkaisena en ole erityisen hyvää juttuseuraa. En pysty keskittymään ja silloinkin jos puhun, puhun vauvasta. Tai Martina ja Esko -ohjelmasta. En myöskään ole erityisen hyvä kuuntelemaan vieraiden juttuja, koska vahdin toisella korvalla koko ajan vauvaa.

Tilanne normalisoituu varmasti joskus, kun saan nukkua esimerkiksi kolme tuntia putkeen ja ehdin syödä muutakin kuin kaksi voileipäkeksiä päivässä. Viime yön tunnin syöttövälistä päättelen, että niin ei tapahdu ihan heti.

Tervetuloa kylään, kaikesta huolimatta. Meillä on onneksi tämä pieni ohjelmatoimisto, jonka suloisuus kompensoi hieman äitinsä rappiota :D

6 comments:

  1. Ihanaa luettavaa kaikessa todellisuudessaan (voin vielä vain kuvitella mitä se vauva-arki on)!
    Stressittömiä kyläilijöitä ja unenpätkiä!

    ReplyDelete
  2. Sympatiat sinulle serkkuseni!

    Kunhan nämä lapsoset kasvavat niin sitten kyläillään toistemme luona vaikka matkaakin on. ihanan rehellistä kerrontaa ja kaikki ihan totta.

    ReplyDelete
  3. Hei, miten teidän unikeinu on toiminut käytössä? Olen tässä pitkään pohdiskellut tilaamista, siitä on tulossa uusi, kehitelty malli nyt keväälllä. Kaikenlaiset käyttökokemukset kiinnostavat :)



    Tsemppiä vauva-arkeen! Ihania vieraita sulla!

    ReplyDelete
  4. http://www.reirei.se/sv/produkter/mawok/mawok/

    ReplyDelete
  5. Kiitokset st ja Kati!

    Hanna, mua ihan hirvittää ajatellakin, millaista olis jos lapsia olis vielä kaksi lisää :D Vekara on jo sen verran iso, että me voidaan ajella teille kylään sit kun susta tuntuu, että jaksat ottaa meidät vastaan.

    Kardemumma, mun onkin pitänyt kirjoittaa muutama rivi unikeinusta. Teen sen nyt heti, jos vekara suostuu nukkumaan vielä hetken :D

    ReplyDelete