Feb 23, 2012

Jos minä saisin päättää...

Sain Mamilta haasteen. Pitäisi siis kertoa, miten maailma makaisi, jos minä saisin päättää. Todennäköisesti se ei olisi juurikaan erilainen paikka kuin nyt - jotkut asiat olisivat paremmin, toiset ehkä huonommin. Joka tapauksessa seuraa lista hajanaisia ajatuksiani aiheesta.

Yksikään lapsi ei jäisi ilman rakkautta, ruokaa ja huolenpitoa. Yhtäkään eläintä ei kohdeltaisi huonosti, ja jokaisella aikuisella olisi ainakin yksi läheinen ystävä.

Vanhempainvapaat jaettaisiin tasan molempien vanhempien kesken. Tämä poistaisi epätasa-arvoa työelämässä ja olisi kerrassaan huippu juttu lastenkin kannalta. Mulle ei kannata yrittää syöttää semmosta soopaa, että äidit jää jotenkin luonnostaa mielummin kotiin. Ei se oo sukupuolesta kiinni, vaan luonteesta.

Työ joustaisi nykyistä enemmän. Pienten lasten vanhempien tai muuten haastavassa elämäntilanteessa olevien työpäivä ei kestäisi kovin paljon kuutta tuntia pidempi työpäivä. Vähemmän loppuun palaneita ihmisiä on parempi.

Suklaassa ei olisi kaloreita. Tätä ei varmaankaan tarvitse perustella.

Omassa elämässäni toiveeni eivät ole suuren suuria. Jos saisin päättää, vekara nukkuisi öisin. Tai edes valvoisi hiljaa. Kukaan rakkaimmistani ei sairastuisi, eikä varsinkaan kuolisi ihan lähiaikoina. Sitä oon saanut viime vuosina jo ihan tarpeeksi. Ja työni saisin pitää ja perheeni ja kotini.

Siinäpä ne, sen enempää en osaa toivoa.

7 comments:

  1. Heippa! Blogisi on kiva, ja siitä välittyy rakkaus lapseesi ja se, miten paljon hänestä välität! On mukava lukea ajatuksiasi. Oli nyt pakko kommentoida kuitenkin tähän postaukseen, enkä tarkoita loukata, haluaisin vain hieman keskustella.

    Minun mielestäni vanhempainvapaita ei pitäisi pakottamalla määrätä kummankin puolison käytettäväksi, vaan perheillä pitäisi olla valinnanvapaus. En käsitä, miten ulkopuoliset voisivat tietää kutakin perhettä paremmin, miten heidän kannaltaan asiat toimivat parhaiten. On irrelevanttia näissä keskuteluissa sanoa, että se on tasa-arvoisempaa, koska asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Monet äidit tai isät saattavat ajatella, että ok, oma ura ehkä kärsii, mutta lapselle on kuitenkin parempi näin. Toisekseen työurat ovat niin silppuisia jo nykyisellään että vaikka kuinka paahtaisi 60-tuntista työviikkoa ja palaisi töihin kun vauva on 5 kk, ei voi silti tietää miten ura kehittyy, tai saatko kenkää parin vuoden päästä. Lisäksi voi kysyä, miksi on niin tärkeää olla niin "tasa-arvoinen"?. Jos se on niin kauhean tärkeää, jokaisella on valinnan vapaus omistautua täysin työuralleen, eikä lapsiakaan ole kenenkään pakko hankkia. Toiselle voi olla tärkeää olla lapsen kanssa mahdollisimman kauan kotona, eikä voisi vähempää kiinnostaa mitä se tekee uralle. Annetaan jokaisen valita itse!

    Jo nyt on hyvin mahdollista jakaa vapaat molempien vanhempien kesken. Omassa lähipiirissäni (akateemisia keskiluokkaisia paljon ajattelevia perheitä) on enemmän sääntö kun poikkeus, että isä jää myös hoitovapaalle. Ja kyse ei ole siitä, etteikö äiti haluaisi jäädä, vaan siitä että isäkin haluaa.

