Milk Man, osa 3

Yritän suhtautua järkevästi. Että naisen on tehtävä se mikä on tehtävä.

Mutta siis voi perse! Jouduin maidottomalle ja munattomalle ruokavaliolle. Ei suklaata! Ei juustoja! Eikä jäätelöä! Eikä unohdeta limsaa, kookosmaitoa, tomaattia ja kymmentä muuta ruokaa, mistä olen jo aikaisemmin luopunut.

[Avautuminen] Ikään kuin ei olisi tarpeeksi siinä, että ensin oli yhdeksän kuukautta huono olo / rajoitettu ruokavalio / lonkat paskana / muuta vaivaa, sen jälkeen vuorokauden mittainen synnytys mitä seurasi välittömästi kolme ja puoli kuukautta kestänyt valvominen ja jatkuva migreeni. Nyt kielletään vielä syöminenkin. Voi helvetti. [/Avautuminen]

Päätimme siis selvittää, onko vekaralla kenties allergiaa vaiko muuten vain hankala olo välillä. Epäilykset allergiasta johtuvat pienistä ja hajanaisista oireista, kuten jatkuvasta nuhasta, pulauttelusta (jopa kaksi tuntia ruokailun jälkeen), kouristavasta vatsakivusta ja siitä, että allergiakorvikemaito on selvästi helpottanut ipanan oloa.

Prick-testeissä allergiaa ei näkynyt, mutta lääkärin mukaan se ei vielä kerro oikeastaan yhtään mitään. Nyt mennään kaksi viikkoa rajoitetulla ruokavaliolla ja sen jälkeen ipanalle tehdään maitoaltistus sairaalassa. Sitten selviää jotain tai sitten ei.

Justiinsa nyt ei kyllä kaduta yhtään, että otettiin vekaralle vakuutus ennen hänen syntymäänsä. Hemmetin kallishan se oli, mutta eipä tarvi nyt ihmetellä julkisen puolen sairaanhoitojonoissa, kun voi mennä yksityiselle silloin kun haluaa.

Semmosta Vekaravaarassa tänään. Ahdistuksestani huolimatta tärkeintä on tietysti se, ettei vekaran tarvi turhaan kärvistellä kipeänä, jos oloa voi näin helpottaa. Huomenna luvassa uusia kuvia ihasta ipanasta!