Kesämies maitokuurilla

Mikä muutos vekarassa on viime viikkoina tapahtunut! Vauvan sisältä on kuoriutumassa esiin varsinainen persoonallisuus, joka nauraa, jokeltelee, seuraa ja seurustelee. Hän tarttuu kiinni koiran tassusta, puristaa ja purskahtaa nauruun. Hän nappaa tutin suustaan, heittää sen lattialle ja odottaa, että isi tai äiti kyykkivät tutin ylös - ja nauraa päälle. Hän odottaa suu auki bataattisosetta ja osaa ilmaista, milloin lusikka tulee liian hitaasti tai liian vauhdilla. Hän rakastaa uimista, vaunukävelyitä ja sitä, kun joku puhaltaa ilmaa pienille kasvoille.

Jos vekara saisi päättää, hän oleilisi nakuna aamusta iltaan. Eläköön mahtaville uv-vaatteille, jonka ansiosta ipana voi kelliä ulkosalla ilman, että tarvitsee pelätä auringossa palamista.

Lähes kuukauden maidottoman díetin jälkeen altistus aloitettiin tänään. Sairaalassa vekara sai puolen tunnin välein Tuttelia, ensin ihan vähän ja viimeiseksi melkein desin. Ipana oli lopulta niin täynnä, ettei ihan koko määrää saatu uppoamaan masuun - altistettavalle annetaan nimittäin sama määrä nestettä oli hän neljä kuukautta tai neljäkymmentä vuotta.

Ihoreaktioita ei tullut, kun ei niitä ole koskaan aiemminkaan ollut - nyt odotan jännityksellä ensi yötä. Altistusta jatketaan kotona siten, että ipana saa kolmesta viiteen desiä Tuttelia päivässä. Vähän huolettaa, että kuinka oma maitobaarini reagoi noin isoon määrään korviketta. Neljän päivän päästä joka tapauksessa jutellaan lääkärin kanssa seuraavan kerran.

Lopuksi vielä hieman statistiikkaa. Vekaravaara-blogia eri kirjoitusasuissa googlataan yli 10 000 kertaa kuukaudessa, ja vakinaisia lukijoita on monta tuhatta. Kiitos teille kaikille, jättäkäähän merkkejä käynneistänne!