Raskaana ollessani kuvittelin, että lapsen kanssa kotona oleminen on elämän välitila, pysähtynyt hetki, jolloin muu maailma jatkaa menoaan ilman minua.
Onneksi olin väärässä. Koko maailman napa on täällä kotona. Se jokeltaa lattialla ja nauraa ääneen, kun jompi kumpi meistä aivastaa. Lapsen kanssa yksikään päivä ei ole merkityksetön. Auringon noususta auringon laskuun halataan, lohdutetaan, pidetään käsistä ja hymyillään kuin Hangon keksit.
Elämä on tässä ja nyt.
No comments:
Post a Comment