    Omassa lähipiirissäni lapsia myös on hoidettu kotona mahdollisimman pitkään, 2,5 -3- vuotiaiksi vaikka asumme kalliilla alueella pk-seudulla. Mutta se on jo ihan toinen tarina, eikä liity tähän.

    Monissa perheissä on kuitenkin hyvät syyt, miksi toinen vanhemmista on toista kauemmin kotona lasten kanssa. Esim toisella puolisolla on parempi palkka, joten kotihoidontuella ja yhden puolison palkalla on realistiset mahdollisuudet olla kotona vaikka se kolme vuotta. Jos suurempipalkkainen jäisi kotiin, pitäisi päivähoito aloittaa paljon aikaisemmin. Toisella puolisolla voi olla sen tyyppinen työ, että sieltä on vaikeampi olla pois. Toinen puoliso saattaa viihtyä kotona paremmin kuin toinen. Toisella puolisolla on kenties niin pitkä työmatka että lapsia ehtisi nähdä vain muutaman hetken iltaisin jos palaisi töihin kun lapset ovat pieniä. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ovat jokaisessa perheessä eri tavalla, ja minusta tuntuu kummalliselta ajatella että ulkopuolelta tulisi "pakko" jakaa yksilöllisestä tilanteesta riippumatta vanhempainvapaat puoliksi.

    Nämä ovat kärjistäviä esimerkkejä, mutta ajattele, jos teille olisi esimerkiksi sanottu, että koska se on lapselle parasta, niin nyt on päätetty että sinun on oltava kotona lapsen kanssa kolme vuotta, ennen kuin laitat hänet päiväkotiin. Tai että sinun on palattava töihn kun lapsi on kuukauden vanha, koska se nyt vain on tasa-arvoisempaa. Et olisi varmaan kauhean iloinen kummastakaan määräyksestä. Annetaan siis toistenkin perheiden hoitaa lapsenhoitoasiansa niin kuin itse parhaaksi katsovat, oman perheensä erityispiirteet huomioiden!

    ReplyDelete
  2. Kiitos kommentistasi! Sulla on paljon hyviä pointteja.
    Mun ajatukset liittyy ehkä eniten tohon sinun kirjoittamaan tokavikaan kappaleeseen. Ajattelen jotenkin niin, että jos vanhempainvapaa jaettaisiin lähtökohtaisesti molempien vanhempien kesken, osa sun mainitsemista epäkohdista poistuisi: naisvaltaisten alojen palkat paranisivat ja töitä pidettäis keskenään tasa-arvoisempina. Nythän äiti jää usein kotiin, koska "heidän on helpompi irrottautua työelämästä". Käytännössä se tarkoittaa usein sitä, että äidin palkka on huonompi, eikä työtä pidetä yhtä tärkeänä kuin isin työtä. Sanoit, että kenenkään ei oo pakko hankkia lapsia, mikä on ihan totta, mutta en minä ihan näin musta-valkoisesti haluaisi ajatella. Ei se, että ei halua olla pitkään kotona tarkoita sitä, että haluaisi keskittyä vaan uraan. Minä en pidä itseäni erityisen uraorientoituneena, mutta mulla yksinkertaisesti hajoaa pää, jos en pääse ulos kotoa käyttämään aivojani johonkin muuhun, kuin arjen pyörittämiseen.
    Mitä tulee ulkopuolelta määrittelyyn, sitä tehdään jo nyt äitiysloman muodossa. Jos minä olisin saanut päättää, en olis ollut äitiyslomalla muutamaa kuukautta kauempaa (juurikin edellä mainitusta syystä).
    Kärjistän tässä asioita, mutta saat varmaan kiinni ajatuksestani. En tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä kuten mun, mutta yritän selittää, mitä tekstiä kirjoittaessani ajattelin.
    Ajattelen näitä isoina poliittisina päätöksinä, ja keskustelen niistä mielelläni sellaisella tasolla. Jokainen perhe tekee systeemin sallimissa rajoissa itselleen parhaat ratkaisut.

    ReplyDelete
  3. Ja kiitos, kun haastoit minut heti aamulla pohtimaan isoja asioita :)

    ReplyDelete
  4. Hei, ja kiitos vastauksesta!

    Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, mutta mietin vain, että voisiko vanhempainvapaiden "pakolla" jakaminen kuitenkaan ratkaista naisten ja miesten palkkaero-ongelmaa, tai edes auttaa siinä.

    Itse ajattelen, että naisten ja miesten palkkaerot eivät johtuisi niinkään vanhempainvapaista, vaan ihan perinteisistä asenteista, ja naisten ja miesten preferensseistä uran ja puolison suhteen.

    Onhan totta, että naiset hakeutuvat miehiä useammin esim. sairaanhoitajiksi, lähihoitajiksi, lastentarhanopettajiksi, sosionomeiksi jne, jotka ovat aloina matala- tai keskipalkkaisia, harvoin ainakaan kaikkein kovapalkkaisimpia. Mutta hoiva-alat perinteisesti kiinnostavat monia naisia. Miehillä on tekniikka, kaupan ala ja muita perinteisiä kiinnostuksen kohteita, joilla palkat ovat kovia. Samalla koulutuksellakin miehet useammin pyrkivät parempipalkkaisiin ja kenties stressaavimpiin töihn kuin saman koulutuksen saaneet naiset. Eivät nämä asiat muuttuisi, vaikka isätkin viettäisivät vanhempainvapaita nykyistä enemmän. Jos sen sijaan nainen ja mies valitsevat saman koulutuksen ja päätyvät tekemään samaa työtä (samassa firmassa, samassa asemassa) heillä käsittääkseni pitäisi olla mahdollisuus samaan palkkaukseen sukupuolesta riippumatta, ja näin pitääkin olla.

    Toinen asia, mikä johtaa siihen, että perheen äidillä on usein pienempi palkka kuin isällä, on naisten omat preferenssit. Naiset yleensä valitsevat puolisokseen itseään muutamaa vuotta vanhemman miehen, jolla on hieman paremmat tulot ja parempi tai sama koulutus kuin naisella itsellään. Harva nainen valitsee puolisokseen huonommin koulutettua ja pienituloisempaa miestä. Toki näitäkin on, ja tulot voivat muuttua yhdessäolon aikana monestikin, mutta tuo on kuitenkin kai se yleinen tapa, miten naiset ajattelevat puolisoa valitessaan. Sekin johtaa siihen, että perheessä on kannattavampaa naisen jäädä kotiin kuin miehen.

    Mielestäni olisi hyvä ajatus, jos perheet saisivat jatkossakin itse valita kumpi puolisoista jää kotiin hoitamaan lapsia, tai miten lastenhoito järjestetään. Se, mikä voisi parantaa naisten asemaa työelämässä, olisi mielestäni se, että vanhempainvapaat tulisivat sekä isän että äidin työnantajien maksettavaksi. Se olisi mielestäni tasa-arvoa, ja ehkäisisi nuorien lisääntymisiässä olevien naisten syrjintää työnhaussa.

    Olisi kiva kuulla lisääkin ajatuksiasi!

    ReplyDelete
  5. Jatkan vielä, anteeksi kun jauhan tästä asiasta, mutta olen tätä miettinyt paljon viime aikoina ja on mukava keskustella ja kuulla ajatuksia.

