Jun 5, 2010

Milkbar Closed

Voi surkuus, nyt on vekaran maitobaari suljettu. Olo on tosi haikea - kaikista rintaraivareista ja väsymyksestä ja puremisyrityksistä huolimatta oman lapsensa ruokkimisessa on jotakin hyvin perustavalla tavalla kaunista. Sen tärkeämpää tehtävää ei voi olla, sen hienommin luonto ei olisi voinut asioita suunnitella eikä sen läheisemmässä yhteydessä voi oman lapsensa kanssa olla.

Vaan kun tuli se sampuran maitoallergia. Olisin tietysti voinut jatkaa vielä omaa maidotonta diettiäni ja sitä myöden myös imettämistä, mutta päätin nyt kuitenkin näin. Ei ollut helppo päätös, moni asia olisi puoltanut imetyksen jaksamista. Toisaalta tiedossa on reissuja ulkomaille, jossa maidottomuuden vahtiminen on hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Tunnen surkua ja syyllisyyttä, mutta ne kuulunevat asiaan ja menevät ajan myötä ohi. Onneksi olen saanut valtavasti tukea ystäviltäni, kiitos heistä jokaiselle. Olo on tosi tukala, kun rinnat tekevät maitoa vielä useamman päivän ajan.

Ipana on suhtautunut muutokseen yllättävän tyynesti, ainoastaan eilen nukkumaan mennessä itkettiin kovasti tissin perään. Onneksi uni kuitenkin voitti.

Yksi tärkeä jakso elämässä loppuu. Moni uusi asia alkaa. Ipana on jo viisi kuukautta vanha, oh how the time flyes when you´re having fun!

4 comments:

  1. Sinä, Eltsu olet tehnyt upeaa työtä 5 kuukautta ja se jos mikä on saavutus. Tämän jälkeen upea työsi saa jatkoa eri muodossa. Rakkautta ja läheisyyttä annat nyt muulla tavalla. Onneksi hyvää äitiyttä ei mitata imetyksen kestolla tai edes sillä imettääkö vai ei. Kuitenkin rakastat ehdoitta omaa lastasi imetit tai et.

    Oma kokemus on että ihan normaaleja noista isommistakin muksuista on tullut vaikka saivat minun maitoa 8 viikkoa pullosta ja sen jälkeen korviketta. Nyt nuorin muksu syö jo jonkin verran kiinteitä mutta imetys toimii. eli kaksi ihan erilaista imetyskokemusta ja molemmissa tapauksissa lapsi/lapset saavat läheisyyden ja rakkauden kokemuksen yhtälailla.

    Tsemppiä serkukas!

    ReplyDelete
  2. Terve!
    Löysin ihan sattumalta blogiisi enkä malta olla kommentoimatta, että itselläni oli kanssa tosi huonot fiilikset imetyksen loppumisesta. Olisin halunnut imettää pidempään, mutta pojalle ei enää kelvannut 8 kk synttäreidensä jälkeen. Seuraavan kerran samanlainen paha mieli tuli kun jätkä siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan. Hyvä kuitenkin että muutokset on tosiaan enemmän tuntuneet vaivaavan äitiä kuin lasta :)

    ReplyDelete
  3. Hiphei ja Hali Kilosta. Imettäminen on toki hienoa ja tarpeellista, mutta kuuluu myös "täydellinen äiti" -myyttiin. Elämä on oikein mukavaa ja paljon vapaampaa ilman sitä. 5 kk äidin supermaitoa on hienoa elämänalku pienelle miehelle. :o) Kaikkea hyvää sinne, nähdään pian.

    ReplyDelete
  4. Kiitos Hanna, Anna ja sinä ihanainen Kilosta! Onneksi en koe epäonnistumista äitinä tässä suhteessa, kun ei allergialle mitään voi. Olo on nyt jo paljon parempi, kun ipana ei ole tissin perään itkeskellyt ja maitoakaan ei enää tule ihan sikana. Toisilta äideiltä, kuten teiltä, saatu tuki on ollut aivan äärettömän tärkeää, kiitos siitä!

    ReplyDelete