Aug 31, 2010

Unikoulu - part 2.

Vahtivuoro on siis vaihtunut Vekaravaarassa eli meikäläinen huseeraa jonkinlaisena perheenpäänä seuraavat neljä kuukautta. Pari viikkoa ollaan harjoiteltu miesporukalla elämistä ja suuremmilta kommelluksilta ollaan vältytty - toistaiseksi. Jonkinmoisen päivittäisen säännöllisyyden löydyttyä ja viikonlopun unettoman yön innoittamana päätimme alkaa kouluttamaan koko perhettä taas nukkumisen ihmeelliseen maailmaan.
Pelkkä tassuttelu ei tuntunut tepsivän, joten päädyimme hieman soveltamaan sekä tassu-koulua, että Anna Wahlgrenin erittäin pikkutarkkaa koulua. Wahlgrenin "rimssu" vaikutti vähän vaisulta konstilta tyynnyttää pähkinä punaisena huutava vekara, joten sen tilalla siis tassuttelemme.
Pari yötä on nyt takana, ja ehkä jonkinmoista edistymistä on havaittavissa. Ainakaan nälkä ei ukkelia öisin vaivaa, se on nyt aika selvä; jokatuntinen pullon vaatiminen oli siis vain tapa. Päiväunet ovat pidentyneet selkeästi, niidenkin ollessa aiemmin puolen tunnin nokosia. Toivoa siis on.
Tänään kävimme kahdeksannen kuun neuvolassa ja saimme neuvolakorttiin terveen leiman - isäähän tässä ei onneksi tarkastettu. Vähän kauhistellen terkka kuunteli vekaran kävelyharjoituksia, mutta minkäs teet, selän kun kääntää niin miekkonen on pystyssä; eilen saatiin ensimmäinen musta silmäkulmakin. Meno on siis melkoista, mutta mikäs sen hauskempaa, kuin seurata toisen riemastusta uuden taidon opittuaan.

1 comment:

  1. Toivotaan, että unikoulusta olisi apua. Huh., aika hurjalta kuulostaa vekaran meno. Ei ihme, ettei yöllä nukuta. No ei se varsinaisesti meilläkään hiljaista tuo oleminen ole. Luojan kiitos tuo mukelo ei vielä nouse.

    ReplyDelete