    Piti sanoa vielä tuohon, että koska monet naiset (eivät tietenkään kaikki) pitävät esim. hoiva-aloista ja monet miehet esim. tekniikan aloista, minusta näin saa ollakin. Minusta on hieman kyseenalaista koettaa ohjata nuoria lukioikäisiä tyttöjä tai poikia vartavasten toisen sukupuolen perinteisesti suosimalle alalle. Toki pitää kertoa vaihtoehdoista, ja rohkaista ryhtymään valtavirrasta poikkeaviinkin opintoihin, mutta ei mielestäni pidä erityisesti tyrkyttää esim. sh-opintoja pojille tai DI-opintoja tytöille. En itse tiedä mitä etua siitä on, jos sairaanhoitajista suurempi osuus olisi miehiä. Ehkä olen jotenkin antifeministinen ja vanhanaikainen, mutta itse kyllä toivoisin että minua hoitaisi sairaalassa naissairaanhoitaja, ja synnytyksessä avustaisi ehdottomasti naiskätilö. Samoin monissa tekniikan ratkaisuissa arvostan sitä, että asioita miettii alasta aidosti kiinnostunut osaaja, eikä vain alalle hypetyksen ansiosta ajautunut ihminen, jota tekniikka ei oikeasti edes kiinnosta. Enkä tietenkään tällä tarkoita, etteikö olisi naisia, joita tekniikka kiinnostaa jne, mutta itseäni on häirinnyt se, miten kovasti esim. juuri DI-opintoihin yritetään värväämällä värvätä naisia, vain siksi että he ovat naisia. Ehkä olen tästä nyt niin kiihtynyt kun omassa tuttavapiirissäni on useampi nainen, joita on rohkaistu opiskelemaan DI-tutkinto koska on niin hienoa kun naiset opiskelevat tekniikkaa, ja joille on sitten käynyt niin että tutkinnon suoritettuaan ovat huomanneet että ala ei ollutkaan oikea, ja vaikka opinnot ovatkin menneet hyvin, mitään oikeaa kiinnostusta alaa kohtaan ei kuitenkaan ole, ja kieltenopettajan tai arkkitehdin opinnot olisivat sittenkin olleet enemän oma juttu. No, tämä jo poikkesi aiheesta, mutta ajattelin vain vielä kirjoittaa miksi minun mielestäni siinä ei ole mitään vikaa että tietyt ammatit ovat yliedustettuina toisen sukupuolen toimesta. Itse ajattelen, että olisi parasta opiskella jotain sellaista, mistä oikeasti on kiinnostunut (tietenkin tietyissä realistisissa rajoissa, että työllistyminen olisi todennäköistä), eikä lukea jotain tiettyä alaa vain siksi että se yleisesti olisi tosi hyvä juttu, jos itseä ei oikeasti kiinnosta.

    Anteeksi vielä kun poikkesin näin aiheesta! :) Jatka kivan blogisi kirjoittamista, ja toistan vielä itseäni, on ihanaa lukea kuinka paljon välität lapsestanne!

    ReplyDelete
  6. PIti vielä edelliseen lisätä, että miehet ja naiset ovat erilaisia, ja saavat minun mielestäni ollakin. Ehkä olen tosiaan vähän antifeministinen enkä ehkä oikein ns. tasa-arvoksikaan kutsutun aatteen kannattaja. Vaikka kannatankin tasa-arvoa mutta ajattelen sen ehkä hieman eri tavalla kuin mitä sillä yleisesti tarkoitetaan.

    ReplyDelete
  7. Kiitos viesteistäsi! Mun aivot on jotenkin lomalla, enkä taida pystyä yhtä perusteelliseen vastaukseen :)

    Siitä olen sun kanssa samaa mieltä, että kukin valitkoon ammattinsa kiinnostuksen eikä sukupuolen mukaan. Tosin mulle esimerkiksi kätilön sukupuolella ei oo merkitystä, ammattitaito ja asenne on tärkeintä.

    Mitä tulee vanhempainvapaaseen, uskon laista tulevan ohjauksen voimaan. Tästä on Pohjoismaissa jo näyttöäkin, siis että isälle varatut kiintiöt lisäävät perhevapaiden käyttöä miesten keskuudessa. Suomessa isistä vanhempainvapaata hyödyntää vain noin kymmenen prosenttia, kun Ruotsissa isien osuus on yli 20 ja Islannissa yli 30 prossaa. Tutkimusten mukaan asenteet ei selitä eroa maiden välillä, vaan ratkaisevaa on isille korvamerkityn vapaan pituus. Siksi liputan Vihreiden esittämän 5 + 5 + 5 mallin puolesta, jossa äiti ja isi saa molemmat viisi kuukautta ja viimeisen viisi voi jakaa miten haluaa.

    Olis tosi kiva kuulla myös muiden lukijoiden ajatuksia!

    ReplyDelete